Näytetään tekstit, joissa on tunniste evoluutio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste evoluutio. Näytä kaikki tekstit

27.3.2007

He kutsuvat sitä evoluutioksi, II

Kumpi oli ensin; muna vai kana?

Vain kanat munivat kananmunia. Kanan on siis täytynyt olla olemassa ennen kananmunaa. Vai hetkinen - kanoja ei voi olla, jos ei olisi kananmunia.

Ajaudumme ristiriitaan. Vai ajaudummeko? Tutkitaan vielä vaihtoehtoja.

Onko kana aina syntynyt munasta?
-> Kyllä.

Vai onko kana joskus syntynyt suoraan kanasta, ilman munavaihetta?
-> Ei ole.

Entä onko muna tai kana joskus ilmestynyt tyhjästä?
-> Ehkä.

Jos uskomme, että Jumala loi viidentenä päivänä linnut ja suuret meripedot ja sen sellaiset, niin silloin vastaus on selvä: kana ilmestyi tyhjästä -> kana oli ensin. Vastaavanlaisia kertomuksia löytyy munista.

Jos tyhjästäluomisselitykset eivät tyydytä, yritetään vielä viimeistä vaihtoehtoa:

Onko kana syntynyt voinut syntyä munasta, jota kana ei ollut muninut?
-> Ehkä.

Jos uskomme Darwinia ja hänen evoluutioteoriaansa, saamme selville että a) kanalla on ollut monta geneettistä edeltäjää, b) kanaa edeltäneet eläinmuodot ovat munineet, c) evoluutio aikaansaa mutaatioita sekä d) lajiutumista. Näyttäisi käyneen niin, että eräänä kauniina päivänä lintulaji X:n edustaja muni munan, josta oli syntyvä ensimmäinen kana. Toki geneettisesti hyvin lähellä synnyttäjälintuansa, mutta silti uuden lajin (tai ainakin alalajin) ensimmäinen edustaja. Alkukana, ensikana, the first chicken - you name it.

Luonnollisesti kanojen evolutiivinen matka meidän päivällispöytäämme on ollut hyvin pitkä. Onneksi ne ovat sen matkan jaksaneet tehdä. Kananmunat maistuvat hyvälle.

Kanoista ja niiden lajityypillisistä tavoista kiinnostuneille suosittelen jatkoluettavaksi Eveliina Lundqvistin gradua.

Kanoista piittaamattomat voivat annostella lautasilleen vaikkapa tulikuumia perunoita.

--lot

14.2.2007

Tietoisuudesta

Päivän villein ajatus tulee M.D., PH.D. Vilayanur Ramachandranin kirjoittamasta artikkelista. Aiheena on ihmisen tietoisuus itsestä, sekä perusteltu arvaus siitä, miten tämä kyky on muodostunut.

Tietoisuus on periaatteessa helppo asia kunkin ymmärtää, koska se on joka hetki läsnä. Tiedän, että minä olen minä. Mitä sitä kummempia analysoimaan, vai? Mutta kun itsen ja sen minän syntymekaniikkaa ja toimintatapoja alkaa pohtia, on hyvin nopeasti vaikeuksissa. Ehkä on lohduttavaa, että Roger Penrosen sekä nyt jo edesmenneen Richard Feynmanin kaltaiset supermielet ovat kvanttimalleistaan huolimatta olleet yhtä lailla aiheesta ulalla.

Mitä Ramachandran sitten tästä aiheesta meille haluaa sanoa?

Hänen teoriansa tietoisuuden synnystä on yksinkertainen. Hän esittää, että varhaisille ihmisille kehittyi ensimmäiseksi "other awareness" - eli kyky asettua muiden asemaan ja arvata, mitä nämä kulloinkin ajattelivat. Empatiakyky siis. Tämä auttoi silloisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Here's the catch: Itsetietoisuus kehittyi vasta tämän jälkeen, ikäänkuin lisäbonuksena. Kun ihmisille oli ensin kehittynyt kyky päätellä, mitä muut ajattelivat, oli sitten myös mahdollista kääntää tämä sama kyky itseensä.

Itsetietoisuus olisikin jonkinlaista rekursiivista itse-empatiaa. Kuten alussa kirjoitettu, idea on aika villi.

[kuva: gosai.com]

-- lot

11.1.2007

Hyvä valta

BBC:ssä George Bush:n puhe Irakin tilanteen vakauttamiseksi. By waging war thou shall create peace..

Succeeding in Iraq also requires defending its territorial integrity - and stabilizing the region in the face of the extremist challenge.

This begins with addressing Iran and Syria. These two regimes are allowing terrorists and insurgents to use their territory to move in and out of Iraq.

Iran is providing material support for attacks on American troops. We will disrupt the attacks on our forces. We will interrupt the flow of support from Iran and Syria.

And we will work with others to prevent Iran from gaining nuclear weapons and dominating the region.

