Somaleiden työttömyysprosentti, osa 3
Seuraavassa poimintoja Seppo Paanasen Maahanmuuttajien elämää Suomessa-teoksesta. Allaolevan tekstin on kirjoittanut tutkija Tuula Joronen (VTM sosiologia).
Neljästä tutkimuksen kohteena olevasta maahanmuuttajaryhmästä somalialaiset ja virolaiset ovat asettuneet asumaan pääkaupunkiseudulle, kun taas venäläiset ja vietnamilaiset ovat hajaantuneet laajemmalle. .. Maahanmuuttajien työllisyystilanne on heikompi kuin valtaväestön riippumatta siitä, mihin osaan Suomea he ovat asettuneet asumaan.
Somalialaisten, irakilaisten ja entisestä Jugoslaviasta muuttaneiden pakolaisten tilanne ei ole kohentunut juuri lainkaan. Sen sijaan lähes yhtä heikoista alkuasetelmista lähteneet virolaiset ja eteläisestä Afrikasta muuttaneet ovat parantaneet asemaansa radikaalisti ja nämä ryhmät kuuluivat vuoden 2001 lopussa keskimäärin parhaiten työllistyneiden maahanmuuttajien joukkoon.
Vaikka siivousala on merkittävä maahanmuuttajien työllistäjä, on se monien yksittäisten maahanmuuttajien elämässä kuitenkin vain välivaihe, työmarkkinoiden sisääntuloammatti, josta pyritään siirtymään muihin tehtäviin niin pian kuin voimavarat siihen riittävät. Hyvin koulutetuille maahanmuuttajille on Suomessa löytynyt työtä myös opetusalalta, etenkin etnospesifeistä, maahanmuuttajien integroitiin liittyvissä tehtävissä.
Työmarkkina-aseman vakauden mittana pidetään yleensä pysyvää työsuhdetta, ja Suomessa valtaosalla työntekijöistä onkin pysyvä työsuhde. .. joka toisella (54 %) somalialaisella, mutta vain 13 prosentilla vietnamilaisista palkansaajista oli määräaikainen työsuhde vuonna 2002
Vakaimpaan työmarkkina-asemaan ovat päässeet virolaiset, ja somalialaisten asema on heikoin. Somalialaisista juuri kukaan ei ole edennyt työurallaan vakaisiin työsuhteisiin.
Forsanderin (2002) tutkimuksen mukaan parhaiten työmarkkina-asemaa selittivät (etninen) alkuperä ja koulutus. Alkuperää kuvaava muuttuja selitti työmarkkinoiden marginaalissa olevien työmarkkina-asemaa parhaiten. Epävakaassa työmarkkina-asemassa olevien asemaa alkuperä selitti toiseksi parhaiten, koulutus oli paras selittäjä
Vakaalla työuralla olevia luonnehti Suomessa suoritettu koulutus, alle 38 vuoden ikä ja aasialainen tai länsimainen alkuperä. Sen sijaan sukupuolella, maahan saapumisvuodella tai koulutustasolla ei ollut niin suurta merkitystä. Myös epävakaalla työuralla oleville maahanmuuttajille oli tyypillistä Suomessa suoritettu koulutus, länsimainen tai aasialainen alkuperä, kuuluminen oman ryhmänsä kärkimuuttajiin sekä koulutustason osalta joko korkea-asteen koulutus (myös tuntematon) tai perusasteen koulutus.
Työmarkkinoiden marginaalissa olevien tyypillisiä ominaisuuksia olivat esimerkiksi pakolaistausta, afrikkalaisuus, miessukupuoli, vähäinen ja muualla kuin Suomessa suoritettu koulutus ja kuuluminen oman ryhmänsä myöhäisiin muuttajiin.
Työmarkkinoiden ulkopuolella olemista taas selittivät parhaiten alkuperä ja ikä. Pakolaiset olivat muita yleisemmin pysyneet koko työuransa työmarkkinoiden ulkopuolella, mikä johtui kotiäitien ja opiskelijoiden suuresta määrästä tässä ryhmässä. .. Kotiäitiys näytti kuitenkin pitävän naisia poissa työmarkkinoilta vain ajoittain ja vain tietyissä kansallisuusryhmissä, erityisesti sellaisissa, joista suurin osa oli tullut maahan pakolaisina ja joissa lapsiluku oli suuri, kuten somalialaiset ja irakilaiset.
Tulosten mukaan yli 35-vuotiaiden virolaisten miesten työmarkkina-asema on erityisen vahva muihin ryhmiin verrattuna. Muita vakaampi on myös saman ikäisten virolaisten naisten työmarkkina-asema. Kolmanneksi parhaiten sijoittuvat pääkaupunkiseudun yli 35-vuotiaat venäläiset miehet, virolaiset ja vietnamilaiset nuoret miehet sekä yli 35-vuotiaat vietnamilaiset miehet ja naiset. Kaikkein heikoimmassa työmarkkinaasemassa ovat kaiken ikäiset somalialaiset miehet ja naiset.
