Kahden virkkeen mittaisia mietelmiä IV
Muukalaispelko ei ei ilmeisesti ole hyväksyttävä syy vaalivoittoon.
Onko maamiestenpelko yhtään sen hyväksyttävämpi?
Blogi numero yksi.
Muukalaispelko ei ei ilmeisesti ole hyväksyttävä syy vaalivoittoon.
Onko maamiestenpelko yhtään sen hyväksyttävämpi?
Kirjoittanut
lot
klo
21:28
0
kommenttia
Luokat: sananvapaus, somalit, sota, Suomen Sisu, Zahra Abdulla
Ruanda, huhtikuu 1994. Seitsemän kirkonmiestä kirjoitti pastorilleen Elizaphan Ntakirutimanalle näin: "olemme kuulleet, että huomenna meidät ja perheemme tapetaan. Pyydämme siksi teitä puuttumaan tapahtumiin ja keskustelemaan pormestarin kanssa."
Pastorin vastaus tuli seuraavana päivänä: "Teidän ongelmaanne on löytynyt ratkaisu. Teidän on kuoltava." Pastori Ntakirutimana avusti pormestaria joukkomurhassa yhdessä Yhdysvalloissa opiskelleen lääkäripoikansa kanssa. Kolme kuukautta murhien jälkeen Ntakirutimana pakeni Yhdysvaltoihin.
Ruandan kriisin aikana länsimaita arvosteltiin voimakkaasti sen vuoksi, koska ne eivät tarjonneet hädänalaisille turvapaikkoja. Liian vähän tehtiin liian myöhään, sanottiin.
En tiedä, minkälainen kujeilija näitä historian kummallisuuksia oikein kutoo. Nyt on paljastunut, että ne samat Euroopan maat, jotka eivät antaneet turvapaikkoja kansanmurhan uhreille, ovat antaneet turvapaikkoja kansanmurhan varsinaisille toteuttajille. Reutersin tuoreen uutisen mukaan Belgian, Ranskan, Tanskan, Suomen, Saksan, Italian, Alankomaiden ja Norjan turvapaikkajärjestelmissä on sisällä 37 henkilöä, jotka ovat osallistuneet Ruandan kansanmurhan toteuttamiseen.
Criminal Tribunal for Rwanda toivoo, että rikoksiin syyllistyneet tuomittaisiin asianmukaisesti. Oikeuden eteen päätyminen ei kuitenkaan ole mitenkään varmaa. Esimerkiksi Ranskassa on "poliittisia jarruja", jotka saattavat estää asioiden eteenpäinviemisen. On mielenkiintoista nähdä, mitä asialle Suomessa tapahtuu. Vai tapahtuuko mitään.
HS on uutisoinut asiasta.
Alussa mainittu pastori jäi sittemmin kiinni teoistaan, hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen. Oikeutta sekin. Ehkä kaikki eivät olleet tähänkään tuomioon täysin tyytyväisiä, sillä kaikki eivät kärsi vankeudesta samalla tavalla kuin toiset:
"Monien ruandalaisten näkemysten mukaan erityisesti länsimaiset vankilat ovat niin korkeatasoisia, ettei niissä vietettyä aikaa voida katsoa rangaistukseksi varsinkaan kun olosuhteita verrataan keskivertoruandalaisten elämään."
Niinpä.
-- lot
Kirjoittanut
lot
klo
23:00
3
kommenttia
Luokat: Afrikka, pakolainen, sota
Tuomiopäivän kello symboloi ydinsodan uhan läheisyyttä. Kelloa on siirretty viimeksi vuonna 2002, siitä lähtien kellonaika on ollut seitsemän minuuttia ydinkeskiyöstä. The Bulletin tulee ilmoittamaan uuden kellonajan tämän viikon keskiviikkona. Iranin kriisin eskaloituessa on helppo arvata, kumpaan suuntaan kello siirtyy.
-- lot
Kirjoittanut
lot
klo
23:20
0
kommenttia
BBC:ssä George Bush:n puhe Irakin tilanteen vakauttamiseksi. By waging war thou shall create peace..
Succeeding in Iraq also requires defending its territorial integrity - and stabilizing the region in the face of the extremist challenge.
This begins with addressing Iran and Syria. These two regimes are allowing terrorists and insurgents to use their territory to move in and out of Iraq.
Iran is providing material support for attacks on American troops. We will disrupt the attacks on our forces. We will interrupt the flow of support from Iran and Syria.