The challenge playing out across the broader Middle East is more than a military conflict. It is the decisive ideological struggle of our time. There will be no surrender ceremony on the deck of a battleship.


Pian Iran saa ultimaatumin. Lopettakaa tukenne terroristeille tai muuten.. Ehtojen täyttäminen tulee olemaan yhtä mahdotonta kuin Afganistanin tai Irakin tapauksessa. Tämä on luonnollisesti tarkoituskin.

Ultimaatumi tarkoittaa viimeistä vaatimusta. Sen tarkoitus on vierittää vastuu ikävistä asioista kuten pommituksista ja siviilien tappamisesta ultimaatumin vastaanottajalle.

Bush jatkaa: "These young Americans understand that our cause in Iraq is noble and necessary..". Niinpä. "Noble cause" voidaan tosin ymmärtää monella eri tavalla. Noble voi merkitä jotain absoluuttisen hyvää ja ylevää. Tai vaihtoehtoisesti se voi tarkoittaa Nobility:n - siis aatelin - asiaa. Tämän semantiikan valossa näyttää siltä, että se, mikä on aatelille hyväksi, on absoluuttisen hyvää ja ylevää. Määritelmällisesti.

En osaa nähdä hyvien tai pahojen voimia Yhdysvaltojen ja lähi-idän maiden vastakkainasettelussa. On vain voimia. Voimia, joilla on keskenään ristiriitaiset intressit. Uskonnot ovat tässä pelissä vain haalea sivujuonne.

Bushin "pahan akseli" on totta. Bushille. Hänelle "paha" ei lopultakaan tarkoita helvetin syövereistä kumpuavaa suurta synkeyttä vaan yksinkertaisesti jotain sellaista, mistä on hänelle haittaa. Bushin "hyvä" taas on jotain, mistä on hänelle etua. Sama pätee Ahmadinejad:iin. Mielikuva Yhdysvalloista suurena saatanana on hänelle totta.

Hyvä ja paha näyttävät olevan voimakkaasti suhteellisia käsitteitä. Ja yin&yang-filosofiaa mukaillen: toista ei voi olla ilman toista. Hyvyys syntyy pahuudesta. Ja päinvastoin.

Mutta mitä hyvä lopulta on?

Onko käsitys hyvästä vain jokin peitelty evolutiivinen käskysarja, joka ruokkii meihin kovakoodattua valtaan pyrkimisen pakkoa? Ja jos on, niin miksi tällainen käskysarja on olemassa?

Ehkä evoluutiolla on jotain osuutta asiaan. Ja vaikka vääntäisimme itsemme minkälaiseen eksistentiaalisen itsetiedostavuuden kiemuraan, olemme edelleen laumaeläimiä.

Lauma voi olla lauma vain silloin, kun eläimiä on enemmän kuin yksi.

Jos eläimiä on enemmän kuin yksi, yhden pitää olla johtaja.

Muiden pitää alistua johtajalle. Sekä määritellä arvojärjestyksensä, paikkansa laumassa.

Mitä parempi arvo ja suurempi valta muihin nähden, sen paremmat elinolosuhteet eläimellä on.

Mitä paremmat elinolosuhteet, sen varmemmin eläin tuottaa jälkikasvua.

Mitä enemmän jälkikasvua, sen varmemmin valtaanpyrkimispiirre välittyy evoluution ketjussa eteenpäin.

Tämä "valtaimperatiivi" istuu meissä kiinni kuin tauti. Mutta toisin kuin tauti, se ei meistä poistu. Päinvastoin. Tauti kehittyy. Mitä pidemmälle ihmisen sekä tämän jälkeen tulevien lajien historia etenee, sitä hienostuneemmiksi valtaimperatiivin piirteet muodostuvat.

Ehkä tulevaisuuden maailma on yhdistynyt maapallo. Ja jos mukavasti käy, jokunen lähiplaneettakin voidaan saada samaan kompukseen. Ylläsanottu huomioiden ennustan kuitenkin, että yhdistyminen ei tapahtu sen vuoksi, koska rauhantahtoiset ihmiset ajattelivat rajattomuuden ja "no-borders"-fiilistelyjen olevan lopulta kaikille parhaaksi.

Jos maapallon kaikki kansat yhdistyvät, se tulee johtumaan siitä, että yksi despootti, tulevaisuuden Aleksanteri Suuri, alistaa kaikki maat valtansa alle. Ja kun näin käy, yhteiskunnan valta yksilöön nähden tulee olemaan voimakas.

Pientä esimakua saadaan jo tänään. Yhdysvalloissa kansalaisten on noudatettava lakeja, joiden sisältöä ei heille kerrota. Hämmentävää.

Mitä se vanha Platon sanoikaan? Kun tyranni nousee valtaan, hän tulee esiintymään kansan suojelijana.

"Our enemies would have a safe haven from which to plan and launch attacks on the American people.. For the safety of our people, America must succeed.." -- GWB

Niin silloin. Niin tänään. Niin huomenna. Niin aina.

