Näytetään tekstit, joissa on tunniste työvoimapula. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste työvoimapula. Näytä kaikki tekstit

14.9.2007

Moniosaaminen kielletty

Sir Winston Churchill totesi radiopuheessaan 1.8.1939 seuraavasti: "En pysty ennustamaan Venäjän toimia. Se on arvoitus joka on kääritty salaisuuteen keskelle mysteeriä."

Arvoitus.. käärittynä salaisuuteen .. keskelle mysteeriä.

Jotain, mitä on, mutta joka on niin sankan savuverhon takana, ettei pieni tai suurikaan ihmismieli kykene hahmottamaan, mikä se voisi olla, miten se voisi olla tai miksi se voisi olla.

Mitäköhän Herra Kirkkomäki olisi kommentoinut, jos joku olisi udellut häneltä mielipidettä meille kaikille terminä tunnetuksi tulleesta, mutta tarkoitukseltaan entistä epäselvemmäksi käyvästä monikulttuurismista kaikkine käänteis- ja kierrännäisperusteluineen, näennäis- ja tarkoituksellisparadoksisuuksineen, maailmanparantamis-, tasa-arvoistamis-, vähemmistöjenvaltaistamis- jne jne jne tarkoituksineen?

Mitäkähän hän olisi kommentoinut keskustelukumppanille, jonka mukaan on hyvä asia kannattaa monikulttuurisuutta, koska siten saadaan maahan osaavia ihmisiä töitä tekemään ja tällöin eriarvoisuus poistuu maailmasta ja jonka mukaan samalla myös on paha asia, että maahan tulee osaavia ihmisiä töitä tekemään koska tällöin eriarvoisuus ei poistu maailmasta vaan lisääntyy?

Luit oikein.

HS : Norjan Sosiaalihallitus pyrkii kieltämään sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten rekrytoinnin köyhistä maista. Päätös koskisi useita Afrikan maita, Intiaa sekä monia Aasian maita.

Moniosaavuus, joka on toiminut koko surkuhupaisan maahanmuuttorumban keskeisenä perusteena, onkin Norjassa suorittanut puolittaisen eskimokäännöksen. Tulokin moniosaavuus on muuttunut perusteeksi olla ottamatta tätä maahan.

On tämä omituista.

Tai sitten myös Norjanmaassa on jotain mätää.

Onneksi Suomessa asiat ovat vielä mallilaan. Butha-Buthessa, Pietermaritzburgssa tai Bronkhorstspruitissa hankitut hoitsuntaidot ovat edelleenkin käypää valuuttaa. Täpinätädit Cronberg, Thors ja Forsander hehkuttavatkin Financial Timesissä, että jotta Suomesta tehdään "Magnet for migrants". Tädit hieman harmittelevat nykyistä kituliaanhidasta 10000 immigraatin vuosisisäänottoa ja toivovat sormet ja polvet ristissä lukemien lujaa lisääntymistä. Suomi onkin avannut ovensa uusille erityisryhmille. "Bulgarian and Romanian workers", mars mars Suomeen. "Kom här, snälla", täti Thors maanittelee. Jää nähtäväksi, moniko vastaa tätien kutsuun.

Mutta pian ovat muutoksen tuulet täälläkin edessä. Samaisessa artikkelissa Anna Leskinen of the Finnish Association of Russian Speaking Organisations:sta toteaa: "The problem is that Finnish employers want unskilled employees."

Yhä vaikeammaksi tämä homma menee. Ei kelpaa osaaja, ei kelpaa hoitsu, ei kelpaa muurari eikä muuttomies. Pitäisi olla patatyhmiä pöljäkkeitä, iskukyvyttömiä ignoraajia, moniosaavuuden sijasta vähäosaavia vätyksiä.

Noh, jos oikein kova tarve iskee, niin lienee selvää, mistä moisia epeleitä on saatavissa yllin kyllin.

-- lot

28.4.2007

Astrid Thors, osa II

Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin mukaan Suomeen tarvitaan ulkomailta vuosittain vähintään 10 000 uutta työntekijää. Siis vähintään.