And we will work with others to prevent Iran from gaining nuclear weapons and dominating the region.
The challenge playing out across the broader Middle East is more than a military conflict. It is the decisive ideological struggle of our time. There will be no surrender ceremony on the deck of a battleship.
Pian Iran saa ultimaatumin. Lopettakaa tukenne terroristeille tai muuten.. Ehtojen täyttäminen tulee olemaan yhtä mahdotonta kuin Afganistanin tai Irakin tapauksessa. Tämä on luonnollisesti tarkoituskin.
Ultimaatumi tarkoittaa viimeistä vaatimusta. Sen tarkoitus on vierittää vastuu ikävistä asioista kuten pommituksista ja siviilien tappamisesta ultimaatumin vastaanottajalle.
Bush jatkaa: "These young Americans understand that our cause in Iraq is noble and necessary..". Niinpä. "Noble cause" voidaan tosin ymmärtää monella eri tavalla. Noble voi merkitä jotain absoluuttisen hyvää ja ylevää. Tai vaihtoehtoisesti se voi tarkoittaa Nobility:n - siis aatelin - asiaa. Tämän semantiikan valossa näyttää siltä, että se, mikä on aatelille hyväksi, on absoluuttisen hyvää ja ylevää. Määritelmällisesti.
En osaa nähdä hyvien tai pahojen voimia Yhdysvaltojen ja lähi-idän maiden vastakkainasettelussa. On vain voimia. Voimia, joilla on keskenään ristiriitaiset intressit. Uskonnot ovat tässä pelissä vain haalea sivujuonne.
Bushin "pahan akseli" on totta. Bushille. Hänelle "paha" ei lopultakaan tarkoita helvetin syövereistä kumpuavaa suurta synkeyttä vaan yksinkertaisesti jotain sellaista, mistä on hänelle haittaa. Bushin "hyvä" taas on jotain, mistä on hänelle etua. Sama pätee Ahmadinejad:iin. Mielikuva Yhdysvalloista suurena saatanana on hänelle totta.
Hyvä ja paha näyttävät olevan voimakkaasti suhteellisia käsitteitä. Ja yin&yang-filosofiaa mukaillen: toista ei voi olla ilman toista. Hyvyys syntyy pahuudesta. Ja päinvastoin.
Mutta mitä hyvä lopulta on?
Onko käsitys hyvästä vain jokin peitelty evolutiivinen käskysarja, joka ruokkii meihin kovakoodattua valtaan pyrkimisen pakkoa? Ja jos on, niin miksi tällainen käskysarja on olemassa?
Ehkä evoluutiolla on jotain osuutta asiaan. Ja vaikka vääntäisimme itsemme minkälaiseen eksistentiaalisen itsetiedostavuuden kiemuraan, olemme edelleen laumaeläimiä.
Lauma voi olla lauma vain silloin, kun eläimiä on enemmän kuin yksi.
Jos eläimiä on enemmän kuin yksi, yhden pitää olla johtaja.
Muiden pitää alistua johtajalle. Sekä määritellä arvojärjestyksensä, paikkansa laumassa.
Mitä parempi arvo ja suurempi valta muihin nähden, sen paremmat elinolosuhteet eläimellä on.
Mitä paremmat elinolosuhteet, sen varmemmin eläin tuottaa jälkikasvua.
Mitä enemmän jälkikasvua, sen varmemmin valtaanpyrkimispiirre välittyy evoluution ketjussa eteenpäin.
Tämä "valtaimperatiivi" istuu meissä kiinni kuin tauti. Mutta toisin kuin tauti, se ei meistä poistu. Päinvastoin. Tauti kehittyy. Mitä pidemmälle ihmisen sekä tämän jälkeen tulevien lajien historia etenee, sitä hienostuneemmiksi valtaimperatiivin piirteet muodostuvat.
Ehkä tulevaisuuden maailma on yhdistynyt maapallo. Ja jos mukavasti käy, jokunen lähiplaneettakin voidaan saada samaan kompukseen. Ylläsanottu huomioiden ennustan kuitenkin, että yhdistyminen ei tapahtu sen vuoksi, koska rauhantahtoiset ihmiset ajattelivat rajattomuuden ja "no-borders"-fiilistelyjen olevan lopulta kaikille parhaaksi.