-- lot

Kuva: Mark Bryan, "The Man with two Heads"

[EDIT pe 0:50] Salaliittoteorioiden ystäville: Tässä tekstissä mainittiin nimi "George Bush". Teksti julkaistiin torstaina klo 12:29. Noh, klo 22:34 saapui sivuhaku ip:stä 150.177.81.#. Ip:n DNS-nimi on army.mil ja sen omistaa Yhdysvaltain armeija.

19.12.2006

Sanomien lämmin syli

Ikäviä juttuja aivan joulun alla. Niinkuin useimmat jo tietävät, oululainen nainen kolkattiin ja joukkoraiskattiin ulkkareiden toimesta. Hesarikin on kirjoittanut aiheesta laajalti, luonnollisesti tuomiten tapahtuneen mutta samalla korostaen, että asiasta ei saa vetää vääriä johtopäätöksiä.

Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta asiaan liittyen: Näppäräsorminen netinkäyttäjä oli linkittänyt Jussin vieraskirjaan kuvaparin, jossa vertailtiin Hesarin nettiuutista. On tietenkin luonnollista, että uutisiin tehdään pieniä korjauksia kaiken aikaa, mutta tällä kertaa muutos oli aika erikoinen. Vertaa oheisessa kuvassa näkyvän uutisparin kakkoskappaleita toisiinsa.

En hämmästele sitä, että Hesari ei tykkää "neekeri"-sanasta. Hämmästelen sitä, että miten on mahdollista muuttaa lennossa haastateltavan rikoskomissaario Matti Luolavirran antamaa suoraa sitaattia. Suora sitaatti kun on määritelmällisesti jotain, joka tulee suoraan lähteestä.

En tiedä, mikä on sellainen väärä johtopäätös, johon ei saisi päätyä, mutta ainakin Hesarin toimituskunta ponnistelee kovasti auttaakseen ihmisiä oikean johtopäätöksen tekemisessä.

Minun oma henkilökohtainen ongelmani on se, etten oikeastaan edes tiedä, mikä tämän oikean johtopäätöksen oikein pitäisi olla. Ehkä tämä on tarkoituskin.

Voin tietysti olla väärässä, mutta alan yhä enenevissä määrin ajatella että: pelkkä neutraali tapahtumien uutisointi ei jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa mediayrityksille enää riitä. Maksavan yleisön houkuttelemiseksi ja ns "koukuttamiseksi" on välttämättä kehitettävä sellaisia viestinnällisiä toimintatapoja, jotka hienovaraisesti ohjaavat lukijat/kuulijat/katsojat takaisin mediayrityksen ylläpitämien viestintävälineiden lämpimään syliin. Syliin pääsystä pitää toki pieni hinta maksaa.

Kuluttajalle voi olla herttaisen yhdentekevää, ostaako hän euron hintaisen iltapäivälehden vai ei. Mediayritykselle tämä valinta ei ole yhdentekevä. Valinta määrittelee kyseisen yrityksen elämän säilyvyyden ja tulevaisuuden.

Yritys "haluaa" pysyä hengissä. Sen on välttämättä tehtävä näin. Ja jos mahdollista, laajennuttava. Tässä mielessä yritykset muistuttavat elollisia organismeja. Yrityksiä, niinkuin uskontojakin, on mukavaa ajatella evolutiivisina olioina. Ainakin siinä mielessä mukavaa, että mikäli tuntee jonkin toimivan tahon toimintaa määrittävät taustaoletukset, osaa myös ennustaa samaisen tahon toimintaa.

Toki taustaoletusten on oltava oikeita. Lainatakseni kansantaloustieteilijä Yrjö Vartiaa:

"Vain hyvin oudoissa tilanteissa vääristä oletuksista voi seurata oikeita johtopäätöksiä"

(lainausta ei ole peukaloitu blogillituksellisen linjan mukaiseksi)

Miten tätä voidaan soveltaa?

Vaikkapa seuraavasti: minä oletan, että liikeyritysten - jollaisia Alma Media Oyj, SanomaWSOY Oyj, STT, Kustannus Oy Aamulehti, Sanoma osakeyhtiö, Yhtyneet Kuvalehdet Oy jne ovat - keskeinen, kaikki muut tavoitteet ylittävä päätavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Päätavoite ei ole "luotettava tiedonvälitys", "yhteiskuntavastuu" tai "moraalikasvatus". Päätavoite on rahan ansainta. Kaikki muut tavoitteet ovat tälle tavoitteelle alisteisia. Kaikki. Täysin riippumatta siitä, mitä liikeyritys itse ilmoittaa keskeiseksi tavoitteikseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli Helsingin Sanomien talousjohto eräänä päivänä tajuaa, että uutisten sijaan olisi tuottavampaa jaella ihmisille pornoa, Helsingin sanomista tehdään pornolehti.