Niinkuin aina, valtiontaloudenpidon - niinkuin kaiken muunkin taloudenpidon - pitäisi perustua tosiasioiden tunnustamiseen. Eikös se Paasikivikin tosiasioista joskus puhua höpäjöinyt? On siis hyvä perustaa uusien työntekijöiden haaliminen lähihistoriaan, ja tarkastella, kuinka sujuvasti maahanmuuttajat ovat työllistyneet.

Ei siis muuta kuin laskemaan. Kysymyksemme kuuluu näin: Monenko ihmisen pitää ylittää raja, jotta maamme saa kymmenentuhatta uutta työntekijää? Oletetaan, että työntekijät haalitaan vaikkapa Iranista - tuosta uhmakkaasta ja pontta uhkuvasta, joskin hiekkapitoisesta öljyvaltiosta.

Hieman lukuja: Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna 2602 iranilaista. Heistä puolestaan kuului työvoimaan 928. Työvoimasta oli työttömänä noin 54%. Töissä oli 928 x (100%-54%) = 427 ihmistä.

Eli 2602 iranilaisista 427 kävi töissä.

Sama prosentein: 16 % iranilaisista kävi töissä.

Ja kääntäen: 84 % iranilaisista ei käynyt töissä. Yhtä työssäkäyvää kohden on viisi ei-työssäkäyvää.

Jos sovellamme tätä matematiikkaa Astridin toivetilaan, niin se tarkoittaa sitä, että jos alamme paikata uhkaavaa työvoimapulaamme Iranista, on kymmenentuhannen työntekijän saamiseksi sikäläisiä otettava kuusikymmentätuhatta.

Somalialaisia työntekijöitä vastaavasti laskettuna 71000.

Irakilaisia 73000.

Kalliiksi tulee. Vähän ahtaaksikin. Ei tämä nyt niin iso maa ole.

Kiinalaisten lukemat näyttävät paremmilta. Tai siis riippuen tietysti katsantokannasta. Heitä tulisi vain karvan verran yli kaksikymmentätuhatta.

On tietenkin pohdittava myös sitä, että miksi emme voisi samalla vaivalla teettää töitämme Kiinassa sijaitsevilla kiinalaisilla. Se kun olisi halpaa touhua se. Tiesitkö muuten, että kiinalaisen elokuva-avustajan voi palkata yhdellä eurolla päiväksi hommiin? No nyt tiedät.

Se, onko "työntekijöiden" maahantuonnissa yhtään mitään järkeä, on kiistanalaista. Ehkä asiasta olisi hyvä kiistellä vähän enemmän. Jää nähtäväksi, otetaanko maahanmuuttoministeriössä Heidi "rekrytointipisteitä Afrikkaan" Hautalan linja käyttöön. Toivon, että Astridilla on päässään enemmän järkeä ja vähemmän aatoksia vihreitä.

On tietysti mahdollista, että maahanmuuttajien työllistymistä toivotaan tuoreessa maahanmuuttoministeriössä niin hartaasti, että jonain päivänä kaikki kääntyy hyväksi ja työttömät työllisiksi. Mutta on enemmän mahdollista, että kehitys jatkaa aikaisempia polkujaan. Iranilaiset eivät työllisty, irakilaiset eivät työllisty eivätkä somalit työllisty. Kiinalaiset työllistyvät, mutta he eivät ole riittävän hädänalaisia eivätkä siten ansaitse muuta kuin unohduksen.

Konsulttiyritys McKinsey päätyi muuten varsin yksiselitteisesti suosittelemaan mielummin nykyisen työllisyysasteen nostamista maahanmuuton kasvattamisen sijaan. Jokainen, joka alkaa laskea näitä lukuja auki, päätyy vääjäämättä samaan.

-- lot

15.4.2007

Vastuussa: Heidi Hautala

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautalan mielestä Suomeen on saatava kymmenen vuoden aikana vähintään 100 000 uutta maahanmuuttajaa, jotta työvoiman tarpeeseen voidaan vastata. Lisäksi esitetään rekrytointipisteitä Afrikkaan sekä maahanmuuttajakiintiöitä työpaikoille.

Lähde: Turun Sanomat 10.3.2007.

-- lot

27.2.2007

McKinsey:n raportista

Konsulttiyritys McKinsey on vastikään julkaissut raportin nimeltä Suomen talous - Saavutukset, haasteet ja prioriteetit 2007.

