Faisal Dahir Nur, somalit ja rasismi

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain 7.12.2006.

"Jos joku kuvittelee, että jos somalit ovat tulleet Suomeen elääkseen sossun rahoilla, hän on mielenvikainen", Suomen somaliliiton sihteeri Faisal Dahir Nur tuhahtaa. "Harva somalialaistaustainen työikäinen elää sosiaalituilla." Hän arvioi, että suunnilleen 70–80 prosentilla työikäisistä somalialaisista on työpaikka.

Hmmm.

Mitähän tästä nyt sanoisi?

Aloittaisinko vaikka sillä, että vuoden 2005 lukuja tarkasteltaessa 4704 Suomessa asuvasta somalialaisesta vain 440 kävi töissä. Ylivoimainen enemmistö eli 91 % heistä ei käynyt töissä.

Mikäs järki tässä nyt sitten on?

Herra Nur ei tietenkään valehtele. Häpeä sille, joka edes epäili moista. Jokin muu selitys lienee tosi. Voisiko selitys olla joku näistä:

a) onko niin, että 70-80 prosentilla somaleista todella on työpaikka, mutta epäsuhta tilastokeskuksen lukuijen ja herra Nur:n lausumien selittyy sillä, että somaleiden työpaikat eivät sijaitsekaan Suomessa? Jospa Nur puhuukin somalien Somaliassa sijaitsevista työpaikoista? Tuskin he ovat pommikoneiden alta paetessaan ehtineet irtisanoutua Somalian työlainsäädännön määrittelemällä tavalla. Vaikka heidät maailmalla tunnollisiksi tiedetäänkin.

b) vai olisiko niin, että somalialaisilla työikäisyyden määritelmä on erilainen kuin suomalaisilla? Jospa suurin osa somalialaisten aktiivisesta eliniästä onkin henkistä ja fyysistä valmistautumista raivokkaanuutteraan mutta lyhytkestoiseen työntekoperiodiin? Näin ollen aiheettomasti työttömiksi epäillyt somalialaiset olisivatkin kokoamassa henkisiä, varmasti valtavia voimavarojaan tehdäkseen jotain, mikä saa meidät kaikki haukkomaan henkeämme. Olen taipuvainen ajattelemaan näin.

Samalla selittyisi usein väärin ymmärretty ajatus siitä, ettäkö somalit tietoisesti käyttäisivät sosiaalijärjestelmäämme hyväkseen. Väärin, väärin, väärin. Työikäiset somalit eivät "elä sosiaalituilla". Tietenkään. Työikäiset somalit tekevät töitä. Määritelmällisesti. Ne muut 91 % eivät vain ole vielä työikään pääseet. Tai he ovat sen jo ohittaneet. Kunnioituksemme heille.

c) kolmas selitys on se, että minä olen Nur:n tarkoittama "mielenvikainen". Tämä selitys on muuten täydellinen, mutta se sisältää ongelman. Ongelman juuret ovat siinä seikassa, että tätä blogia lukevat ihmiset tuntuvat olevan kanssani somalien työttömyysasiasta samaa mieltä. Samoin ajattelemalla sinäkin, lukijani, olet mielenvikainen. Edelleen mielenvikaisia ovat suomalaiset työnantajat, jotka tutkija Tuula Jorosen mukaan "eivät huolineet somalialaisia harjoittelijoita töihin edes ilmaiseksi." Vielä pahemmin ovat vinksallaan yritysten asiakkaat. Kuten Tuija-Leena Luoma kertoo: "Monista yrityksistä löytyisi halua palkata enemmänkin maahanmuuttajia, mutta esteeksi nousevat asiakkaiden rasistiset asenteet."

Hullu maailma. Hullut ihmiset. Eivät ymmärrä omaa parastaan. Onneksi totuus olla möllöttää Utaimessa.

Lisää totuutta Tuija-Leena Luomalta: "Yksi keino kitkeä ennakkoluuloja on totuttaa ihmiset näkemään maahanmuuttajia."

Muistelen joskus jonkun sanoneen, että yritykset, jotka tarjoavat asiakkailleen sitä, mitä nämä haluavat, menestyvät. Sellaiset yritykset, jotka eivät näin tee, eivät menesty.

Journalismin saralla asiat voivat olla toisin. Ehkä journalistinen perusoppi kuuluukin näin: mitä vähemmän ihmiset haluavat jotain asiaa nähdä ja kokea, sitä enemmän siitä pitää mediassa rumpua lyödä. Tämä sääntö on ollut kirkkaana mielessä silloin, kun Big Brotheriin on valittu kilpailijoita. Leo Poranen kritisoi Utaimessa sitä, että "Suomen Big Brother -kilpailun neljä kärkeä ovat varsin puhdasverisiä arjalaisia."

Kritiikki on turhaa, sillä puhdasverisiä arjalaisia näytetään ruudussa juuri sen vuoksi, koska ihmiset inhoavat heitä sydänjuuriaan myöten.

Samalla selittyy Tuija-Leena Luoman kaihoama syy siihen, miksi maahanmuuttajia ei teeveessä näy. Heistä yksinkertaisesti pidetään niin paljon, ettei heitä voi telkkariin laittaa.

Sillä sitä, mitä rakastetaan, pidetään piilossa. Se, mitä ei niin hirveästi rakasteta, nostetaan esille. Tämä on epäilemättä syy siihen, miksi minäkin somaleista niin paljon kirjoitan.

-- lot