Presidentinvaalien toisesta kierroksesta

Seuraavassa Tarja Halosen juhlallinen vakuutus 1.3.2000:
"Minä Tarja Kaarina Halonen,.. vakuutan, että minä presidentintoimessani vilpittömästi ja uskollisesti .. sekä kaikin voimin edistän Suomen kansan menestystä. "

Näin hän lupasi. Suomen kansan menestystä.

Tarja on kuitenkin kuusivuotiskautensa aikana ollut liian globaali. Liian maailmojasyleilevä. Liian avarakatseinen. Liian kiinnostunut Tansanian ongelmista. Liian kiinnostunut ratkomaan globalisaation nyansseja UNCTAD:ssa ja ILO:ssa.

Suomen päättäjien pitäisi pystyä vetämään kotiinpäin. Myydä suomalaista työtä. Kalliilla. Eikä jakamaan vastikkeettomasti suomalaista osaamista kolmansien maiden korruptoituneille koneistoille. Vaikka Halonen hän varmasti hyvää tarkoittaakin, hän näyttää ymmärtäneen Suomen Presidentin tehtävän alkuperäistä valtuutusta laajemmaksi. Häntä ei valittu ratkomaan kaikkia maailman ongelmia. Hänet valittiin johtamaan Suomea.

Halosen valinta edellisissä vaaleissa oli erinomaisen hyvä asia. Naiset mursivat lasikaton ehkä tärkeimmän jäljellä olevan ruudun. Naispresidenttiydelle varattuja lasikaton ruutuja oli vain yksi, ja se on mennyttä. Halonen on tehnyt sen, mitä häneltä odotettiin. Sukupuolten voidaan nyt katsoa olevan varsin tasa-arvoisia.

Halonen jää kiistatta Suomen historiaan, se kunnia hänelle suotakoon. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa, eivätkä tasa-arvoasiat ole enää yhteiskuntamme pahimpia epäkohtia. Lukkiutuneet (en tarkoita hämähäkkejä) rakenteet ja menneisyyteen tuijottaminen nopeuttavat työpaikkojen siirtymistä pois maastamme. Kehitys on kiihtyvää, eikä sen pysäyttämiseksi tehdä riittävästi.

Presidentin tulee pitää suomalaisten puolta. Meidän puoltamme.

Sauli Niinistön Oy Suomi Ab -vertaukselle on helppo irvailla. Nauretaan, ettei valtio ei ole mikään liikeyritys. Ei olekaan, mutta samojen lainalaisuuksien tavoin valtio toimii kuin yrityskin. Jos yritys tuottaa voittoa, sitä voidaan käyttää monin eri tavoin - kuten taseeltaan heikompien tytäryhtiöiden tukemiseen. Mutta näin voidaan tehdä vain, mikäli yhtiö on itse elinkelpoinen ja tuottava. Jos eletään lainarahalla, on melkoisen vastuutonta suoltaa rahaa kehityshankkeisiin. Varsinkin suorien kilpailijoiden kehityshankkeisiin.

Kokoomuslainen presidentti on varmasti monelle inhottava ajatuksenakin. On kuitenkin harkittava, onko tämä pienempi paha kuin vasemmistolainen presidentti. Kokoomuslainen ideologia pyrkii synnyttämään varallisuutta. Sosialistinen jakamaan sitä. On kuitenkin selvää, että ennenkuin jotain voidaan jakaa, tätä jotain pitää ensin synnyttää.

Monet ovat kritisoineet Niinistöä siitä, että tämä haluaa lisätä maahanmuuttajien määrää. Näin hän on todella sanonut, mutta kun panokset ovat näin korkeat, olisi varomatonta puhua liian räväkästi turvapaikkashoppaajista. Niinistö on samanlainen reaalipolitiikko kuin Kari Rajamäkikin. Ja hän tuntee erilaisten maahanmuuttajien kate/tuotto-analyysin meitä huomattavasti paremmin. Eikä Niinistö ole Halosen lailla sidoksissa epärealistisen nopeisiin maailmanparannushankkeisiin.

Kaksivaiheisten presidentinvaalien dynamiikka antaa ihmisille mahdollisuuden äänestää ensimmäisellä kierroksella mahdollisimman tarkasti oman aate- ja arvomaailmansa mukaisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä Timo Soinin ja Heidi Hautalan suuri äänisaalis. Heidän kannatustaan - aivan kuten Tony Halmeen 16000 ääntäkään - ei voida poliittisessa päätöksenteossa enää noin vain sivuuttaa. Tasavahvojen "pääehdokkaiden" on pakko kuunnella vaa'ankieliasemassa olevia pienpuolueita ja näiden kannattajia. Sillä heidän kannattajiensa liikesuunta ratkaisee nämä vaalit.

Toiselle kierrokselle siirryttäessä on kunkin valittava, kumpi ehdokkaista on "vähemmän väärä". Täydellistä sopivuutta on turha odottaa.

Yhdeksänkymmentäluvun lopulla, olleessaan valtionvarainministerinä Niinistö toimi valtion budjetin suhteen ainoalla oikealla tavalla: järkevällä tavalla. Kun tulot ovat pienet, niin silloin kuluja on leikattava. Jos näin ei tehdä, ei pian ole tuloja lainkaan. Argentiina joutui valuuttakeinottelijoiden uhriksi, eikä ole toipunut shokista vielä tänäkään päivänä. Suomelle olisi voinut käydä yhtä huonosti.

Niinistö on pätevämpi, tarmokkaampi sekä järkevämpi valinta. Yrittäjänä ja työnantajana lisäksi koen, että hän on oikea henkilö johtamaan maatamme.

Niinistö pelasti Matias-poikansa hengen järjellään. Sellainen henkilö on hyvä olla lähellä, jos seuraava kuusivuotiskausi ei ole Suomen osalta yhtä suojaisa kuin mennyt kausi.

--lot