9.8.2006

Vastaanottokeskusten kustannuksista

Seuraavassa otteita Riitta Lukkaroisen tutkimuksesta "Turvapaikanhakijoiden vastaanottona järjestettävät palvelut ja niiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset":

(s13): Uutena ilmiönä ovat useissa Euroopan unionin maissa aiemmin turvapaikkaa hakeneet, jotka saatuaan kielteisen päätöksen ovat jatkaneet matkaa päätyen ennen pitkää Suomeen. Dublinin sopimuksen (1990) mukaan nämä hakijat käännytetään siihen EU-maahan, josta ensin on turvapaikkaa haettu tai turvalliseen alkuperämaahan. Tämä uusi kiertolaisten ryhmä on siitä ongelmallinen, että heidän joukossaan on paljon juurettomuutta, lapsilla kulttuuriristiriidoista johtuvaa uhmaa ja mielenterveyshäiriöitä.

(s31): Maahanmuuttajatyössä on ongelmana liiaksi asiakkaan puolesta tekeminen. Turvapaikanhakijan riippuvuuden lisääntyessä ammattiauttajista, opitusta avuttomuudesta on vaikea irtautua. Työntekijät polttavat itsensä loppuun yrittämällä olla "liian hyviä työntekijöitä" ja organisoimalla vimmatusti asiakkaidensa elämää. Asiakas taas passivoituu eikä kykene saamaan otetta oman elämänsä hallinnasta uudessa ympäristössä.

(s83): vastaanottokeskusten kokonaiskustannukset: 27 391 924 euroa. Paikkaluku/v, ka.: 2553. Kustannus per paikka per vuosi: 12937 eur.

(s93): Työ- ja opintotoiminnan järjestämisen merkitys on vähentynyt asukasrakenteen Dublin-tapausten määrän lisääntyessä) ja keskimääräisten majoitusaikojen lyhentyessä. maita kierreltyään ja Suomessa oloajan ollessa todennäköisesti lyhyt, ei näitä turvapaikanhakijoita saa motivoiduksi suomen tai ruotsin kielen oppimiseen. Samoin työtoiminnan järjestäminen näille ryhmille on kyseenalaista muutoin, kuin siivoustyön pakollisuuden osalta.

(s94): Kahdenkymmenen päivän psykiatrinen sairaalajakso maksaa 10.560 euroa ja esim. yksikin erittäin vaikea syöpää sairastava turvapaikanhakija voi "kuluttaa" budjetoidut terveydenhuollon määrärahat leikkauksineen, sairaalahoitoineen ja lääkkeineen hyvin nopeasti. Vaikka Dublin -tapaukset lähtökohtaisesti ovat vain lyhyen aikaa Suomessa, ei ketään voi jättää hoitamatta, heitteille. Nämä turvapaikanhakijat ovat usein saaneet jo muissa Pohjoismaissa ennen Suomeen tuloaan hyvinkin monenlaisia hoitoja ja mielenterveyden lääkitystä, joita on jatkettava Suomessa.

(s98): Huostaanottojen suhteellisen suuri määrä voi kertoa turvapaikanhakijavanhempien romahtamisesta. Ei kyetä huolehtimaan enää lasten hyvinvoinnista tai perheen sisäiset ristiriidat ja paineet käyvät liian suuriksi. Myös lapset oireilevat, mikä voi olla huostaanottojen syynä. Erityisesti ns. Dublin –hakijat ovat monesti erittäin pahasti traumatisoituneita tai lapsiperheitä, joilla on monenlaisia ongelmia.


LÄHDE:

Riitta Lukkaroinen: Muutos on pysyvä olotila: Turvapaikanhakijoiden vastaanottona järjestettävät palvelut ja niiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. TYÖPOLIITTINEN TUTKIMUS 2005 [lataa]

-- lot

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Vastaaottokeskuksien kustanukset. Ovatko ne kiinteistökustanuksia, vai sähkölaskuja. Jos ne koostuvat henkilöstöjen työpalkoista, ei ne sitten hukkaan heittyjä euroja ole. Taskurahat menevät ostoksiin ja jäävät suomeen. Ja Eu avustukset, tulee kai sieltäkin yhteisen ongelman hoitoon jotkin. Katselemalla päälsin puolin kustannuksia, on kun katselisi mitä jään poisto kaivoista talvisin maksaa.