1.12.2006

He kutsuvat sitä evoluutioksi

Isyyden iloja: heräät kello kymmeneltä illalla, nukuttuasi kaksi tuntia. Täysin virkeänä. Kyse ei ollut siitä tavanomaisimmasta heräämissyystä eli pojan "maito loppu"-parkumisesta vaan jostain muusta. Ei vain nukuta. Tämä on itselleni omituista, sillä minulla on yleensä erinomaiset unenlahjat. Ehkä jokin on muuttumassa. Taas.

Fyysinen kuntoni sen kun paranee, vaikken harrasta urheilua. Tein silti 76 punnarrusta. Kymmenen enemmän kuin viime kerralla puoli vuotta sitten. Isähormooneja?

Mutta tuo on vielä pientä. Isyys tarkoittaa muuttumista. Kaikki asiat muuttuvat, yksi kerrallaan. Siitä seuraavassa.

Kun poika oli vielä vuosi sitten äitinsä mahan sisällä, minuun iski melkoinen lukemis- ja kirjoittamisvimma. Vimma kohdistui evoluution ymmärtämiseen sekä jonkinlaisen maailmanselityksen muodostamiseen. On päivänselvää, että tietoisuus pian syntyvästä lapsesta oli ainakin osaltaan synnyttämässä tätä vimmaa.

Kun olin itse lapsi, ei näistä asioista paljoa puhuttu. Ala-asteen ensimmäisen luokan opettajani Rouva Järvinen kokosi meidät lapset piiriin, kaikkien eteen sytytettiin kynttilä. Seurasi jouluinen, hyvin tunnelmallinen tarina parin vuosituhannen takaa. Tämä maailmanselitys riitti lapselle. Selitys ei enää riitä aikuiselle.

Valmista selitystä minulla ei vielä tänä päivänäkään ole, mutta muutama selityksen osatekijä kylläkin. En enää niinkään pohdi perinteistä suurta kysymystä elämän tarkoituksesta, koska tämä kysymys on osoittautunut turhaksi. Mielenkiintoni kohdistui enemmänkin siihen, mitä me olemme, mitkä voimat meitä liikuttavat ja ennekaikkea minne me olemme menossa. Eri uskontokuntien jumaluuksiin perustuvat maailmanmallit ovat sikäli hyviä, että ne tarjoavat täydellisen paketin. Vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin elämän alkamisesta, elämisestä, kuolemasta sekä kuoleman jälkitilasta. Kukin uskonto omalla tavallaan.

En ala kiistellä kenenkään kanssa uskonasioista, koska nämä asiat ovat juuri sitä, mitä niiden nimi sanoo - uskon asioita. Esitän kuitenkin oman pohdiskeluni mukaisen uskontoselityksen hieman jäljempänä. Sitä ennen kuitenkin muutama sana evoluutiosta.

Noin vuosi sitten sain käsiini Oxfordin yliopistossa opettavan professori Richard Dawkins:n kirjoittaman Selfish Gene -kirjan. En yleensä käytä ylisanoja, mutta tämän kirjan kohdalla niin teen. Sillä lukukokemus oli kirjaimellisesti järkyttävä. Elämänkatsomuksellisia käsityksiä järkyttävä.

Dawkins on vuonna 1941 syntynyt biologi ja evoluutioteoreetikko, brittien ykkösälykkö, jonka suuri oivallus oli kyseenalaistaa ihmisen rooli luonnonvalinnassa. Johannes Kepler raivostutti 1600-luvun aikalaisensa väittämällä, ettei aurinko kierrä maata. Dawkins raivostutti oman aikamme Oikean tiedon haltijat väittämällä seuraavaa:

"Was there to be any end to the gradual improvement in the techniques and artifices used by the replicators to ensure their own continuation in the world? There would be plenty of time for their improvement. What weird engines of self-preservation would the millennia bring forth? Four thousand million years on, what was to be the fate of the ancient replicators? They did not die out, for they are the past masters of the survival arts. But do not look for them floating loose in the sea; they gave up that cavalier freedom long ago. Now they swarm in huge colonies, safe inside gigantic lumbering robots, sealed off from the outside world, communicating with it by tortuous indirect routes, manipulating it by remote control. They are in you and me; they created us, body and mind;and their preservation is the ultimate rational for our existence. They have come a long way, those replicators. Now they go by the name of genes,and we are their survival machines." [ Lähde ]

Lyhyesti: geenit elävät vuosituhansia tai -miljoonia. Geeneillä on ollut valtavasti aikaa varmistaa oma säilyvyytensä sekä kehittää toimivia kopioitumis- eli replikoitumistapoja. Geenit ovat hiljalleen kehittyneet eloonjäämisen mestareiksi. Ne ovat rakentaneet ympärilleen jättiläismäisiä koneistoja, joiden sisällä ne ovat turvassa. Me olemme noita koneistoja. Omien geeniemme eloonjäämiskoneistoja. Geenien elossapitäminen halki ajan on ultimaattinen syy täällä oloomme. Muita syitä ei ole.