Älä naura. Iltapäivälehden kulkevat pienin askelin tähän suuntaan. Enkä ihmettele lainkaan. Ihmiset työntävät edelleen auliisti rahojaan sille, joka vaikuttaa tietävän asiat ihmistä itseään paremmin. Ja mikä olisikaan arvokkaampaa kuin tieto seksistä - asiasta, jonka ympärillä tämä maailma näyttää pyörivän.

"Kaikentietäjän" rooli on mediayritykselle tärkeä. Tämän roolin ilmentymiä ovat muuten Kirstin ja Torstin palsta. Hehän tietävät kaikesta kaiken. Moisten oraakkelien edessä kelpaakin madella: "kiitos Kirsti ihanasta palstastasi, muuta ei enää viitti lukeakaan" - ylikomisario hyvinkäältä.

Oletuksella on muitakin seurauksia. Kuten se, että uutisten tulisi informatiivisuuden lisäksi/sijasta olla houkuttelevia. Erinomainen uutinen olisi sellainen, joka avautuisi pala kerrassaan, vähitellen. Uuden käänteen selvittämiseksi olisi aina ostettava uusi numero. Tai palattava ruudun ääreen.

Elokuvamaailma määrittelee termin "Cliffhanger", tarkoittaen wikitermein: "..yhtäkkistä lopetusta, jossa keskushahmot jäävät epätoivoiseen tai epävarmaan tilanteeseen, esimerkiksi roikkumaan kallionkielekkeeltä."

Mikä on uutisten kallionkielleke?

Onko se ristiriitainen viesti siitä, että puistoissa voi joutua raiskatuksi, mutta on rasistista epäillä ulkomaalaista potentiaaliseksi raiskaajaksi? Kaksikomponenttinen pelko - Skylla ja Kharybdis. Monen ihmisen pahimmat pelot ovat raiskaus ja sota. Raiskauksen uhriksi voi joutua kuka tahansa, rasismi on kytketty suoralla kausaliteetilla sotaan. Meidän osamme on tasapainoilla hirviöiden välissä, ohuen langan varassa.

Cliffhangerimme nerous on siinä, että ohut lankamme ei johda mihinkään. Median valotuikku näyttää vain pari seuraavaa askelta. Kukaan ei kerro, minne lanka johtaa. Sanotaan vain, että lankaa pitää seurata.

Lopullinen totuus ei koskaan selviä. Riippumatta siitä, kuinka monta uutista lukisi, lopullinen totuus ei koskaan paljasta itseään. Elämän mittainen salaisuus. Ei sinun elämäsi, vaan mediayrityksen elämän.

Näin.

Täsmennettäköön, että kaikki, mitä yllä on kirjoitettu, on kirjoitettu ainoastaan yhdessä tarkoituksessa - ymmärtämispyrkimyksessä. Minä yritän ymmärtää maailmaa. Ja tässä esitetty on yksi oletus mediamaailman tilasta. Oletus ei ole välttämättä oikea. Oletuksen taustalla olevat alioletukset a) mediayritykset toimivat liikeyritysten tavoin ja b) liikeyrityksen tehtävä on ansaita rahaa ovat kuitenkin kiistämättömiä.

Jotta maailmaa voisi muuttaa, sitä pitää ensin ymmärtää. Muuta tapaa ei ole. Sillä jos muuttaa jotain, minkä toimintaa ei ymmärrä, ei tule myöskään ymmärtämään niitä tuloksia, joita muutoksella saavutettiin.

-- lot

[EDIT ma 12:30 - pieniä muutoksia]

1.12.2006

He kutsuvat sitä evoluutioksi

Isyyden iloja: heräät kello kymmeneltä illalla, nukuttuasi kaksi tuntia. Täysin virkeänä. Kyse ei ollut siitä tavanomaisimmasta heräämissyystä eli pojan "maito loppu"-parkumisesta vaan jostain muusta. Ei vain nukuta. Tämä on itselleni omituista, sillä minulla on yleensä erinomaiset unenlahjat. Ehkä jokin on muuttumassa. Taas.

Fyysinen kuntoni sen kun paranee, vaikken harrasta urheilua. Tein silti 76 punnarrusta. Kymmenen enemmän kuin viime kerralla puoli vuotta sitten. Isähormooneja?

Mutta tuo on vielä pientä. Isyys tarkoittaa muuttumista. Kaikki asiat muuttuvat, yksi kerrallaan. Siitä seuraavassa.

Kun poika oli vielä vuosi sitten äitinsä mahan sisällä, minuun iski melkoinen lukemis- ja kirjoittamisvimma. Vimma kohdistui evoluution ymmärtämiseen sekä jonkinlaisen maailmanselityksen muodostamiseen. On päivänselvää, että tietoisuus pian syntyvästä lapsesta oli ainakin osaltaan synnyttämässä tätä vimmaa.

Kun olin itse lapsi, ei näistä asioista paljoa puhuttu. Ala-asteen ensimmäisen luokan opettajani Rouva Järvinen kokosi meidät lapset piiriin, kaikkien eteen sytytettiin kynttilä. Seurasi jouluinen, hyvin tunnelmallinen tarina parin vuosituhannen takaa. Tämä maailmanselitys riitti lapselle. Selitys ei enää riitä aikuiselle.