Raportti on kansantaloustiedettä syvemmin tuntemattomallekin helppoa luettavaa. Sivulla 27 pohditaan sitä, onko järkevämpää pyrkiä nostamaan työllisyysastetta vaiko vaihtoehtoisesti lisätä maahanmuuttoa:

"Voidaanko maahanmuutolla korvata työllisyysasteen nostaminen?

Työperäinen maahanmuutto on positiivinen ilmiö ja tietyillä toimialoilla tärkeää työvoimapulan kattamiseksi, mutta sillä ei yksinään pystytä ratkaisemaan Suomen kansantalouden haasteita. Saman talouskasvun aikaansaaminen maahanmuutolla vaatii huomattavasti suurempia toimia kuin työllisyysasteen nostaminen. Jos työllisyysaste pysyy nykyisellä tasollaan, työikäisiä maahanmuuttajia tarvittaisiin vuoteen 2020 mennessä noin 750 000, jotta päästäisiin samaan asukaskohtaiseen BKT-kasvuun kuin nostamalla työllisyysaste 75 prosenttiin. Maahanmuuttajilla ei kyäskään ole julkisia menoja alentavaa vaikutusta, vaan työtä tekemättömien suomalaisten hyvinvoinnin kustannukset säilyisivät ennallaan.

Maahanmuutolla pystytään vastaamaan yksittäisten toimialojen työvoiman tarpeeseen silloin, kun kotimaisilta työmarkkinoilta ei löydy oikeanlaista osaamista. Ei kuitenkaan riitä, että ulkomaalaiset voivat työskennellä Suomessa, vaan tarvitaan myös aktiivisia toimia oikeanlaisten osaajien löytämiseksi ja houkuttelemiseksi Suomeen. Monet maat kilpailevat samoista osaajista ja tarjoavat usein paremmat puitteeet ulkomaalaisille kuin Suomi. Verotus, ilmasto ja kieli ja yleinen suhtautuminen ulkomaalaisiin ovat rajoitteita, jotka vähentävät Suomen houkuttelevuutta muihin maihin nähden. Lyhyellä aikavälillä päättäjät voivat vaikuttaa näistä ainoastaan verotukseen. "

21.11.2006

Kuntaliitto ja maahanmuuttopolitiikka



Luin eräänä päivänä Kuntaliiton maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Keijo Sahrman, Erja Horttanainen sekä Anu Wikman-Immonen olivat hahmotelleet maahanmuuton vaikutuksia kuntien näkökulmasta. Linjaukset kulkevat tavanomaisia polkujaan, maahanmuutto nähdään ainoana selviytymismahdollisuutena tilanteessa, jossa "kotimaiset työvoimareservit on käytetty". Kuulostaa melkein siltä, kuin eläisimme yhä vuotta 1940 ja kävisimme veli venäläisen kanssa suursotaa..

Näiden maalailujen lisäksi Sahrman, Horttanainen ja Wikman-Immonen ovat oivaltaneet näppärän tavan perustella maahanmuuton tärkeyttä. Sivuilla 6-7 kerrotaan: "Kasvava monikulttuurinen asiakaskunta arvostaa ja tarvitsee ko. ryhmän kieleen ja kulttuuritaustaan liittyvää palveluosaamista".

No niinpä tietenkin.

Suomen kieltä taitamaton maahanmuuttaja olisi normaalien päättelysääntöjen mukaan kotimaisella palvelusektorilla täysin turha toimija. Mutta koskapa tulevaisuudessa kasvava osa avuntarvitsijoista tuleekin olemaan muita kuin suomalaisia, saadaan tämäkin pieni ongelma helposti ratkaistua. Tekisi mieleni kysyä, että eikö niitä maahanmuuttajia tarvittu ratkaisemaan nimenomaan suomalaisen palvelusektorin käsiparivajetta? Mitä järkeä on nähdä vaivaa ugandalais-kenialais-sambialaisen palvelusektorin perustamiseen? Suomessa?