Jos maapallon kaikki kansat yhdistyvät, se tulee johtumaan siitä, että yksi despootti, tulevaisuuden Aleksanteri Suuri, alistaa kaikki maat valtansa alle. Ja kun näin käy, yhteiskunnan valta yksilöön nähden tulee olemaan voimakas.
Pientä esimakua saadaan jo tänään. Yhdysvalloissa kansalaisten on noudatettava lakeja, joiden sisältöä ei heille kerrota. Hämmentävää.
Mitä se vanha Platon sanoikaan? Kun tyranni nousee valtaan, hän tulee esiintymään kansan suojelijana.
"Our enemies would have a safe haven from which to plan and launch attacks on the American people.. For the safety of our people, America must succeed.." -- GWB
Niin silloin. Niin tänään. Niin huomenna. Niin aina.
-- lot
Kuva: Mark Bryan, "The Man with two Heads"
[EDIT pe 0:50] Salaliittoteorioiden ystäville: Tässä tekstissä mainittiin nimi "George Bush". Teksti julkaistiin torstaina klo 12:29. Noh, klo 22:34 saapui sivuhaku ip:stä 150.177.81.#. Ip:n DNS-nimi on army.mil ja sen omistaa Yhdysvaltain armeija.
Kirjoittanut
lot
klo
12:29
5
kommenttia
Luokat: elämän tarkoitus, evoluutio, sota, yhteiskunta
Niccolò Machiavelli, itsekkään voimapolitiikan vankkumaton edusmies, kirjoitti renesanssin aikoina seuraavasti:
"And this will always be known by those who read ancient history, that after a change of State, either from a Republic to a Tyranny, or from a Tyranny to a Republic, a memorable execution against the enemies of the existing conditions is necessary. And whoever restores liberty to a State and does not kill Brutus, and whoever restores liberty to a State and does not kill the sons of Brutus, maintains himself only a short time."
Sama tiiviimmässä muodossa ja suomeksi: "Vallan vaihtuessa Brutus ja hänen poikansa on tapettava".
Tämän päivän Brutus on Saddam Hussein. Hänen poikansa, Uday ja Qusay, makaavat luotien puhkomina haudoissaan. Hetken päästä Brutus itse joutuu haudan lepoon.
Oikeutetustiko?
Emme tiedä.
Oikeutus riippuu siitä oikeusjärjestelmästä, joka tuomion langettaa. Milošević pääsi Haagiin, kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen. Haag ei jakele kuolemantuomioita.
Irakilaiset tuomioistuimet eivät ole yhtä laupeita. Eivät Saddamin aikana, eivät nyt. Tuskin jatkossakaan.
Miksi Saddam ei päässyt Haagiin?
Emme tiedä. Kukaan tätä meille kerro. Hellämielinen eurooppalainen saattaa ajatella, että Haag olisi ollut oikeampi paikka nuijanheilutukseen sekä selon saamiseen Saddamin käymistä laittomista hyökkäyssodista sekä omien kansalaistensa joukkomurhista. Ehkä useampi puolustusasianajajakin olisi jäänyt henkiin.
Machiavelliläinen, omia laittomia hyökkäyssotiaan käyvä Yhdysvallat ei moiseen hempeilyyn ryhdy. Saddamin luovuttaminen omiensa eteen saa aikaan juuri sen, mitä halutaankin tapahtuvaksi. Hän saa osakseen massojen raakaa oikeutta. Voiman oikeutta.
Sudet raadelkoot omansa.
-- lot
[kuva: Crazy War by *Tunaferit]
Kirjoittanut
lot
klo
22:45
16
kommenttia
Luokat: politiikka, sota
Nobelin rauhanpalkinto ei mennyt Martti Ahtisaarelle vaan professori Muhammad Yunukselle sekä Grameen-pankille. Palkitsemisperustet liittyivät kaikkein köyhimmille myönnettäviin mikrolainoihin.
Lainoja niille, jotka eivät tavallisilla perusteilla lainaa koskaan saisi. Miksipä ei?
Presidentti Tarja Halonenkin ehti jo Yunusta ja Grameen-pankkia onnitella: ".. köyhille suunnattu toiminta voi olla kestävää ja saada aikaan vakautta sekä parantaa kansalaisten – niin naisten kuin miestenkin – elinolosuhteita.". Halonen on muuten saanut vuonna 2004 Grameen Foundation -palkinnon, perusteina "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden , ihmisoikeuksien, köyhyyden poistamisen sekä sukupuoleten välisen tasa-arvon edistäminen."