Valmista selitystä minulla ei vielä tänä päivänäkään ole, mutta muutama selityksen osatekijä kylläkin. En enää niinkään pohdi perinteistä suurta kysymystä elämän tarkoituksesta, koska tämä kysymys on osoittautunut turhaksi. Mielenkiintoni kohdistui enemmänkin siihen, mitä me olemme, mitkä voimat meitä liikuttavat ja ennekaikkea minne me olemme menossa. Eri uskontokuntien jumaluuksiin perustuvat maailmanmallit ovat sikäli hyviä, että ne tarjoavat täydellisen paketin. Vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin elämän alkamisesta, elämisestä, kuolemasta sekä kuoleman jälkitilasta. Kukin uskonto omalla tavallaan.

En ala kiistellä kenenkään kanssa uskonasioista, koska nämä asiat ovat juuri sitä, mitä niiden nimi sanoo - uskon asioita. Esitän kuitenkin oman pohdiskeluni mukaisen uskontoselityksen hieman jäljempänä. Sitä ennen kuitenkin muutama sana evoluutiosta.

Noin vuosi sitten sain käsiini Oxfordin yliopistossa opettavan professori Richard Dawkins:n kirjoittaman Selfish Gene -kirjan. En yleensä käytä ylisanoja, mutta tämän kirjan kohdalla niin teen. Sillä lukukokemus oli kirjaimellisesti järkyttävä. Elämänkatsomuksellisia käsityksiä järkyttävä.

Dawkins on vuonna 1941 syntynyt biologi ja evoluutioteoreetikko, brittien ykkösälykkö, jonka suuri oivallus oli kyseenalaistaa ihmisen rooli luonnonvalinnassa. Johannes Kepler raivostutti 1600-luvun aikalaisensa väittämällä, ettei aurinko kierrä maata. Dawkins raivostutti oman aikamme Oikean tiedon haltijat väittämällä seuraavaa:

"Was there to be any end to the gradual improvement in the techniques and artifices used by the replicators to ensure their own continuation in the world? There would be plenty of time for their improvement. What weird engines of self-preservation would the millennia bring forth? Four thousand million years on, what was to be the fate of the ancient replicators? They did not die out, for they are the past masters of the survival arts. But do not look for them floating loose in the sea; they gave up that cavalier freedom long ago. Now they swarm in huge colonies, safe inside gigantic lumbering robots, sealed off from the outside world, communicating with it by tortuous indirect routes, manipulating it by remote control. They are in you and me; they created us, body and mind;and their preservation is the ultimate rational for our existence. They have come a long way, those replicators. Now they go by the name of genes,and we are their survival machines." [ Lähde ]

Lyhyesti: geenit elävät vuosituhansia tai -miljoonia. Geeneillä on ollut valtavasti aikaa varmistaa oma säilyvyytensä sekä kehittää toimivia kopioitumis- eli replikoitumistapoja. Geenit ovat hiljalleen kehittyneet eloonjäämisen mestareiksi. Ne ovat rakentaneet ympärilleen jättiläismäisiä koneistoja, joiden sisällä ne ovat turvassa. Me olemme noita koneistoja. Omien geeniemme eloonjäämiskoneistoja. Geenien elossapitäminen halki ajan on ultimaattinen syy täällä oloomme. Muita syitä ei ole.


Älä jatka eteenpäin, ennenkuin ymmärrät ylläolevan.

..

Kun luin tuon tekstin, tuntui siltä kuin joku olisi potkaissut mahaan. Tai aivoon. Pari miljoonaa aksonia ja dendriittiä alkoi vinkua: mitä jos tuo on totta? Näinkö tämä maailma on järjestynyt? Mitä tuo tarkoittaa? Mihin meidän pitäisi enää uskoa?

Jos Dawkins:n väite on totta, niin silloin meidät on geneettisesti kovakoodattu a) pysymään elossa, b) tuottamaan jälkeläisiä, c) pitämään jälkeläisemme elossa ainakin siihen asti, kunnes d) jälkeläisemme tuottavat lisää jälkeläisiä. Ja niin edelleen. Ja koko ajan kehittymään. Toimimaan evoluution koekappaleina, Charles Darwin:in linjaamalla tavalla.

Tässä järkeilyssä ei ole vikaa. Asia on täsmälleen noin. Ilman jälkeläisiä ei olisi geenijatkumoa, ei geenimutaatioita, ei evoluutiota. Jotta me voimme olla olemassa, on pakko tehdä jälkeläisiä. Ja pitää heidät hengissä. Samoin jonkun on pitänyt tehdä meidät. Linjan on oltava katkeamaton. Geneettinen altruismi saa meidät tarvittaessa uhraamaan henkemme jälkeläistemme puolesta. Tämä ei ole itsemme kannalta järkevää. Geeniemme kannalta se on erittäin järkevää.