Kustannustietoisuus on luonnollinen osatekijä maahanmuuttopoliittisesta keskustelua. Valittetavasti kenelläkään ei tunnu löytyvän uskallusta mallintaa maahanmuuttomanian panos-hyötylaskelmaa yksiin kirjoihin ja kansiin. Tarkastellaan ainoastaan huolellisesti valittuja osakokonaisuuksia. Ja vaikka kuinka varoitteltaisiin, että maahanmuutto ei ratkaise työvoimapulaa, ei Sahrman - Horttanainen - Wikman-Immonen -hyökkäysketjun luistin ala painaa, ei. Päinvastoin. Eturintamaan - viimeisten resurssien rinnalle - ladataan kulttuuritulkkitoimintaa, työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista, kotouttamislaissa säädettyjen toimenpiteiden ylittäviä hyvinvointipalveluja, projekteista-palveluprosesseiksi-jargonia, yhteiskuntavastuuta, kulttuuri-identiteetin virtuaalisäilyttämistä.

Ei Kuntaliiton mamuketjua voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Jostain syystä mieleeni tulee vastaanottokeskustyötä kartoittaneen tutkimuksen teksti: "[Maahanmuutto-]työntekijät polttavat itsensä loppuun yrittämällä olla liian hyviä työntekijöitä ja organisoimalla vimmatusti asiakkaidensa elämää."

Vimmaa tarvitaan. Maahanmuuttajien onnen tiellä, paratiisin porteilla, seisovat ilkeät ihmiset. Sellaiset kuin minä ja sinä.

..

En vastusta kaikkea maahanmuuttoa. Ainakaan itseisarvoisesti. Ja hauskana kuriositeettina on mainittava, että tätä anti-mamutekstiä kirjoittaessani venäläinen siivoojatyttö kävi juuri tyhjentämässä roskikseni. Hyödyllistä työtä - olen minä sitä itsekin tehnyt. Siivousta tarvitaan enemmän kuin työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista. Jos maahanmuutto on hyödyllistä, se riittää perusteeksi. Mitään muuta ei tarvita.

Maahanmuutto _voi_ olla hyvä asia. Mutta jos näin on, on perustelujen oltava a) järkeviä sekä b) keskenään konsistentteja. Edelleen tulisi jollain tavalla varmistaa, ettei semi-humanitaarinen maahanmuutto muutu sosiaalisektoripainajaiseksi. Tämä onnistuisi helposti, ellei työvoimapolitiikkaa tarkoituksellisesti sekoitettaisi humanitääriseen toimintaan. Suomi voi vallan hyvin käyttää siirtotyöläisiä työvoimapulaongelmiinsa. Ei ole mikään pakko jakaa kansalaisuudenhakukaavakkeita kuin kauraleipiä. Kansalaisuus on vapaalippu ikuiseen paapomiseen. Tai ainakin niin pitkään, kuin Kelalla riittää pelimerkkejä. Jos tarvitaan työntekijöitä niin otetaan sitten niitä työntekijöitä. Ja jos taas halutaan aikuisia hyysättäviä, niin sanottaisiin sitten sekin suoraan: "Me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.."

-- lot, ouverändaut

17.11.2006

Kauppalehti: Maahanmuutto ei ratkaise työvoimapulaa



Kauppalehti, keskiviikkona 8.11.2006, Heikki Siljamäki. Sivut 18-19.

RAPORTTI:
TYÖVOIMAPULASTA TULI KESKUSTELUN KÄRKIAIHE


Maahanmuutolla ongelmaa ei ratkaista, varoittaa taloustutkija Heikki Räisänen.

Työvoimapula kuuluu syksyn talouskeskustelun hittikäsitteisiin. Uutisia kunnollisen työvoiman löytämisen vaikeudesta eri toimialoilla tulee päivittäin.

Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrin mukaan peräti 58 prosenttia rakennusyrityksistä ARVIOI AMMATTITAITOISEN TYÖVOIMAN PUUTTEEN HAITAAVAN NIIDEN KASVUA. PALVELUSEKTORILLA NÄKEMYKSEN JAKOI 22 PROSENTTIA YRITYKSISTÄ. JA teollisuuden puolella 11 prosenttia vastaajista.

"Tämä on pitkälti laadullinen ilmiö. Ammattitaitoisen työvoiman saanti on joillakin aloilla vaikeaa, mutta varsinaista työvoimapulaa on vähemmän", arvioi tutkimusjohtaja Heikki Räisänen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta. Hän on luovuttanut asiasta hiljattain myös tutkimuksen valtioneuvoston kanslialle.