Suuria sanoja, hienoja ihmisiä.
Oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta toimivia ihmisiä.
Vaikken henkilökohtaisesti juuri Halosesta pidä, on kuitenkin pakko myöntää, että hän työskentelee erinomaisen sitkeästi ajamiensa arvojen puolesta.
Kritisoin tammikuussa sitä, että maailmanlaajuisten ongelmien kanssa taistelun ei pitäisi olla Suomen presidentin tehtävä. Halonen on kuitenkin ottanut hyvin laajan skaalan asioita hoitaakseen.
Kauaskatsovalla logiikalla voidaan ehkä ajatella, että maailman etu on myös Suomen etu. Nobel-komitea on tämän vuoden valinnassaan ollut ilmeisen samoilla linjoilla. "Pysyvää rauhaa ei voida luoda ilman, että suuret kansanryhmät saadaan ulos köyhyyskierteestä", totesi Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Ole Mjös.
Ministeri Liisa Hyssälä lausui pari päivää sitten näin: "Köyhyys on turvallisuuskysymys". Ja edelleen: "Kyse on kaikkien yhtäläisestä oikeudesta tulla osalliseksi yhteiskunnan kehityksen tuomista hedelmistä". Linja nobelkomitean lausuman "jokikisellä ihmisellä on sekä potentiaali että oikeus hyvään elämään" kanssa on selvä.
Yunuksen, Grameen-pankin, Tarja Halosen, Ole Mjös:n sekä Liisa Hyssälän mielestä on toteennäytetty, että varallisuuden puute johtaa yhteiskunnalliseen epävakauteen, turvattomaan yhteiskuntaan, tilaan, jossa ei ole pysyvää rauhaa.
Hmm.
Onko todella näin?
Johtuuko rauhan puute todella siitä, ettei ihmisillä ole riittävästi rahaa?
Norjan rauhantutkimuslaitoksen johtaja Stein Tönnessonin pohdiskelee samoja asioita: "mitä tekemistä mikrolainalla ja rauhalla on?"
Mitä rauha ylipäätään on?
Rauha on wikin mukaan sodan poissaoloa. Kun ei ole sotaa, on rauha.
Mitä sota sitten on?
Sota puolestaan on sarja aseellisia yhteenottoja jonkin poliittisesti sovittamattoman kysymyksen vuoksi, kuten itsenäisyys, maa-alueet, resurssit, uskonto. Muitakin syitä voi olla. 
Miten kaikkein köyhimmälle suunnatut mikrolainat sitten ehkäisevät itsenäisyyspyrkimyksistä aiheutuvia yhteenottoja?
Eivät mitenkään.
Entä maa-alueiden hallinnasta aiheutuvia valloitussotia?
Resursseista johtuvia sotia?
Uskonnosta johtuvia sotia?
Sama juttu. Eivät mitenkään. Se, että köyhille annetaan mahdollisuus kammeta itsensä pois surkeudesta, ei vaikuta perinteisiin sodan syihin millään tavalla.
Onko olemassa muunlaisia sotia? Ehkäiseekö köyhyyden poisto niiden syntymistä?
On vapaussota. Ja itsenäisyyssota. Coup d'etat eli vallankaappaus. Vallankumous ja kapina. Sisällissota. Ideologinen sota. Etninen sota. Uutena tulokkaana ennaltaehkäisevä sota.
Onko osoitettavissa, että mitään näistä sotatyypeistä voisi kategorisesti estää, jos vain köyhillä olisi enemmän varoja käytössään?
Tuskin.
Jokin yhteys asioiden välillä on kuitenkin oltava. Mikä se on?
Hämmästyttävänä huomiona todettakoon, että Yalen yliopiston Spencer R. Weart:n mukaan vakiintuneet liberaalit demokratiat eivät ole koskaan sotineet toisiaan vastaan. Wearth määrittelee käsitteen Demokraattinen rauha. On olemassa myös Oligarkinen rauha. Molempien rauhanmallien perusteiksi hahmotellaan ihmisten luontaista taipumusta sisä- ja ulkoryhmäluokitteluun. Ulkoryhmän jäseniä pidetään tyypillisesti alempiarvoisina, sopivina ja perusteltuina riiston kohteina. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaiset luokittelevat kaikkien muidenkin demokratioiden jäsenet omaan sisäryhmäänsä. Ei jää jäljelle ketään jota riistää, näin sodat jäävät syntymättä.