Koska tämä on blogi/nettipäiväkirja/ajatussammio eikä tieteellinen areena, jätän enemmät todistukset käsittelemättä. Niitä on paljon. Ja jos voin jollekin asialle antaa hyvän suosituksen, niin annettakoon tässä nyt sellainen: Lue Dawkins:ia. Revi maailmasi rakennuspalikat auki, ymmärrä se suuri turhuus ja loska, jonka parissa ihmiset aikansa viettävät. Kehity. Tajua.

Dawkins tunnetaan myös Meemi-termin isänä ("meme"). Meemi on konkreettisen geenin abstrakti, mentaali vastine. Jos geenit liittyvät biologiseen evoluutioon, meemit liittyvät kulttuurievoluutioon. Meemin synonyymi voisi olla vaikkapa "toimintatapa". Meemit leviävät kantajissaan - eli meissä. Ne leviävät hyvin nopeasti. Samoin on kehittymisen laita. Geenien mutatoituminen vie paljon aikaa. Meemin mutatoituminen voi olla salamannopeaa. Usein niiden elossapysymisen kustannuksella. Nopeasti levinnyt meemi kuolee usein nopeasti siksi, koska kilpailevat meemit korvaavat sen.

Takaisin uskontoihin. Ja siihen, miten ne liittyvät evoluutioon? Geemeihin? Meemeihin?

Sain käsittämättömän inspiraatiotuokion tämän vuoden helmikuussa, kaksi viikkoa ennen pojan syntymää. Kirjoitin silloin pitkän, runomittaisen, vaikeatajuisen (vaiko mahdotontajuisen?) tekstin siitä, miksi Allah ja kaltaisensa vaikuttavat maapallon yhteiskuntiin. Tekstin pääviesti on tämä:

Uskonnot ovat evolutiivisia itsenäisiä olentoja.

Lyhyesti: uskonnot ovat meemejä. Tai pikemminkin ne ovat monta meemiä yhdessä - tällaista konstruktiota kutsutaan meemipleksiksi (johdettu sanasta meemikompleksi).

Uskonnot ovat myös osa ihmisten evoluutiota. Ne ovat kehittyneet ihmisten rinnalla, heidän sisällään, mielissään. Molempia hyödyttävässä symbioosissa. Ilman uskontoja ihmiset eivät olisi sitä, mitä he niiden kanssa ovat. Ja tässä ihmisellä tarkoitetaan sekä yksilöitä että yhteisöjä. Tähdennän, että molempien hyötyminen riippuu tietenkin siitä, mitä opinkappaleita evolvoituva uskonto pitää sisällään. Joidenkin uskontojen dogmat - siis meemit ovat kantajilleen haitallisia. Kaikki meemit eivät toimi kaikissa tilanteissa. Tai kaikkina aikoina. Tai muita, kilpailevia uskontomeemejä vastaan. Täsmälleen samoin on geenien välittämän informaation laita. Vanhan Darwinin "survival of the fittest" ei tarkoita vahvimman eloonjäämistä. Se tarkoittaa elinympäristöönsä sopivimman eloonjäämistä. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse.

..

Kello on kaksi yöllä. Edelleenkään ei väsytä.

-- lot

14.6.2006

Islam on meemi

Seuraava upea teksti löytyi Suomi24:sta. Julkaistu nimimerkin 5Kolonna toimesta. Lue, opi, tajua:

---

Sana meemi on läheistä sukua sanalle geeni. Meemit ovat informaatiota joka leviää ihmiseltä toiselle, aivan kuten geenit. Erona on se että meemi leviää kulttuurievoluutiossa, kun taas geenit biologisessa evoluutiossa.

Kyseessä on siis eräänlainen darwinistinen informaatio. Meemejä voidaan verrata tietyssä mielessä tietokoneviruksiin (nehän ovat pelkkää informaatiota!). Tietokoneviruksen tehtävänä on levittää itseään mahdollisimman laajalle. Ne myös saattavat muuttaa muotoaan (mutatoitua) ollakseen mahdollisimman yhteensopivia vastaanottavan järjestelmän kanssa.

Meemi on siis periaatteessa tietoa jonka tehtävänä on saavuttaa mahdollisimman laaja levinnäisyys käyttämällä mahdollisimman monia mekanismeja päästäkseen lopputulokseensa.Meemejä syntyy ja kuolee jatkuvasti. Monet muotihokemat ovat selkeitä meemejä, mainosmaailma onkin jo pitkään käyttänyt ”memetiikkaa” eräänä työkalunaan.

Kuinka moni on viimeisen vuoden aikana kuullut rasittumiseen saakka: elämä on. Erittäin tehokkaasti levinnyt, tosin lyhytikäinen meemi.

Monien tutkijoiden mielestä ihmisellä positiiviset meemit eivät välttämättä ole parhaiten selviäviä meemejä. Parhaiten menestyviä meemejä näyttävät olevan ne jotka leviävät tehokkaimmin.

Menestyksekkään meemin tulee tehdä seuraavat kaksi asiaa:

- Valloittaa tilaa kantajastaan mahdollisimman pitkäksi aikaa- Mahdollistaa tehokas leviäminen kantajasta toiseen

Asentaakseen itsensä kantajaansa uskontomeemi käyttää seuraavia (tai ainakin joitakin) seuraavista :

[1] Lupaa palkinnon uskovaisuudesta (paratiisi tms)

[2] Uhkaa rangaistuksella epä-uskoisuudesta (helvetti tms)

[3] Kohottaa kantajien itsetuntoa, ”valitut” , ”ylivertaiset” , verrattuna väärien meemien kantajiin

[4] Poistaa esteet meemin paremmalle kiinnittymiselle kantajaa, ”usko on korkeampi kuin järki”

[5] Määrittää itsensä Ainoaksi Oikeaksi Meemiksi, yleensä jonkin ulkoisen auktoriteetin kuten pyhän kirjan avulla. Pyhä Kirja taas puolestaan sisältää kehäpäätelmiä jotka oikeuttavat meemin:
X on ainoa oikea meemi. Tiedämme koska pyhä kirja Y sanoo näin. Tiedämme että pyhä kirja Y on totta koska meemi X sanoo niin jne.
Kun kantajaan kiinnittyminen on onnistunut tehokkaasti tulee meemin alkaa levittää itseään. Mekanismeja on useita:

[6] Pyhä sota –tapa tai käännytä väärämeemiset

[7] Uhkaaminen ja terrorismi – kaikenlainen väärämeemisten sorto

[8] Eristä meemistä kääntyneet yhteisön ulkopuolelle (jopa tapa). Meemistä eroon päässyt henkilö on todennäköisesti tullut immuuniksi meemille, pahimmassa tapauksessa hän saattaa levittää immuniteettiaan laajemmalle, ollen näin meemille äärimmäisen vaarallinen.

[9] Kehota meemin kantajia lisääntymään nopeammin kuin muiden meemien kantajat.

[10] Sensuuri – estä muita meemejä saamasta kannattajia. Kun muut meemit eivät pääse yleiseen tietouteen on niiden vaikeampi tarttua mahdollisiin kantajiin.

[11] Disinformatio – levitä valheita muista meemeistä. Joskus meemin kannalta on hyvä että sen kantajat levittävät väärää tietoa jopa meemista itsestään!


Islam , kuten lähes kaikki muutkin uskonnot täyttää meemin tunnusmerkit täydellisesti. Myös monet poliittiset liikkeet ovat selvästi meemi-pohjaisia. Islamin tehokas leviäminen viimeisen tuhannen vuoden aikana onkin perusteltavissa selkeästi memetiikan lakien pohjalta. Heikommat meemit jotka eivät pysty yhtä tehokkaasti levittämään itseään ovat joutuneet luovuttamaan potentiaalisia kantajiaan vahvemmalle meemille.

---

2.2.2006

Allahin tarkoitus

Editor's note: Tämä teksti on ollut ilmeisen vaikeaselkoinen. Runomitta ei sekään varsinaisesti paranna luettavuutta. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä on kaikista kirjoittamistani tuhansista teksteistä paras. Teksti ei ole uskonnollinen, ei anti-uskonnollinen vaan jotain muuta. Kiireinen lukija voi aloittaa kohdasta IV.



I

Allah on suuri,
ihminen siis pieni.

Sen mielen mukaan toimitaan,
kumpi on suurempi,
niin on tehty aina.

Ihmiset on tehty
toteuttamaan Allahin tahtoa,
eikä Allahia
toteuttamaan ihmisten tahtoa.

Niin kauan kun ihmiset
toteuttavat Allahin tahtoa,
Allah pysyy ihmisiä suurempana.

Mutta.

Jos ihmiset eivät toteuttaisi
Allahin tahtoa,
Allah kutistuisi,
eikä olisi enää suuri.

Jos Allah ei enää olisi suuri,
ihmisestä tulisi
Allahia suurempi.

Ja koska aina tehdään sen mielen mukaan
joka on suurin,
niin silloin toimittaisiin
ihmisen mielen mukaan.

Miten silloin kävisi?

II

Ihmisiä on useita,
jokaisella oma tahtonsa,
Allahilla vain yksi tahto.

Monta tahtoa
ja monta mieltä
tarkoittaa erimielisyyksiä
ja riitoja.

Jos ihminen olisi suuri
ja toimittaisiin ihmisten mielen mukaan
ja ihmisiä olisi useita,
seuraisi useita riitoja.

Allah ei ole koskaan
erimielinen tai riitainen.
Allahilla
vain yksi tahto.

Allahin tahto
on kirjoitettu koraaniin
Muhammedin - ihmisen - toimesta.

III

Mikä on toisella ihmisellä,
sen toinen ihminen
yrittää ottaa pois.

