Kahden virkkeen mittaisia mietelmiä IV

Muukalaispelko ei ei ilmeisesti ole hyväksyttävä syy vaalivoittoon.

Onko maamiestenpelko yhtään sen hyväksyttävämpi?

Laiva on edelleen tännä

Pistin tämän blogin jäähylle lähes täsmälleen yksi vuosi sitten. Paljon on tapahtunut tuon hetken jälkeen. Tätä yhtä ja samaa asiaa on käännetty, veivattu ja pähkäilty usella eri taholla.

Omassa uutislehdessä.

Eräässä nimeltä mainitsemattomassa poliittisessa nuorisojärjestössä.

Eräässä sanojen vapauteen keskittyneessä yhdistyksessä.

Sittemmin ei-anonyymiblogissa, joka paradoksaalisti jää nyt nimeämättä.

Ja sitä sittemmin koko muun porukan voimin kaikilla kynnellekykenevillä blogeilla, keskusteluforumeilla, turuilla ja toreilla. Viime päivinä Hesarin ja Ylen pääpähkäilynaiheina ja maa-, vesi- ja ilmaministerien mahtavina mahanpuruina.

Viimeisten päivien aikana koko maahanmuuttoscene näyttää räjähtäneen kaikkien tajuntaan. Ehkä sen oli jo aikakin tehdä niin.

Ehkä näin oli pakko tapahtua. Ei mätäkään ihon alla ikuisesti pysy.

Huvittaa vain scenekosketuksen saaneiden isojen ihmisten totaalinen aseettomuus tosiasioiden edessä. Miten vakaat akateemikot voivat sortua tuollaiseen tunnelässytykseen? Miten on mahdollista, että kukaan ei kykene konjuroimaan sen parempaa defenssiä maahanmuuttohullutukselle kuin sen, että kaikki vastustajat ovat nilkkejä rasisteja?

Miten se voi olla mahdollista?

Jään pohtimaan vastausta, kerron sen teille kunhan keksin. Otan anyway uudelleen käyttöön tämän anonyymiblogin. Tänne voi kirjoittaa tavalla, joka on nimelliseltä ihmiseltä suljettu pois.

Jatketaan siis.

-- lot