Oligarkinen malli toimii vastaavasti; yhteiskunta lukee muut oligarkiat sisäryhmään. Eräs asia tekee kuitenkin tästä rauhamallista heikon: oligarkioiden eliitti ei tunne yhteenkuuluvuutta omia kansalaisiaan kohtaan vaan lukee heidät ulkoryhmään. Kansalaiset tuntevat eliittiä kohtaan samoin.
Demokratian vastakohta on yksinvaltius - autokratia. Autokratioissa vallitsee usein väkivallan kulttuuri, johtajaksi nousee se, joka kykenee taitavammin sellaisessa ympäristössä toimimaan. Valtaan noustuaan väkivaltaa käyttämään tottunut usein jatkaa samalla polulla. Myös suhteissaan ulkovaltoja kohtaan.
Autokratiat levittävät väkivallan meemiä lähialueille. Usein on kiinni sattumasta, mikä hallintomuoto leviää vallitsevaksi.
Wearth:n malli ei ennusta sitä, etteikö demokratia voisi enää koskaan sortua sotiin. Päinvastoin. Demokratia voi kehittää sisälleen uusia sisä- ja ulkoryhmiä. Ulkoryhmän voivat muodostaa esimerkiksi rikolliset tai terroristit. Wearth ei erikseen mainitse uskonnollisia ryhmiä, mutta voitaneen olettaa, että riittävän segregoitunut fundamentaaliuskovaisten joukko voi muodostaa ulkoryhmän. Riittävän erilaisten uskontotulkinnat voivat aikaansaada polarisaatiota väestöryhmien välille ja johtaa separatistisiin pyrkimyksiin. Toki separatismia voi syntyä muidenkin syiden takia. Maximiliano Herrera:n ylläpitämällä sivustolla on listattu 286 aluetta, joilla on eriasteisia irtautumispyrkimyksiä. Osassa näistä käytetään väkivaltaa. Osassa soditaan.
Yhteiskuntien hallitusmuodot eivät myöskään ole pysyviä. Jo vanha Platon esitti, että demokratiat luisuvat usein tyrannioiksi. Hallitusmuoto voi muuttua myös esimerkiksi vallankaappauksen vuoksi.
A.J.P. Taylor kommentoi osuvasti, että sotien syntyminen muistuttaa liikenneonnettomuuksia. On olemassa tilanteita, joissa niiden syntyminen on todennäköistä, mutta mikään logiikka ei voi varmasti ennustaa "kolarin" tarkkaa sijaintia tai ajankohtaa.
Psykologit E.F.M. Durban ja John Bowlby puolestaan väittävät, että väkivalta kuuluu pysyvästi ihmisluontoon. Jos näin todella on, lienee mahdotonta välttyä tulevilta sodilta. Mutta voiko ihminen muuttua?
Ja mihin suuntaan muutos tapahtuu?
Rauhantahtoinen mieli luonnollisesti olettaa, että ihmiset muuttuvat rauhallisempaan suuntaan.
Entä, jos käykin päinvastoin?
Malthusilainen sodan teoria kertoo sotien johtuvan väestömäärän kasvusta suhteessa rajallisiin resurreihin. Väestömäärä on kasvussa. Resurssimäärät taas eivät.
Evolutiivisen psykologian teoriat puolestaan kertovat, että sotiminen on kehittynyt toimintamalliksi, joka aktivoituu silloin, kun
a) kansakunnan kimppuun käydään tai
b) kansakunta näkee oman tulevaisuutensa synkkänä, jolloin se hyökkää muiden kimppuun.
Me olemme aina sotineet. Soditaanko jatkossakin? Ehkä jotain voi päätellä allaolevasta kuvaajasta. Kuvaajaan on piirretty länsimaiden vuosien 1600-1945 aikana käymien sotien tiheys sekä intensiteetti. Kuvaajan piikit ovat: Kolmenkymmenen vuoden sota 1618-48, Ranskan sisällissota sekä Napoleonin sodat 1789-1815 sekä lopuksi 1. ja 2. maailmansota vuosina 1914-1945. Sotien kesto lyhenee mutta intensiteetti kasvaa. Ei hyvältä näytä.
Lähde: War cycles
Maiskutellaan vielä hetki Nobel-komitean sanoja: "Pysyvää rauhaa ei voida luoda ilman, että suuret kansanryhmät saadaan ulos köyhyyskierteestä".
