Kuntaliitto ja maahanmuuttopolitiikka

Luin eräänä päivänä Kuntaliiton maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Keijo Sahrman, Erja Horttanainen sekä Anu Wikman-Immonen olivat hahmotelleet maahanmuuton vaikutuksia kuntien näkökulmasta. Linjaukset kulkevat tavanomaisia polkujaan, maahanmuutto nähdään ainoana selviytymismahdollisuutena tilanteessa, jossa "kotimaiset työvoimareservit on käytetty". Kuulostaa melkein siltä, kuin eläisimme yhä vuotta 1940 ja kävisimme veli venäläisen kanssa suursotaa..

Näiden maalailujen lisäksi Sahrman, Horttanainen ja Wikman-Immonen ovat oivaltaneet näppärän tavan perustella maahanmuuton tärkeyttä. Sivuilla 6-7 kerrotaan: "Kasvava monikulttuurinen asiakaskunta arvostaa ja tarvitsee ko. ryhmän kieleen ja kulttuuritaustaan liittyvää palveluosaamista".

No niinpä tietenkin.

Suomen kieltä taitamaton maahanmuuttaja olisi normaalien päättelysääntöjen mukaan kotimaisella palvelusektorilla täysin turha toimija. Mutta koskapa tulevaisuudessa kasvava osa avuntarvitsijoista tuleekin olemaan muita kuin suomalaisia, saadaan tämäkin pieni ongelma helposti ratkaistua. Tekisi mieleni kysyä, että eikö niitä maahanmuuttajia tarvittu ratkaisemaan nimenomaan suomalaisen palvelusektorin käsiparivajetta? Mitä järkeä on nähdä vaivaa ugandalais-kenialais-sambialaisen palvelusektorin perustamiseen? Suomessa?

Kustannustietoisuus on luonnollinen osatekijä maahanmuuttopoliittisesta keskustelua. Valittetavasti kenelläkään ei tunnu löytyvän uskallusta mallintaa maahanmuuttomanian panos-hyötylaskelmaa yksiin kirjoihin ja kansiin. Tarkastellaan ainoastaan huolellisesti valittuja osakokonaisuuksia. Ja vaikka kuinka varoitteltaisiin, että maahanmuutto ei ratkaise työvoimapulaa, ei Sahrman - Horttanainen - Wikman-Immonen -hyökkäysketjun luistin ala painaa, ei. Päinvastoin. Eturintamaan - viimeisten resurssien rinnalle - ladataan kulttuuritulkkitoimintaa, työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista, kotouttamislaissa säädettyjen toimenpiteiden ylittäviä hyvinvointipalveluja, projekteista-palveluprosesseiksi-jargonia, yhteiskuntavastuuta, kulttuuri-identiteetin virtuaalisäilyttämistä.

Ei Kuntaliiton mamuketjua voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Jostain syystä mieleeni tulee vastaanottokeskustyötä kartoittaneen tutkimuksen teksti: "[Maahanmuutto-]työntekijät polttavat itsensä loppuun yrittämällä olla liian hyviä työntekijöitä ja organisoimalla vimmatusti asiakkaidensa elämää."

Vimmaa tarvitaan. Maahanmuuttajien onnen tiellä, paratiisin porteilla, seisovat ilkeät ihmiset. Sellaiset kuin minä ja sinä.

..

En vastusta kaikkea maahanmuuttoa. Ainakaan itseisarvoisesti. Ja hauskana kuriositeettina on mainittava, että tätä anti-mamutekstiä kirjoittaessani venäläinen siivoojatyttö kävi juuri tyhjentämässä roskikseni. Hyödyllistä työtä - olen minä sitä itsekin tehnyt. Siivousta tarvitaan enemmän kuin työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista. Jos maahanmuutto on hyödyllistä, se riittää perusteeksi. Mitään muuta ei tarvita.

Maahanmuutto _voi_ olla hyvä asia. Mutta jos näin on, on perustelujen oltava a) järkeviä sekä b) keskenään konsistentteja. Edelleen tulisi jollain tavalla varmistaa, ettei semi-humanitaarinen maahanmuutto muutu sosiaalisektoripainajaiseksi. Tämä onnistuisi helposti, ellei työvoimapolitiikkaa tarkoituksellisesti sekoitettaisi humanitääriseen toimintaan. Suomi voi vallan hyvin käyttää siirtotyöläisiä työvoimapulaongelmiinsa. Ei ole mikään pakko jakaa kansalaisuudenhakukaavakkeita kuin kauraleipiä. Kansalaisuus on vapaalippu ikuiseen paapomiseen. Tai ainakin niin pitkään, kuin Kelalla riittää pelimerkkejä. Jos tarvitaan työntekijöitä niin otetaan sitten niitä työntekijöitä. Ja jos taas halutaan aikuisia hyysättäviä, niin sanottaisiin sitten sekin suoraan: "Me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.."

-- lot, ouverändaut