Multikulttuuriparadokseja, osa II
Monikulttuurisuutta voidaan perustella sillä, että yhteiskunta kehittyy sitä paremmaksi, mitä moninaisempia asukkaita sen kaduilla taivaltaa. Mikäli monikuttuurisuudesta luovuttaisiin, yhteiskunta taantuisi Albanian tai Pohjois-Korean tasolle.
Mahdollisimman suuri monikultuurisuusvaikutus saavutetaan, kun monikulttuuristajan ulkonäkö ja käytös poikkeavat mahdollisimman paljon valtaväestön ulkonäöstä ja käytösestä. Kun halutaan "lisää väriä katukuvaan" ei tietenkään haluta lisää samoja värejä, joita katukuvassa jo on. Halutaan sellaisia värejä, joita siellä ei vielä ole.
Kirjava ihonväripaletti ei kuitenkaan vielä riitä monikulttuurisuusvaikutuksen synnyttämiseen. Olemmehan oppineet, ettei ihonvärillä ole mitään väliä käyttäytymiseen. Jotta päästään kiinni aitoon monikulttuuriin, on välttämättä otettava vastaan sellaisten yhteiskuntien edustajia, joiden kulttuuriset piirteet ja toimintamallit poikkeavat omistamme mahdollisimman paljon.
Oletetaan, että se yhteiskunta, jossa nyt elämme, on kehittynyt yhteiskunta. Ehkäpä voidaan jopa puhua pitkälle kehittyneestä. Tällaisen yhteiskunnan jäsenten toiminta on kehittynyttä.
Kehittyneen vastakohta on takapajuinen. Pitkälle kehittyneen vastakohta on kivikautinen.
Ylläsanotun nojalla näyttäisi siltä, että kehittyneen yhteiskunnan rakentamiseksi meidän tulisi avata porttimme sellaisille tahoille, joiden käytös on joko takapajuista tai kivikautista. Valitettavasti takapajuisen henkilön takapajuinen toiminta ei edesauta yleistä kehittymisen vaatimusta. Takapajuinen toiminta ei muutu kehittyneeksi toiminnaksi millään ilveellä. Kivikautisen vielä vähemmän.
Käsissämme on ristiriita.
Ristiriitaisessa väitekimpussa on yksi ikävä piirre: kimpun kaikki väitteet eivät voi olla tosia. Jokin tai jotkin yllämainituista väitteistä eivät voi olla yhtä aikaa tosia.
Ehkä olen tehnyt virheen. Sillä eihän ole mahdollista, että monikulttuurisuuden perusteluissa voisi olla minkäänlaisia virheitä.
Eihän?
-- lot
Some texts in English also - please click 
3 kommenttia:
Yksi senegalilainen veneilijä ei tietysti kesää tee mutta kysymys herää että jos Eurooppaan muuttaa paljon negroidiseen rotuun kuuluvua ihmisiä, joitten äo on keskimäärin 70 hujakoilla, niin miten Euroopan käy.
Tuleeko Euroopasta ainakin pikkuisen samanlainen kuin Etelä-Afrikan Johannesburg tai Zimbabwe. Eli siis paikka jossa väkivaltainen rikollisuus rehoittaa. Todennäköisesti tulee.
Richard Lynn on todennut että mustat ovat jopa vielä rikollisemia kuin heidän alhainen äo:nsa edellyttäisi. Tunnettu tosiasiahan on että rikollisuus ja äo korreloivat negatiivisesti niin että rikollisen äo esim. USA:ssa on 84. Mustien rikollisuus on kuitenkin niin korkeaa että sen selittämiseksi tämän eturivin äo-tutkijan mukaan on pakko olettaa että mustilla on tavallista useammin psykopaattinen persoonallisuustyyppi.
Katso Lynnin artikkeli
Jukka, vaikka moni lukija epäilemättä klassifioi minut pahantahtoiseksi rasistiksi, en silti mielelläni käsittele rotuteemaa. Jokin asia - pieni päänsisäinen peruskoulunopettaja - varoittaa minua astelemasta roturetoriikan repiville poluille.
En tietenkään kiistä mustien kertakaikkisen yhteiskunnallisen kyvyttömyyden näkyviä oireita. Mutta en ole vielä täysin selvittänyt itselleni, mistä nämä oireet johtuvat. Uskonnostako - se olisi jo itsessään riittävä syy. Kulttuuristako? Vaiko genetiikasta? Vaiko näistä kaikista?
Kysymys on vaikea. Genetiikan opintoni ovat edelleen kesken. Erittäin kesken.
Luen Lynniä kun ehdin. Saat tästä linkkivaihtarin: Geneettinen determinismi.
-- lot
Olin kieltämättä hiukan provakatiivinen ja pahalla tuulella kun tuon kirjoitin. ´
Kuten blogistani huomaat että tämä ei ole minulle päällimmäisen kiinnostuksen kohde. Mutta olen kyllä aika vakuuttunut että negroidisen väestön osuuden kasvu missä tahansa maassa johtaa ongelmiin. Väite pätee ainakin tilastotieteellisesti ja myös Lynnin, Jensenin, Rushtonin ja Vanhasen kirjat ja artikkelit kertovat korutonta tarinaa.
Surullinen asiahan se on.
Lähetä kommentti