Voisiko kuitenkin olla niin, että rauhan puute ei johdukaan köyhyydestä..
.. vaan suhteellisista, näkyvillä olevista varallisuuseroista sekä ihmisiin olennaisena osana kuuluvasta varallisuuden itsellehamuamispiirteestä - eli ahneudesta?
Onko niin, että mikäli todella köyhiltä katkaistaan mahdollisuus vaurauteen, luodaan samalla ihmisjoukko, jonka piiristä väkivaltaisuudet varmuudella jonain päivänä leimahtavat liekkeihin? Onko eliitille turvallisempaa, että annetaan surkeille massoille edes jonkinlainen toivonpilkahdus? Onko se myös näille surkeille itselleen turvallisempaa?
Kun Hyssälä sanoo: "Köyhyys on turvallisuuskysymys", en väitä vastaan. Niin ärsyttävää kuin Suomen järjettömän kovalta tuntuva veroprogressio onkin, tasainen tulonjako sammuttaa ahneuden kirkkaimman liekin. Uusi sisällissota Suomessa vaikuttaa siis epätodennäköiseltä. Mutta mitä tapahtuu globalisoitumisen edetessä? Mikä on oleva maailmanlaajuinen kehityksen suunta?
Informaation raja-aidat ovat kaatuneet. Mannertenväliset ip-verkot tuovat Manhattanin loiston aavikkotuulien ja monsuunisateiden piiskaamien hökkelikylien ihmeteltäväksi. Ja vaikka nettiä ei olsi, ei niin köyhää kylää enää maailmasta löydy, jossa ei tv:tä olisi. Varallisuuserojen räikeä epäsuhta lyö silmille. Ei meidän silmillemme. Vaan heidän.
"Minulle!", huutaa ensimmäinen. "Minulle myös", jatkaa toinen. "Minäkin haluan!", huutavat kymmenettuhannet muut.
Näin saavutaan jälleen mahdolliseen "kolaritilanteeseen". Seuraa valinta kahden huonon vaihtoehdon väliltä: resurssien ja omaisuuden tasaus tai sota. Vääjäämätöntä voi hetken viivästyttää paikalliskirurgialla; mikrolainoilla, kehitysapuprojekteilla. Mutta pieni näpertely ei ole koskaan padonnut suurten massojen alhaisia tahtoja. Köyhä haluaa vaurautta, tarvittaessa rikkaan kustannuksella. Rikas haluaa pitää vauraudestaan kiinni.
Ensin pyydetään. Sitten korotetaan ääntä.
Kun vastausta, kompensaatiota tai viisumia ei kuulu, sävy vaihtuu: "Jos ette anna, me otamme".
Ultimaattinen valinta on tehtävä noiden kahden vaihtoehdon väliltä. Sillä muita vaihtoehtoja ei ole.
-- lot
Kirjoittanut
lot
klo
00:50
3
kommenttia
Luokat: sota, yhteiskunta
Tulihan se sieltä. CTBTO (Preparatory Commission for the Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty Organization) kertoi havainneensa neljän richterin järistyksen Pohjois-Koreassa kello 9.10.2006 klo 4.35. Kyse on mitä ilmeisimmin pienestä maanalaisesta ydinkokeesta. Havainto on linjassa Pohjois-Korean oman ilmoituksen kanssa, jossa todettiin maan aloittavan kokeet.
Maan ulkoministerin sanoin "P-Korea ei tule koskaan käyttämään ydinaseitaan ensimmäisenä". Tämä "No first use"-politiikka on linjassa ex-neuvostoliiton maiden, Venäjän, Intian ja Kiinan kanssa. Yhdysvallat, Israel, Ranska, tai Pakistan eivät ole moisiin humanistisiin haihatuksiin sortuneet.
Kirjoittanut
lot
klo
11:44
0
kommenttia
Luokat: Pohjois-Korea, sota, ydinaseet
Ranskalainen 52-vuotias filosofian professori Robert Redeker teki jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Hän nimitteli islamin perustajaa termein "säälimätön sotapäällikkö, ryöstäjä, juutalaisten massamurhaaja". Koraania hän kuvaili sanoilla "uskomattoman väkivaltainen kirja". Ja edelleen: "Muhammed on vihan Mestari (=Master of hate)". Kyseiset kommentit julkaistiin Le Figaro -lehdessä syyskuun 19. päivänä.