Ihmisellä, jolla on valta
on kaikki,
hänellä, jolla ei valtaa ole,
ei ole mitään.

Jos vallan voi ottaa,
se otetaan.
Sillä se, jolla on valta
on kaikkia muita suurempi.

Vallanhalu on jokaisessa
mutta kukaan ei vallasta halua luopua,
tämä johtaa ikuiseen taisteluun.
Keskenään taistelevat ihmiset
eivät ole suuria.

Ihminen voi ottaa vallan
toiselta ihmiseltä,
muttei Allahilta,
sillä siltä, mitä ei voi nähdä,
ja mitä ei voi kuulla,
ja minkä kanssa ei voi taistella,
ei voi ottaa mitään pois.

Kun valta on Allahilla
ja toimitaan Allahin mielen mukaan,
ei ristiriitoja ole.
Mielipiteitä
on vain yksi.
Allah on suuri.

Kun ihmiset toimivat Allahia totellen,
he ovat yhdessä suurempia
kuin keskenään riitelevissä ryhmissä.
Jos ihmiset eivät elä Allahia totellen,
vaan taistelevat keskenään vallasta,
heidän mielensä ei ole yhtä,
eivätkä he ole suuria.

Sillä koska maailmassa
on muitakin kuin muslimeja,
ja aina tehdään sen mielen mukaan
joka on suurin,
aivan kohta muslimit
eivät olisi enää suuria
vaan pieniä,
ja he katoaisivat
olemattomiin.

IV

Miten Muhammed,
ihminen,
saattoi nähdä Allahin, jumaluuden,
jota ei voi nähdä,
ja kuulla Allahia, jumaluuden sanaa,
jota ei voi kuulla?

Mitä hän näki,
ja mitä hän kuuli?

Se, mitä ei voi nähdä,
ja mitä ei voi kuulla,
mutta jonka näkee ja kuulee silti,
on ajatus.

Mikä oli Muhammedin ajatus,
mitä hän ymmärsi?

Muhammed ymmärsi,
että ilman ristiriitoja,
yksimielisinä,
yhden mielen alla,
muslimit voivat olla suuria.

Yksimielisyys sai nimen,
ristiriidattomuus sai nimen,
Ajatuksen nimeksi tuli Allah.

Allah oli ajatus,
avain suuruuteen
ei mitään muuta.

Saman ymmärsivät
Siddhartha Gautama,
Äiti Amma,
Zarathustra,
Ron Hubbard,
Mullah Omar,
George Bush
ja Jeesus.

He kaikki näkivät sen,
mitä ei voi nähdä
ja kuulivat sen,
mitä ei voi kuulla.

Heidän ajatuksensa
vastasi jumalaa,
se ajatus
oli jumala itse.

He välittivät muille
jumalan sanan,
jumalan ajatuksen,
oman ajatuksensa
joka muuttui jumalaksi.

Sillä toisin kuin ihminen,
jumala on suuri
mutta vain,
mikäli ihmiset
jumalaan uskovat.

Ilman uskoa
ei ole jumalaa,
ei yhteistä mieltä,
on vain joukko
ristiriitaisia ihmisiä.
Nämä voivat olla hetken suuria,
kunnes he kohtaavat
itseään suuremman joukon,
jolloin heistä tulee pieniä
tai kuolleita.

Jumalaan uskovalla joukolla
oli jumala mikä tahansa,
tai kuka tahansa,
on ristiriidaton mieli,
yhteinen mieli.

Jumalaan uskova joukko,
oli jumala mikä tahansa,
tai kuka tahansa,
on suuri,
ja voittaa siksi helposti
ristiriitaiset,
pienet ihmiset,
oli näitä kuinka paljon hyvänsä.

Sillä sen mielen mukaan toimitaan,
kumpi on suurempi.
Suurempi voittaa pienemmän,
niin on ollut aina.

V

Allah on ajatus
muslimien suuruudesta,
totta siksi,
koska ajatus toimii.

Jos ajatus ei toimisi,
Allahia ei olisi,
kuten ei myöskään
muitakaan jumalia.

Mutta jumaluuden ajatus toimii,
jumalia on aina ollut,
ja tulee aina olemaan.

VI

"Jumala on kuollut
me olemme hänet tappaneet"
huusi Nietzsche
ennen hulluksi tuloaan

Nietzsche oli oikeassa,
jumalan voi tappaa.
Jumala kuolee,
ellei häneen uskota

Kun rikkoo jumalan sanaa vastaan
ja kieltäytyy uskomasta,
tekee synnin.
Synnin palkka on kuolema,
jumalan kuolema.

Kun jumala kuolee,
ihmisen suuruus katoaa,
lopulta ihminenkin katoaa,
suurempien ihmisten tieltä,
suurempien jumalten tieltä.

Ainoa keino taistella
jumalaa vastaan,
on kieltäytyä uskomasta.
Mutta tämä johtaa kuolemaan,
sillä kaikkia jumalia vastaan
ei yksi ihminen voi taistella.

-- lot