Älä jatka eteenpäin, ennenkuin ymmärrät ylläolevan.

..

Kun luin tuon tekstin, tuntui siltä kuin joku olisi potkaissut mahaan. Tai aivoon. Pari miljoonaa aksonia ja dendriittiä alkoi vinkua: mitä jos tuo on totta? Näinkö tämä maailma on järjestynyt? Mitä tuo tarkoittaa? Mihin meidän pitäisi enää uskoa?

Jos Dawkins:n väite on totta, niin silloin meidät on geneettisesti kovakoodattu a) pysymään elossa, b) tuottamaan jälkeläisiä, c) pitämään jälkeläisemme elossa ainakin siihen asti, kunnes d) jälkeläisemme tuottavat lisää jälkeläisiä. Ja niin edelleen. Ja koko ajan kehittymään. Toimimaan evoluution koekappaleina, Charles Darwin:in linjaamalla tavalla.

Tässä järkeilyssä ei ole vikaa. Asia on täsmälleen noin. Ilman jälkeläisiä ei olisi geenijatkumoa, ei geenimutaatioita, ei evoluutiota. Jotta me voimme olla olemassa, on pakko tehdä jälkeläisiä. Ja pitää heidät hengissä. Samoin jonkun on pitänyt tehdä meidät. Linjan on oltava katkeamaton. Geneettinen altruismi saa meidät tarvittaessa uhraamaan henkemme jälkeläistemme puolesta. Tämä ei ole itsemme kannalta järkevää. Geeniemme kannalta se on erittäin järkevää.

Koska tämä on blogi/nettipäiväkirja/ajatussammio eikä tieteellinen areena, jätän enemmät todistukset käsittelemättä. Niitä on paljon. Ja jos voin jollekin asialle antaa hyvän suosituksen, niin annettakoon tässä nyt sellainen: Lue Dawkins:ia. Revi maailmasi rakennuspalikat auki, ymmärrä se suuri turhuus ja loska, jonka parissa ihmiset aikansa viettävät. Kehity. Tajua.

Dawkins tunnetaan myös Meemi-termin isänä ("meme"). Meemi on konkreettisen geenin abstrakti, mentaali vastine. Jos geenit liittyvät biologiseen evoluutioon, meemit liittyvät kulttuurievoluutioon. Meemin synonyymi voisi olla vaikkapa "toimintatapa". Meemit leviävät kantajissaan - eli meissä. Ne leviävät hyvin nopeasti. Samoin on kehittymisen laita. Geenien mutatoituminen vie paljon aikaa. Meemin mutatoituminen voi olla salamannopeaa. Usein niiden elossapysymisen kustannuksella. Nopeasti levinnyt meemi kuolee usein nopeasti siksi, koska kilpailevat meemit korvaavat sen.

Takaisin uskontoihin. Ja siihen, miten ne liittyvät evoluutioon? Geemeihin? Meemeihin?

Sain käsittämättömän inspiraatiotuokion tämän vuoden helmikuussa, kaksi viikkoa ennen pojan syntymää. Kirjoitin silloin pitkän, runomittaisen, vaikeatajuisen (vaiko mahdotontajuisen?) tekstin siitä, miksi Allah ja kaltaisensa vaikuttavat maapallon yhteiskuntiin. Tekstin pääviesti on tämä:

Uskonnot ovat evolutiivisia itsenäisiä olentoja.

Lyhyesti: uskonnot ovat meemejä. Tai pikemminkin ne ovat monta meemiä yhdessä - tällaista konstruktiota kutsutaan meemipleksiksi (johdettu sanasta meemikompleksi).