Räisänen huomauttaa, että työvoimapulasta puhuessa pitää erottaa ilmiön kaksi eri puolta: tilapäiset rekrytointiongelmat, jotka siirtyvät nopeammin alalta ja paikkakunnalta toiselle, sekä rakenteellinen työvoimapula, johon Suomen väestörakenteellinen muutos johtaa.

IHMISTÄ EI VOI AINA VAIHTAA KONEESEEN

Työvoimahallinnon kyselyn mukaan joka neljäs uutta väkeä palkkaavista toimipaikoista on kokenut rekrytointivaikeuksia ja suoranaisesta yövoimapulasta on ilmoittanut karkeasti joka kymmenes vastaaja.

Räisänen arvioi, että yritykset sopeutuvat muuttuneisiin tilanteisiin yleensä hyvin. Jos sopivaa työvoimaa ei löydy, yritykset muokkaava esimerkiksi tuotantoteknologiaansa tai järjestelevät töitä firman sisällä uusiksi.

"Kaikilla aloilla tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Esimerkiksi julkisissa palveluissa on vaikea vähentää työvoimatarvetta teknologiavetoisesti", hän huomauttaa.

Tietyissä ammateissa työvoimapula on jo nyt lähes krooninen. Esimerkiksi hitsaajista ja rakennusalan työntekijöistä on jatkuvasti pulaa, varsinkin suhdannehuipun aikana.

Rekrytointiongelmat välittyvät myös maasta toiseen rakentaen kokonaisia työvoimaketjuja. Esimerkiksi useat sairaanhoitajat ovat lähteet Suomesta korkeampien palkkojen perässä muun muassa Norjaan ja Isoon-Britanniaan. Suomessa hoitajapulaa on paikattu virolaisella henkilöstöllä, ja Suomenlahden eteläpuolelle lisäväkeä on hankittu muista Itä-Euroopan maista.

SUOMI EI OLE HOUKUTTELEVA

Räisänen uskoo, että työperustainen maahanmuutto kasvaa lähivuosina jonkin verran. Se ei kuitenkaan ratkaise väestön ikääntymisestä johtuvaa rakenteellista ongelmaa, hän painottaa.

Maahanmuuttajien houkutteleminen on myös vaikeaa. Kieliongelmat, ankara ilmasto ja korkea kustannustaso nostavat kynnystä muuttaa työn perässä Suomeen, kun vaihtoehtoina ovat esimerkiksi muut EU jäsenmaat.

Viron ja muiden Baltian maiden nopeasti kasvava elintaso mutkistaa tilannetta entisestään.

"Pysyvässä maahanmuutossa on tietysti kysymys muistakin asioista kuin eri maiden palkkatasoista. Suomessa on kuitenkin maksuton koulutus ja kohtuullisen toimiva julkinen terveydenhuolto", Räisänen pohtii.

YRITYKSILLE VASTUUTA KOULUTUKSESTA

Jos maahanmuuttajat eivät sitten ongelmaa ratkaise, ketkä sitten? Seuraa kertausoppitunti viime eduskuntavaalien alla julkaistuista niin kutsutusta Sailaksen raportissa. Räisänen sanoo, että rakenteellisen työvoimapulan ehkäisemiseksi Suomen on pidennettävä työuria. Nuoret pitäisi saada nopeammin työelämään ja ikääntyneet työntekijät sieltä myöhemmin pois.

Liian kovaksi kiihtyvä yritysten välinen kilpailu työntekijöistä olisi kansantaloudelle turmiollista.

"Yritysten välisen kovan palkkakilpailun käynnistyminen olisi todella huono asia. Se kiihdyttäisi niin palkka- kuin kustannusinflaatiotakin, millä olisi tuhoisia seurauksia", hän varoittaa.

Nopeasti muuttuva ammattirakenne yhdessä väestömuutoksen kanssa tarkoittaa myös sitä, että yritysten on otettava enemmän vastuuta työntekijöidensä koulutuksesta. Räisänen ennustaa oppisopimuskoulutuksen ja yrityskohtaisen valmennuksen lisääntyvän ajan myötä.

"Suomessa työnantajat ovat tottuneet saamaan työvoiman ikään kuin valmiina, mutta luulen tämän tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa."

