Jussi Halla-aho ja Zahra Abdulla

Eduskuntavaalit herättävät monenlaisia tuntemuksia. Ymmärrettävistä syistä seuraan ehdokas Halla-ahon kampanjaa suurella mielenkiinnolla. Netti pursuaa kommentteja, niin puolesta kuin vastaankin. Ymmärrän hyvin, miksi monet ryhmittyvät hänen taakseen. Ymmärrän kyllä myös niitä, joille hänen ehdokkuutensa on myrkkyä.

Niille, joiden suuhun karvas maku pyrkii, kannattaisi pohtia erästä asiaa: jos riittävä määrä äänestäjiä ryhmittyy ehdokkaan taakse, ehdokas tulee eduskuntaan valituksi. Tämä pätee niin Halla-ahoon kuin hänen inverssiinsä Zahra Abdulla:an - riittävä määrä ääniä, ja ehdokkaasta tulee kansanedustaja. Pääsy käyttämään sitä valtaa, jonka edustuksellisen demokratian periaatteiden mukaisesti valitulle kuuluu. Säätämään lakeja. Päättämään siitä, missä raameissa me jatkossa elämme. Päättämään siitä, mitä me saamme tehdä ja mitä emme.

Kukin intressipiiri pyrkii aina edistämään omaa etuaan. Kukin on järkevää äänestää sellaista ehdokasta, joka ajaa hänelle itselleen tärkeitä asioita. Niin homma toimii. On aina toiminut.

Homma lakkaa toimimasta, kun ihmiset alkavat äänestää sellaisia ehdokkaita, jotka jonkun muun intressipiirin asioita kuin heidän omiaan.

Vaikka Halla-aho vs Abdulla -asetelma on mieltä kutkuttava, on se myös vaarallinen. Politiikassa tai yhteiskunnallisissa valinnoissa ei ole undo-näppäintä. Ne polut, joille kerran astutaan, tullaan kulkemaan loppuun saakka. Jos joukko suomalaisia on tänä päivänä sitä mieltä, että on järkevää ulkoistaa heitä itseään koskevien lakien säätäminen yhdelle muslimille, pitäkööt mielessään, että heidän tänä päivänä tehty valintansa voi johtaa tilanteeseen, jossa eduskunnan määräenemmistö koostuu samojen harhakuvitelmien mukaan hortoilevista huurupäistä. On selvää, minkälaista valtaa tuo enemmistö tulee käyttämään. Ja millaiset lait se säätää.

On naiivia ajatella, ettei näin voisi käydä. Ruotsin demografia on muuttunut hyvin nopeasti. Maahanmuuton salliva tai siihen voimakkaasti kannustava lainsäädäntö on saanut aikaan muutoksia, joita ei voida enää perua. Jos Suomessa tehdään vastaavia poliittisia valintoja, olemme pian samassa tilanteessa. Nimeltä mainitsemattomien kulttuuripiirien huikeat syntyvyysluvut kantaväestöön verrattuna varmistavat sen, etteivät edes aikalaiset itse ehdi haudan rauhaan, piiloon aikaansaannoksiltaan. Tulee siinä melkoinen hinta pirteälle lisävärille ja vähemmistöjen valtaistamiselle.

Jos me typeryyksissämme äänestämme valtaan ihmisiä, joiden toimet tulevat tuomaan tänne lisää kaltaisiaan, syy tulee olemaan yksin meidän. Kun heitä on riittävästi, meidän äänestämisillämme ei ole enää väliä.

Enemmistö päättää.

Niin tämä homma toimii.

On aina toiminut.

-- lot