Uskonnot ovat myös osa ihmisten evoluutiota. Ne ovat kehittyneet ihmisten rinnalla, heidän sisällään, mielissään. Molempia hyödyttävässä symbioosissa. Ilman uskontoja ihmiset eivät olisi sitä, mitä he niiden kanssa ovat. Ja tässä ihmisellä tarkoitetaan sekä yksilöitä että yhteisöjä. Tähdennän, että molempien hyötyminen riippuu tietenkin siitä, mitä opinkappaleita evolvoituva uskonto pitää sisällään. Joidenkin uskontojen dogmat - siis meemit ovat kantajilleen haitallisia. Kaikki meemit eivät toimi kaikissa tilanteissa. Tai kaikkina aikoina. Tai muita, kilpailevia uskontomeemejä vastaan. Täsmälleen samoin on geenien välittämän informaation laita. Vanhan Darwinin "survival of the fittest" ei tarkoita vahvimman eloonjäämistä. Se tarkoittaa elinympäristöönsä sopivimman eloonjäämistä. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse.

..

Kello on kaksi yöllä. Edelleenkään ei väsytä.

-- lot

20 kommenttia:

Esa kirjoitti...

Ihan hyvä juttu. En lukenut muita osia blogistasi.
Esa-Tero täällä Missourissa.

Anonyymi kirjoitti...

Pidän tästä blogista kovasti. Koska voin jakaa kirjoitukset kolmeen kategoriaan.

-muiden ajatukset
-omat oivallukset
-omat tunteet
Et juurikaan sotke näitä kolmea asiaa.

Miehen elämä todellakin alkaa isyydestä...

Miikka kirjoitti...

Aamen.

Sokea kelloseppä ja river out of eden (miten se nyt sitten onkaan suomennettu) ovat namiskuukkelia.

Voin sanoa, että minut on kasvatettu "geeniuskovaiseksi," joten noiden kirjojen sisältö ei ollut mikään maailmaa mullistava ahaa-elämys, mutta Dawkinsilla on kyky sanoa asiat harvinaisen selkeästi.

Valtioneuvosto vaihtoon ja Isänmaan Asialla: Suomi suomalaisille erilaisten maatamme raunioittavien kommarikepulirkpkokkarihorojen sijaan. Kestävää kehitystä profeettanne Lehto Tampereelta johdattaa kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Mahtava teksti ! Onnistut selittämään elämän tarkoituksen ja uskontojen syvimmän olemuksen, siis uskonnon itsensä, muutamalla kappaleella.

Jukka Aakula kirjoitti...

Koin samalnlaisen herätyksen Dawkinsin ja meemien suhteen aikoinaan. Siitä on jo 20 vuotta mutta innostus asiaan on säilynyt.

Uskontojen evoluutio on edistynyt aikalailla tuon jälkeen mutta samalla monimutkaistunut. Mielenkiintoisia nimi: Ilkka Pyysiäinen, Richard Sosis, Scott Atran, Boyer (Religion Explained)

Dawkinsin oma kirja uskonnosta ei ole sen sijaan mitään evolutiivisen uskontotutkimuksen kärkeä. Kirjaa vaivaa se että Dawkins on kiihkomielinen vapaa-ajattelija.

lot kirjoitti...

chd: "Tiede on suurin meemipleksi"

Voimakas se ainakin on. Liekö sitten riittävän voimakas kyetäkseen luomaan uutta elämää. Jää nähtäväksi.

Anon I: Enpäs ole koskaan ajatellut asiaa tuolla tavoin.. Mutta yritän toki olla ottamatta omiin nimiini muiden oivalluksia. Vaikka toisaalta hyvin hyvin harvoin kukaan koskaan keksii mitään todella omaperäistä. Joskus tuntuu siltä, että kaikki ideat, joita päähän nousee on jo moneen kertaan keksitty..

syksy: kaikki Dawkins:n kirjat on pakko lukea. Ennemmin tai myöhemmin. Itsellä tällä hetkellä meneillään Ancestors tail - siinä kuljetaan geenivirrassa taasksepäin, elämänmuoto kerrallaan.

Sokea kelloseppä, River out of Eden sekä Devil's Chaplain ovat myös takanapäin. Kaikissa enemmän tai vähemmän sama sanoma: if there is mercy in nature, it is accidental. Nature is neither kind nor cruel but indiffrent..

S.L & deletoitu kommentti: olisi mukavaa, jos kommentit liittyisivät edes jollain etäisellä tavalla kirjoituksiin tai muihin kommentteihin.