Hallituksen budjettiesityksessä työvoiman ja työpaikkojen kohtaamista yritetään edistää laajentamalla työnhakijoiden muuttoavustuksia. Räisäsen mielestä hallitus on oikean asian kimpussa, mutta esimerkiksi julkisen työnvälityksen parantaminen olisi tehokkaampi ratkaisu.

"Rakennemuutostilanteissa muuttoavustus voisi olla hyödyksi, mutta sitä on erittäin vaikea kohdentaa siten, että tuki ei valu hukkaan", hän sanoo viitaten jatkuvasti kiihtyvään muuttoliikkeeseen.

Viime vuonna kuntarajan yli muutti yli 290 000 suomalaista. mutta optimitilanteessa muuttoavustus koskisi vain muutamaa tuhatta ihmistä. Avustuksen kohdistaminen pelkästään työn perässä muuttavin henkilöihin on erittäin haastavaa.

Jollekin ryhmälle väestön ikääntymisestä on sentään hyötyäkin.

Kuva1: Halutaan osaavaa työvoimaa. Meriteollisuus rekrytoi maahanmuuttajia töihin telakoille syyskuussa Helsingissä.

Kuva2: Yritykset koulutushommiin. Tutkimusjohtaja Heikki Räisänen arvioi yritysten joutuvan kouluttamaan entistä enemmän työntekijöitään itse.

Kaavio: Yritysten kasvun esteet
Teollisuudessa
18-41% riittämätön kysyntä
2-10% ammattityövoiman puute & kapasiteettipula

Rakennusalalla
20-60% riittämätön kysyntä
10-20%, viimeaikoina 35-58% ammattityövoiman puute

Palvelualalla
10-40% riittämätön kysyntä
3-20% työvoimapula

Oikeista osaajista on jatkuva pula Suomessa

Noususuhdanteessa elävissä yrityksissä työvoimapula on jokapäiväinen ilmiö. Esimerkiksi rakennus- ja meriteollisuudessa osaavaa työvoimaa haetaan päivittäin.

"Todellisista osaajista on jatkuva pula", sanoo Skaskan työsuhdepäällikkö Ari Poskiparta.

Eikä tilanteeseen ole näkyvissä nopeasti helpotusta. Mikäli rakentamisen volyymi pysyy nykytasolla, ylittää alalta poistuvien työntekijöiden määrä pian ammattioppilaitoksista valmistuvien nuorten rakennusammattilaisten määrän.

Skanskalla tilanteeseen on vastattu pestaamalla pääkaupunkiseudulle 20 nuorta oppisopimuskoulutukseen.

"Pyrimme myös itse huolehtimaan työvoiman saatavuudesta", Poskiparta sanoo.

KIINNEKOHTIA TYÖN ULKOPUOLELLE

Viime aikoina voimakkaasti työvoiman hankkimiseen panostanut telakkayhtiö Aker Finnyardsin rekrytointipäällikkö Markku Lehtovaara kertoo, että myös meriteollisuudessa työntekijöiden ikäjakauma on painottunut suuriin ikäluokkiin. Hänen mukaansa alan yrityksissä haaste on otettu tosissaan vastaan.

"Oppilaitokset ovat lähteneet vahvasti talkoisiin mukaan", hän kiittelee.

Muun muassa Voikkaan suljetulta paperitehtaalta uusia työntekijöitä värvänneellä Akerilla on huomattu, että työn perässä muuttaminen vaatii lujaa tahtoa.

Lehtovaaran mukaan itsensä riuhtaiseminen irti vanhalta kotipaikkakunnalta on vaikeaa. Hänen kokemuksensa on, että muuttajien suurimmaksi haasteeksi nousee pysyvä juurtuminen uudelle paikkakunnalle.

"Todellinen haaste on löytää kiinnekohta työn ulkopuolelta", Lehtovaara pohtii. "Siinä on vielä tekemätöntä työtä."

RAKENNUKSILLA PULAA TYÖNJOHTAJISTA

Työvoimapula ei koske pelkästään perinteisiä teollisuusammatteja. Skansan Poskiparran mukaan myös työnjohtovoimasta on rakennusteollisuudessa pulaa. "Hieman peräänkuuluttaisin vanhaa rakennusmestarikoulutusta."

Isommista pörssiyhtiöistä lähes jokaisella on omat harjoittelijaohjelmansa, joilla ne pyrkivät houkuttelemaan nuoria lupauksia eri puolilta maailmaa.