Lähes kaikki alle 18-vuotiaina maahan tulleet venäläiset ja virolaiset nuoret olivat saapuneensa perheensä mukana. Sen sijaan saman ikäisinä saapuneista somalialaisista yli puolet (55 %) tuli turvapaikan hakijoina yksin ilman huoltajaa, ja vietnamilaisnuoristakin yli kolmannes (36 %) tuli yksin. Alaikäisinä muuttaneet venäläiset ja virolaiset nuoret ovat siis muuttovaiheessa kyenneet tukeutumaan omiin vanhempiinsa huomattavasti yleisemmin kuin somalialaiset ja vietnamilaiset nuoret. Epävarma elämäntilanne ja perheen yhdistämisprosessin venyminen ovat saattaneet heijastua myös somalialaisten ja vietnamilaisten nuorten koulumenestykseen ja sitä kautta myöhemmin työmarkkina-asemaan.
Forsanderin (2002) tutkimuksen mukaan pakolaistaustaan yhdistyy usein marginaalinen työmarkkina-asema. Myös Maahanmuuttajien elinolotutkimuksen aineiston mukaan eri syistä maahan muuttaneiden työura kehittyy eri tahtiin. .. Tulosten mukaan parhaiten ovat työllistyneet ne, jotka tulivat työn tai opiskelun takia. Heistä 71 prosenttia (56 vast.) oli tutkimusajankohtana työssä eikä juuri kukaan ollut työttömänä. Selvästi heikommin olivat työllistyneet pakolaisina ja turvapaikan hakijoina tulleet ja kaikkein heikoimmin perheen yhdistämisen kautta maahan muuttaneet. Alaikäisinä maahan muuttaneista suuri osa oli vielä opiskelemassa ja vasta pieni osa oli ehtinyt työmarkkinoille.
Pakolaisryhmistä vietnamilaisten työmarkkina-asema osoittautui olennaisesti paremmaksi kuin somalialaisten. Vietnamilaisten vahva työmarkkina-asema liittynee siihen, että he ovat asuneet Suomessa keskimäärin pidempään kuin muut ryhmät. Ensimmäiset vietnamilaiset saapuivat maahan jo 1970-luvun lopulla, ja osa on käynyt suomalaisen koulun. Lähes kaikki ovatkin jo asettuneet pysyvästi Suomeen asumaan, toisin kuin vasta 1990-luvun alussa Suomeen saapuneet somalialaiset. Suuri osa somalialaisista suunnitteli vielä palaavansa Somaliaan.
Nähdään, että vähintään kahdeksan vuotta Suomessa asuneista virolaiset ovat vakaimmissa työmarkkina-asemissa, mutta vietnamilaiset ovat selvinneen lähes yhtä hyvin. Vietnamilaiset ovat marginaalisissa työmarkkina-asemissa tai työmarkkinoiden ulkopuolelle hiukan yleisemmin kuin virolaiset. Somaliassa suoritettu peruskoulu tai ylioppilastutkinto ei ole taannut suomalaisilla työmarkkinoilla kuin marginaalisen aseman.
Somalialaisten osalta tarkastelua jatkettiin ottamalla huomioon suomen kielen taito ja työnhakuaktiivisuus. Tämä ei muuttanut saatua tulosta. Työmarkkina-asema oli heikko suomen kielen taidosta riippumatta. Marginaaliin jääneistä somalialaisista suurin osa oli etsinyt töitä, osa erittäin aktiivisesti. Somalialaisten kohdalla on toisaalta otettava huomioon, että he ovat keskimäärin nuorempia kuin vastaavan koulutuksen suorittaneet virolaiset ja vietnamilaiset. Somalialaiset olivatkin jälkimmäisiä yleisemmin opiskelemassa. Heidän työmarkkina-asemansa saattaa vahvistua myöhemmin, kun opinnot Suomessa on saatu päätökseen. Myös ryhmien sukupuolijakaumat poikkeavat toisistaan, sillä somalialaisista ja virolaisista enemmistö on naisia, vietnamilaisissa molempia sukupuolia on suurin piirtein yhtä paljon. Kaikki työmarkkinoiden ulkopuolella olevat, korkeintaan lähtömaan peruskoulun lähtömaassaan suorittaneet somalialaiset ovat naisia, ja he ovat hoitamassa omaa kotitalouttaan.
Somalialaiset pitivät hiukan useammin kuin venäläiset ja virolaiset työnantajien ennakkoluuloja syynä siihen, etteivät olleet saaneet koulutustaan vastaavaa työtä.