Anon II: Jos aihe kiinnostaa, niin nyt tiedät, mistä sitä saa lisää.

lot kirjoitti...

Jukka: "Dawkinsin oma kirja uskonnosta"

Tarkoitatko The God Delusion:ia? Mitä pidit? En ole itse vielä lukenut.

Anonyymi kirjoitti...

No huh huh, oli se hyvä, jos nyt edes tuossa vaiheessa tulit tajunneeksi tällaisen perusasian. Dawkins tuskin tajuaa juuri mistään mitään, en tiedä, en jaksa lukea tuollaisia itsestäänselvyyksiä takovia taukkeja, jotka uskovat "paljastavansa" jotakin "suurta". Miten nuo itsekkäät ja mahtavat replikaattorit sitten hyötyvät näistä "paljastuksista"?

Itse olen nähnyt asian juuri niin kuin tuossa kuvasit ja koska en hyväksy joidenkin pellejen pelinappulana olemista, olen järjestelmällisesti kieltäytynyt pelaamasta näitä typeriä pelejä. "Miehen elämä alkaa isyydestä", voi perse, mitä tuubaa&soopaa. Olen koko aikuisikäni (ikä nyt 46) kieltäytynyt pitämästä mitään läheistä yhteyttä vastakkaisen (monessakin mielessä) laadun edustajiin, minusta eivät pellegeenit kyllä saa lakeijaa kolloihin peleihinsä.

Eikö tämä nyt ole itsestään selvää? Ei siihen mitään ykkösälyköitä tarvita. Äläkä nyt LOT poista tätä tekstiä, se liittyy ainakin etäisesti kirjoitukseesi.

S-posti: tripoh2004@yahoo.com

lot kirjoitti...

"..oli se hyvä, jos nyt edes tuossa vaiheessa tulit tajunneeksi tällaisen perusasian."

Kieltämättä. Olen aina pitänyt itseänä hitaana oppijana. Ehkä se johtuu siitä, että koko ikäni olen ollut totaalisten neropattien ainakin osittain ympäröimänä.

"Dawkins tuskin tajuaa juuri mistään mitään, en tiedä, en jaksa lukea tuollaisia itsestäänselvyyksiä takovia taukkeja"

Lue. Ymmärrys paranee.

Miten nuo itsekkäät ja mahtavat replikaattorit sitten hyötyvät näistä "paljastuksista"?

Ehkä sen, että jos ensin osoitetaan, että a) jumalat eivät ole todellisia vaan made-by-human niin silloin b) geenien nopeutettua mutatoitumista eli kansankielellä geenimanipulaatiota ei voida enää estää jumaluuksiin tahi pyhiin kirjoihin vedoten. Tai voidaan, mutta vetoomuksilta on lopultakin pohja pois. Elämää ei voi kontrolloida eikä sen muuntumista estää.

"Itse olen nähnyt asian juuri niin kuin tuossa kuvasit ja koska en hyväksy joidenkin pellejen pelinappulana olemista, olen järjestelmällisesti kieltäytynyt pelaamasta näitä typeriä pelejä."

Luonto ei tietenkään välitä siitä, pelaatko vai etkö. Ei-pelaaminen on vain yksi pelistrategia.

"Olen koko aikuisikäni (ikä nyt 46) kieltäytynyt pitämästä mitään läheistä yhteyttä vastakkaisen (monessakin mielessä) laadun edustajiin, minusta eivät pellegeenit kyllä saa lakeijaa kolloihin peleihinsä."

Itse olen 33. Yllämainitsemani hidasoppineisuus pätee myös tähän asiaan.

"Eikö tämä nyt ole itsestään selvää? Ei siihen mitään ykkösälyköitä tarvita."

Ei kaikille, Petri. Eiväthän kaikki osaa edes lukea - siksipä on nähty tarpeelliseksi luoda peruskoulujärjestelmä. Siitä pudonneet voivat saada lisäoppia blogeista. Vaikkapa juuri täältä. Toivottavasti piltit omaksuvat myös monikulttuurikriittisen asenteeni.

"Äläkä nyt LOT poista tätä tekstiä, se liittyy ainakin etäisesti kirjoitukseesi."

Ei tulisi mieleenkään poistaa. Kantaerimielisyys ei ole mikään deletointiperuste. Päinvastoin. Jos joku esittää minulle perusteen, miksi maahanmuutosta koituu enemmän plussaa kuin sitä toista asiaa, lakkaan ylläpitämästä tätä palstaa. Tai ainakin vaihdan sen nimeksi "laivassa on tilaa".

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa, mahtavaa, LOT. Olen aina ennenkin ihaillut kykyäsi kirjoittaa rauhallisesti ja perustellusti näistä asioista (esim. suomi24:ssä)! Tarkoituksellisestikin otin vähän terävän alun, jota nyt ehkä vähän pippuroi tuon onnettoman Tuuli-blogin luenta (murrhh, mrr, grr), johon siirryin reinon kehotuksesta - mutta vasta jälkikäteen huomasinkin, että reino oli tarkoittanut ko. blogin naisille ja naisista pitäville, kategorioita, joista kumpaankaan en kuulu.

Hyvä siis, mutta onko nyt niin, että Dawkinsin kirja on POPULAARITEOS? Ymmärsin, että se on kovan luokan tieteellinen tutkimus, joka on suunnattu yksinomaan evoluutiobiologeille. Tietysti jos se on taviksille kirjoitettu rautalankaeepos, voin ymmärtääkin, että se tulee joillekuille uutuutena. Itse olen kyllä jo varhain oivaltanut jumaltarustojen merkitykseksi vain yrityksen luoda tähän maailman edes jonkinlaista sisäistä logiikkaa ja järjestystä, jonka Dawkins siis kumoaa. Ihminen on vain "geenien" ääliömäinen pelinappula, jonka mieltymyksillä ja luovuudella ei ole mitään merkitystä.

"Luonto ei tietenkään välitä siitä, pelaatko vai et": enkä minä välitä sellaisesta luonnosta, joka ei välitä minusta. Hyvästi!

Maahanmuuttokysymyksissä olen täysin Jussin linjoilla, kuten olet ehkä voinut Vieraskirjasta havaita (siellä siis nimellä "Cú Chulainn").

Jukka Aakula kirjoitti...

"lot:
... The God Delusion:ia? Mitä pidit? En ole itse vielä lukenut."

En ole lukenut itse kirjaa mutta pari artikkelia jotka sisälsivät itse teorian - kirjassahan on paljon muuta kuin tuo teoria. En löydä niitä enää webbisivulta.

Dawkins väittää että uskonto kehittyi lapsen vastaanottavaisen mielen (=uskotaan mitä tahansa mitä vanhemmat sanovat) sivuvaikutuksena. Eli lapsi uskoo periaatteessa mitä tahansa skeidaa mitä hänelle kerrotaan. Mikä onkin ehkä totta jossain määrin.

Muta lapsi oppii toisaalta hyvin nopeasti pois esimerkiksi joulupukista yms. mutta Jumala-uskosta paljon huonommin.

Dawkins olettaa että nämä skeida-meemit (uskonto-meemit) alkavat lapsiin tartuttuaan lisääntyä epidemian lailla. (Luigi Cavalli-Sforcan aloittama tutkimusperinne kulttuurien diffuusiosta epidemien tavoin.)

Mutta miksi ihminen ei ole luonut vastustuskykyä tällaisille skeida-meemeille. Arvaan että siksi että ne jotka eivät kehitä
vastustuskykyä lisääntyvät nopeammin kuin muut. Meemit kasvattavat yksilön tai ryhmän kelpoisuutta. Vertaa vanhoillislestadiolaiset, ortodoksijuutalaiset, hutteriitit, amishit ja mormoonit joitten syntyvyys on paljon korkeampi kuin maallisten ihmisten.

Mutta silloin tulemme ns. adaptiivisen uskontoteoriaan. Eli väitteeseen että uskonto on adaptaatio:

Katso mun artikkeli kansankokonaisuudessa

Uskonnon adaptiivisuutta ovat käsitelleet monet tutkijat. Katso vaikka uskontotieteilijä Richard Sosiksen juttuja.

lot kirjoitti...

Jukka: luin artikkelisi. Alan olla itse taipuvainen uskomaan, että uskontojen (varsinkin itselleni tutuimman, eli kristinuskon) sanoma ei ole pelkkää stiiknafuuliaa. Tai siis on, mutta ei kuitenkaan.

Yritän selittää.

Väitteet tyyliin: "joka ei usko Jumalan valtakuntaan niinkuin lapsi, ei pääse sinne sisälle" ovat periaatteessa totta. Juju on vain siinä, että se maaginen taivas ei ole missään pilven reunalla. Eikä toisessa ulottuvuudessa. Se "valtakunta" on tässä sohjoisessa Suomessa kökkivien ihmisten mielissä. Jos kaikki uskovat siihen, siitä tulee totta. Vaikka aivan kaikki eivät uskoisi, se olisi silti totta.

Aikuisten satu. Ja aivan kuten lastenkin sadut, siitä voi tulla totta. Mutta vain, jos me itse teemme siitä totta.

"Iänkaikkinen elämä" on sekin totta, mutta valitettavasti ei sillä tavoin, kuin haluaisimme. Eikä pääsymme "taivaaseen" tarkoita sitä, että kuoltuamme todella pääsisimme Pyhän Pietarin lammaslaumaan, pilvimaastoihin. Iänkaikkien elämä tarkoittaa sitä, että se elämä, josta me synnyimme, meidän jälkeemme jatkuu.

Taivas voi olla maan päällä. Mutta taivas ei ole konkreettinen asia. Taivas sijaitsee ihmisten mielissä. Kuten helvettikin. Vastaavalla analogialla.

lot kirjoitti...

Älä crastor kehu, muuten alkaa näppis täristä..

Dawkins on nimenomaan tieteen popularisoija. Häneen voi tarttua tavistauno tai peruspirkko - molempien mielet yhtälailla kirkastuvat. Mitä enemmän hänen ajatteluunsa tutustuu, sen ilmeisemmäksi asiat käyvät.

Täsmälleen samoin on naisten laita..

Jukka Aakula kirjoitti...

LOT, kun sanoin että uskonnon EVOLUTIIVINEN funktio on todennäköisesti ryhmäkoheesion ylläpito, en toki väitä että siinä on koko selitys.

Uskonnon merkitys ihmiselle voi olla jotain ihan muuta kuin sen evolutiivinen funktio.

Toisaalta ryhmäkoheesion ylläpito ei välttämättä ole edes ainoa evolutiivinenkaan selitys uskonnolle.

Luulen että uskonnon YKSI selitys on se että uskovaisten on ollut helpompi katkeroitumatta käydä läpi lapsen/läheisen kuolema. 1800-luvun suomalainen joutui kokoajan kohtaaman tuon tilanteen, jossa maallistunut ihminen helposti katkeroituu - "on se niin VÄÄRIN".
Luterilaisuudessa epätoivo on usein nähty suurimpana syntinä.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä luulette, mistä johtuu se, että ateistiset, evoluutioon ja luonnonvalintaan jne. uskovat yhteiskunnat (tai kulttuurit) näyttävät varmistavan tuota geenien jatkuvuutta kaikkein huonoimmin (vrt. Euroopan väestökehitys)?

Oma havainto on (yleistys luonnollisesti) että mitä ateistisempi (länsimaisempi, en oikein keksi kunnon termejä näille, mutta tajuatte varmaan idean) ihmisen ajatusmaailma on, sitä todennäköisemmin hän saa vähän tai ei ollenkaan lapsia. Näppituntumalla tällainen ihminen keskittyy siihen, mikä tuollaisella maailmankatsomuksella on järkevintä eli elämään itselleen mahdollisimman miellyttävästi olemassaolonsa ajan. Ja tämä tarkoittaa useimmiten lapsettomuutta tai ainakin ei kovinkaan monta lasta.

Aikaisempina aikoina on täytynyt ottaa huomioon oma vanhuus, jolloin ei pysty enää huolehtimaan itsestään ja tämän takia on kannattanut hankkia jälkeläisiä. Nyt hyvinvointiyhteiskunnassa tätä tarvetta ei enää ole. Tämä yhdistelmä (eli hyvinvointiyhteiskunta ja ateistinen maailmankuva) ovat johtaneet länsimaiset kulttuurit demografiseen syöksykierteeseen. Tätä syöksykierrettä ei tarvinne tämän blogin lukijoille todistella?

lot kirjoitti...

"Anonymous: Mitä luulette,.."

Ehkä siitä, että siinä missä Euroopan entisaikoina lapset olivat ratkaisu tiettyihin ongelmiin. tänä päivänä lapset ovat itse tietty ongelma. Taloudellinen ja ajankäytöllinen ongelma. Minä-projektien parissa puuhaavat ihmiset kokevat, että lasten saanti vie itseltä resursseista arvokkaimman. Eli ajan.

Ehkä on hyvä, että geenit vielä ihmisten mieliä kutittelevat. Jos ei olisi mystistä "vauvakuumetta" niin tuskin kättärillä kovin montaa pienokaista parkuisi.

Anonyymi kirjoitti...

Jos ajatellaan ateismia/agnostismia ja uskontoja, tämän geeniteorian perusteella uskonnot tulevat vielä syrjäyttämään ateismin tai ainakin säilyttävät enemmistöaseman. Nimittäin, kuten tuli tuossa aiemmin todettua, ateismi (mikä olisi hyvä termi länsimaiselle uskonnottomuudelle?) johtaa alhaiseen syntyvyyteen, usein negatiiviseen väestökehitykseen. Vahva uskonnollisuus taas suureen syntyvyyteen. Tällä perusteella uskontojen pitäisi tarjota geeneille parempi 'selviytymisalusta' ja syrjäyttää näin itsetuhoinen ateismi. 'Mystinen vauvakuume' ei ainakaan länsimaissa kykene tuottamaan riittävästi lapsia.

- Joel

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen viimeaikoina lähinnä hieman pelonsekaisin tuntein ruvennut miettimään että mikä se Jumala todella on? Koko pohdiskelu alkoi suoranaisesti siitä kun törmäsin erääseen naiseen jota en mitenkään kyennyt selittämään. Hän ikäänkuin edusti kaikkea sitä mitä pidän kauniina tässä maailmassa. Aloin uskoa siihen mitä tunsin. Sen avulla jaoin maailmani osiin ja huomasin että pystyn sen uskon avulla oikeasti saamaan asioita aikaiseksi. En juonut enää viinaa, en polttanut tupakkaa. Kummankaan asian lopettamiseen minulla ei ennen ollut mitään tahtoa, paitsi ajoittain ja nyt tein sein ilman minkäänlaista vaikeutta. Ja sitä kesti. Nykyään se on ollutta ja mennyttä. Kys. nainen on jokatapauksessa edelleen ymmärrykseni ulkopuolella, eikä mikään ole muuttunut. Paitsi se etten usko enää samoihin asioihin.

Jokatapauksessa huomasin tuon kokemuksen jälkeen miten pelkästään se että todella uskoo johonkin tekee ihmisestä vahvan ja elinvoimaisen ja dynaamisen.

Aloin sittemmin kiinnittää huomiota itseeni. Onko sattumaa todella olemassa, vai tiedänkö minä loppupeleissä aina jossain sisälläni syyn miksi teen mitä teen tai olen missä olen? Olen huomannut että se on mahdollista. Olen huomannut miten ihmiset todella kuvittelevat olevansa se mitä ajattelevat. Se on mielestäni jäävuoren huippu. Lasipinta. Sen alta löytyy hirmuinen olento joka pystyy luomaan maailmoja, yhdistelemään asiantiloja, muistamaan yksityiskohdat ja toistamaan kaikki sanat.

Se voima hämmästyttää minut monta kertaa. Voin olla väärässä. Luultavasti olenkin, mutta mielestäni on hauska leikkiä sillä ajatuksella että meidän liikkeemme eivät olekkaan niin sattumanvaraisia. Katsokaapa ihmisiä lähellänne. ;)

lot kirjoitti...

axiom,

Usko sammuttaa pään "kohinan". Antaa tavoitteen. Päämäärän. Eräänlaisen henkisen erektion (ei oma termi).

En vielä täysin hahmota, mikä on se henkinen vireystila, jota usein "valaistumiseksi" tai "henkistymiseksi" kutsutaan. Tai hengellisin termein "heräämiseksi", "uskoon tuloksi". Ja mitä tuolloin ihmisen päässä tapahtuu. Maailma jäsentyy uudelleen. Vanhat selitykset unohtuvat. Uusi ajatus muuttaa kaiken.

Onko kyse vain aivoharmaan uudelleenkytkeytymisestä vai jostain muusta? Sitä ei kukaan tiedä. Vaikka evoluutio selittää sen, miksi me olemme täällä, selitys ei vielä kata sitä kysymysaluetta, että miksi "täällä" on "täällä".

Sama suomeksi: me emme tiedä, miksi mitään ainetta on olemassa. Emmekä itse asiassa voi olla _täysin varmoja_ siitä, että ainetta ylipäätään on olemassa.. :)