Mitä tästä seurasi?
Redeker sai kirjoituksestaan palautetta. Vihaista sellaista. Eräs palaute totesi näin: "Et tule enää koskaan tuntemaan oloasi turvalliseksi. 1,3 miljardia muslimia on valmis tappamaan sinut".
Myös Redeker:n vaimo ja lapset saivat samansuuntaista palautetta. Jos Salman Rushdie sai aikanaan fatwan, niin Redeker sai sitten perhe-fatwan.
Monikulttuurisuudessa on se mukava piirre, että kulttuuriset erityispiirteet sekoittuvat. Nimeltä mainitsemattomiin kulttuureihin kuuluva "kuolemanpartio"-erityispiirre toimiikin kätevämmin, kun se yhdistyy on nykyaikaiseen "tehokas viestintäteknologia"-erityispiirteeseen. Redekerin pään menoksi olikin nopeasti pystytetty www-sivustoja, joista löytyi fatwa-määräyksen lisäksi miehen asuin- ja työpaikan osoite sekä hänen valokuvansa.
Länsivallat ovat ryhtyneet välittömiin toimiin suojatakseen kansalaistaan sekä demokratialle kriittistä sananvapautta. CPJ (Committee to Protect Journalists) löi rautanyrkkinsä pöytään ensimmäisenä ja ilmoitti olevansa "syvästi huolissaan" tapahtuneesta.
Ranskalaiset human rights -järjestöt, French Human Rights League etunenässä, ovat tuominneet tappouhkaukset, mutta tasapuolisuuden nimissä ovat toki muistaneet syyttää Redekeriä "typeristä, vihantäyteisistä ja pahoinvointia aiheuttavista" kommenteista.
Entä Ranskan valtio? Ehkä sekin on pyrkinyt tasapuolisuuteen, sillä valtion instanssit eivät ole tehneet mitään. Redeker on itse joutunut hankkimaan itselleen suojapaikan. Tai itse asiassa useita sellaisia, koska yhdessä suojassa ei ole mahdollista olla kovin pitkään. Redeker luonnollisesti maksaa suojapaikoistaan itse. Onneksi poliisi sentään heltyi ja antoi Redekerille turvamiehiä. Nähtäväksi jää, saako Redeker myöhemmin laskun heidän palveluksistaan.
Eräs kysymys nousee väkisinkin mieleen: onko muslimien toiminta järkevää? Hehän saavuttavat vähällä vaivalla huomattavan paljon. Pari anonyymiä kirjettä, muutama epämääräinen, väkivallalla uhkaava www-sivusto. Ja koko maa vaikenee, pelosta hiljaisena. Mahtava Ranska, Rousseaun, Voltairen ja Satren kotimaa - kauhusta jäykkänä.
Mikä avuksi?
Islamin kielto? Ei taida onnistua. Eurooppalaiset kannattavat monikulttuurisuutta kiivaammin kuin muslimit omaan uskoaan.
Sananvapauden poistaminen? Voisi toimia. Mutta kattavan sensuurin ylläpito on vaivalloista, ja ranskalaiset luonnostaan laiskoja.
Yhdysvallatko sitten? Taas?
Ehkä. Presidentti Harry Trumanin doktriini vuodelta 1947 kertoo seuraavaa: "..olkoon Yhdysvaltain toimintaohjeena vapaiden ihmisten puolustaminen silloin, kun he vastustavat aseistettujen vähemmistöjen valtapyrkimyksiä.."
Mutta sitten taas toisaalta: kuka tietää, minne historian kiemurat meitä johdattavat. Ehkä jonain päivänä Yhdysvalloissa ja EU:ssa on muslimihallinto ja noita aseistettuja vähemmistöjä edustamme me.
Toivottavasti Trumanin doktriini ei ole enää silloin voimassa.
-- lot
HS: Pohjois-Korea ilmoitti tiistaina tekevänsä ydinkokeen vahvistaakseen puolustustaan Yhdysvaltojen uhkaa vastaan.
Seuraavana vuorossa Israel. Sitten Iran. Syiden vuoksi, jotka mainittu viikon takaisessa postauksessa: "Declaring capabilities is one way for a nation to becomes an official nuclear power. The other is a controlled atomic blast."
-- lot
Kirjoittanut
lot
klo
14:12
2
kommenttia
Luokat: Pohjois-Korea, sota, ydinaseet