Nykyisin tieto työpaikasta saadaan hyvin usein epävirallisia kanavia myöten. Somalialaisten verkostoissa on keskimääräistä vähemmän suomalaisia. Tämä voi olla taustalla siinä, että somalialaiset ovat muita yleisemmin joutuneet työnhaussa tukeutumaan muodollisiin työnhakukeinoihin. He ovat muita yleisemmin saaneet tiedon nykyisestä työpaikastaan työvoimatoimiston kautta tai työpaikkailmoituksia seuraamalla.
Somalialaisten ja suomalaisten välisten kontaktien vähäisyys voi johtua suomalaisten kielteisistä asenteista somalialaisia ja yleensä muslimeita kohtaan. 1990-luvun asennetutkimusten mukaan näiden ryhmien kanssa ei haluttu olla läheisessä kanssakäymisessä. Vaikka pääkaupunkiseudun asukkaat eivät suhtautuneet näihin ryhmiin yhtä torjuvasti kuin muualla maassa asuvat, eivät asenteet pääkaupunkiseudullakaan olleet erityisen myönteisiä.
Työnantajat ovat rekrytointikäytäntöjä koskevissa tutkimuksissa korostaneet suomalaisen työkulttuurin omaksumisen tärkeyttä työhön pääsyn ehtona. Työnantajien mukaan somalialaistenkaan työllistämiselle ei olisi esteitä, jos he vain sopeutuvat suomalaiseen työkulttuuriin. .. Joissain tapauksissa myös työyhteisön rasistinen ilmapiiri oli rajannut työnantajien valintoja rekrytoinnissa, kun on haluttu välttää ristiriitoja työpaikalla.
Somalialaiset ovat tutkimusten mukaan kohdanneet työmarkkinoilla hyvin paljon syrjintää.
Suomessa somalialaisten muuton yhteydessä koettu ”somalishokki” (Aallas 1991) näyttää jättäneen pysyviä jälkiä tällöin Suomeen muuttaneiden somalialaisten elämään, ja he joutuvat edelleen kärsimään pioneeriasemastaan. Somalialaiset olivat Suomeen tullessaan ensimmäinen suurehko spontaani turvapaikanhakijoiden ryhmä, koska sitä ennen Suomeen tulleet pakolaiset olivat olleet pääasiassa kiintiöpakolaisia. Ennen somalialaisten turvapaikanhakijoiden tuloa Suomeen 1990-luvun alussa, täällä oli hyvin vähän kokemusta afrikkalaisista maahanmuuttajista tai muslimeista, ja asenneilmasto muuttui nopeasti hyvin kielteiseksi uusia tulijoita kohtaan. Vaikka asenteet laman jälkeen muuttuivat jonkin verran myönteisemmiksi, ei muutos ollut niin suuri, että asenteiden myönteisyys olisi yltänyt lamavuosia edeltäneelle tasolle. (Jaakkola 1995 ja 1999) Kun huono maine on syntynyt, se säilyy hyvin pitkään. Paanasen (1999, 103) 1990-luvulla haastattelemien työnvälittäjien mukaan eräät työnantajat eivät huolineet somalialaisia harjoittelijoita töihin edes ilmaiseksi.
Somalialaiset työskentelevät edelleen poikkeuksellisen yleisesti julkisella sektorilla. Maahanmuuttajien elinolotutkimuksen mukaan työllisistä somalialaisista (70 vastaajaa) 59 prosenttia on julkisella sektorilla, kun vastaava osuus venäläisillä (218 vastaajaa) on 39 prosenttia ja virolaisilla (199 vastaajaa) 30 prosenttia. Harvinaisinta julkisella sektorilla työskentely on vietnamilaisten keskuudessa, heistä (71 vastaajaa) julkisella sektorilla työskentelee vain 10 prosenttia. Kaikista suomalaisista palkansaajista 27 prosenttia työskenteli julkisella sektorilla vuonna 2002.
Tutkimukseni päätulos on se, että pakolaiset, ja tässä tapauksessa erityisesti somalialaiset ovat menestyneet hyvin huonosti suomalaisilla työmarkkinoilla. .. Somalialaisten ensimmäisen muuttoaallon sopeutumista vaikeutti se, että he tulivat Suomeen pahimman laman ja työttömyyden aikana. Myös rasistiset asenteet olivat tuona aikana voimakkaita. Työhallinto pyrki ohjaamaan maahanmuuttajia työmarkkinoille etenkin koulutuksen keinoin. .. Etenkin somalialaiset miehet ovat myös aktiivisesti tarttuneet tähän mahdollisuuteen. Edes suomalaisen koulutuksen hankkiminen ei ole olennaisesti parantanut heidän asemaansa työmarkkinoilla.
-- lot
Lähde:
Tuula Joronen: Työ on kahden kauppa – maahanmuuttajien työmarkkina-aseman ongelmia. Url: <http://www.hel2.fi/heke/tyollisyys/tyollisyysasnk/tiedostot/tyo_kahdenkauppa.pdf>. Viitattu 16.8.2006.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti