Kun oma aivo..

.. on kokoviikkoisen koulutuksen jäljiltä kykenemätön ajattelemaan itse, on hyvä hetki vilkaista, mitä muut kanssakansalaiset kirjoittavat. Tässä enemmän-tai-vähemmän naisellisella otteella tuotettua ajatusvirtaa nykyisistä ja menneistä asioista:

Takkirauta.

En osaa nimetä yhtä parasta artikkelia, mutta silmään sattuivat ainakin nämä: Genetiikka ja memetiikka sekä Uskovaiset ja ateistit. Blog on aikalailla samoilla linjoilla Kansankokonaisuus-blogin kanssa. I like.

via.

-- lot

Uutiskynnys, Muhammed ja kiertoliittymäkoira

Jos olisin sinä, en jättäisi Uutiskynnyksen uusinta tekstiä lukematta.

-- lot

Keskustelua Siellä ja Täällä

Viime päivinä on ollut melkoisesti liikennettä. Osa liikenteestä tulee Soininvaaran Oden blogikommenttien johdosta, osa Kauppalehden keskustelupalstalta. Joku lukijoista on innostunut lainaamaan vanhaa viisi eiku yhdeksän prosenttia somaleista käy töissä -kirjoitustani useampaankin otteeseen (1, 2). Jostain kumman tuohon työttömyyskirjoitukseen on tullut paljon hittejä Tilastokeskukselta. Jos joku stat.fi:n pojista tai tytöistä löytää noista luvuista jotain huomautettavaa niin kommentteja otetaan edelleen vastaan.

Kauppalehden sivuilta löytyi lot-tauhkan lisäksi hupaisa historiaviittaus. Pena9 pani merkille, että Sulo Aittoniemi oli joskus muinoin tehnyt talousarvioaloitteen numerolla TAA 418/2002 vp. Siinä pyrittiin budjetoimaan määrärahaa "Somaliasta saapuneiden elintasopakolaisten palauttamiseen".

Sulo tiesi jo silloin sen, minkä Väyrynen tietää vasta tänään.


-- lot

Moniosaaminen kielletty

Sir Winston Churchill totesi radiopuheessaan 1.8.1939 seuraavasti: "En pysty ennustamaan Venäjän toimia. Se on arvoitus joka on kääritty salaisuuteen keskelle mysteeriä."

Arvoitus.. käärittynä salaisuuteen .. keskelle mysteeriä.

Jotain, mitä on, mutta joka on niin sankan savuverhon takana, ettei pieni tai suurikaan ihmismieli kykene hahmottamaan, mikä se voisi olla, miten se voisi olla tai miksi se voisi olla.

Mitäköhän Herra Kirkkomäki olisi kommentoinut, jos joku olisi udellut häneltä mielipidettä meille kaikille terminä tunnetuksi tulleesta, mutta tarkoitukseltaan entistä epäselvemmäksi käyvästä monikulttuurismista kaikkine käänteis- ja kierrännäisperusteluineen, näennäis- ja tarkoituksellisparadoksisuuksineen, maailmanparantamis-, tasa-arvoistamis-, vähemmistöjenvaltaistamis- jne jne jne tarkoituksineen?

Mitäkähän hän olisi kommentoinut keskustelukumppanille, jonka mukaan on hyvä asia kannattaa monikulttuurisuutta, koska siten saadaan maahan osaavia ihmisiä töitä tekemään ja tällöin eriarvoisuus poistuu maailmasta ja jonka mukaan samalla myös on paha asia, että maahan tulee osaavia ihmisiä töitä tekemään koska tällöin eriarvoisuus ei poistu maailmasta vaan lisääntyy?

Luit oikein.

HS : Norjan Sosiaalihallitus pyrkii kieltämään sairaanhoitajien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten rekrytoinnin köyhistä maista. Päätös koskisi useita Afrikan maita, Intiaa sekä monia Aasian maita.

Moniosaavuus, joka on toiminut koko surkuhupaisan maahanmuuttorumban keskeisenä perusteena, onkin Norjassa suorittanut puolittaisen eskimokäännöksen. Tulokin moniosaavuus on muuttunut perusteeksi olla ottamatta tätä maahan.

On tämä omituista.

Tai sitten myös Norjanmaassa on jotain mätää.

Onneksi Suomessa asiat ovat vielä mallilaan. Butha-Buthessa, Pietermaritzburgssa tai Bronkhorstspruitissa hankitut hoitsuntaidot ovat edelleenkin käypää valuuttaa. Täpinätädit Cronberg, Thors ja Forsander hehkuttavatkin Financial Timesissä, että jotta Suomesta tehdään "Magnet for migrants". Tädit hieman harmittelevat nykyistä kituliaanhidasta 10000 immigraatin vuosisisäänottoa ja toivovat sormet ja polvet ristissä lukemien lujaa lisääntymistä. Suomi onkin avannut ovensa uusille erityisryhmille. "Bulgarian and Romanian workers", mars mars Suomeen. "Kom här, snälla", täti Thors maanittelee. Jää nähtäväksi, moniko vastaa tätien kutsuun.

Mutta pian ovat muutoksen tuulet täälläkin edessä. Samaisessa artikkelissa Anna Leskinen of the Finnish Association of Russian Speaking Organisations:sta toteaa: "The problem is that Finnish employers want unskilled employees."

Yhä vaikeammaksi tämä homma menee. Ei kelpaa osaaja, ei kelpaa hoitsu, ei kelpaa muurari eikä muuttomies. Pitäisi olla patatyhmiä pöljäkkeitä, iskukyvyttömiä ignoraajia, moniosaavuuden sijasta vähäosaavia vätyksiä.

Noh, jos oikein kova tarve iskee, niin lienee selvää, mistä moisia epeleitä on saatavissa yllin kyllin.

-- lot

Kaisaniemen kaatopaikka

Yksi kappale pääkirjoituksia. Yksi kappale värillisiä etusivun juttuja. 18 kappaletta henkilökuvia sekä -haastetteluja, toimittajana Katriina Pajari. Kaksi kappaletta sisäsivun juttuja, kirjoittajinaan Merituuli Ahola sekä Riikka Haikarainen. Haastattelu kaupunginjohtaja Jussi Pajuselta. Kaikki tämä yhden ainoan 9.9.2007 ilmestyneen sunnuntaihesarin tarjoamana. Jonkinlainen Kaisaniemen Puisto Special, I presume.

Mikä mättää?

No se, että Kaisaniemen puisto koetaan kelpo kaupunkilaisten korvien välissä vähän vähemmän viihtyisäksi paikaksi.

No mikäs siitä nyt sitten niin epäviihtyisän tekee?

Hesari siis meni ja henkilöhaastatteli kahdeksaatoista ihmistä. Kysyi heiltä: "Mitä sinä toivoisit Kaisaniemen puistolta?". Yhden heistä; Marja Piironen-Honkasen mielestä puistossa ei ollut tarpeeksi kukkia. Tero Turusen mielestä puistossa ei ollut riittävästi taideteoksia. Arja Vesalan mielestä taas katuvaloja oli liian vähän. Riitta Korkeasalon mielestä roskia oli liikaa. Tomi Latva-Kiskola kaipaa opasteita. Ilari Halosen mielestä puistossa pitäisi olla toinen suihkulähde, Carolina Buchert taasen kaipaa kahviloita. Pekka T. Heikuran mielestä kaikki asiat olivat hyvin.

Pienenpieni soraääni kuuluu Liisa Hietaselta. Hän ei niinkään toivo enempää soraa, vaan jostain syystä hän kaipaisi lisää vartijoita sekä valoa.

Hesarin haastateltujen joukossa hän on yksin.

Mutta.

Helsingin Kaupungin Hallintokeskuksen teettämän turvallisuuskartoituksen mukaan: "Kampin ja Kluuvin alueilla tehty turvallisuuskartoitus kertoo, että Helsingin keskustan pelottavimpina paikkoina pidetään Rautatieasemaa ja Kaisaniemen puistoa. Pahimmaksi turvallisuusongelmaksi keskustassa koetaan häiriköinti." Edelleen sanottiin: "Yli puolet vastanneista haluaa poliisin läsnäolon lisäämistä ydinkeskustassa, kolmannes toivoo lisää vartijoita ja kuudesosa kaipaa lisää valaistusta."

On hivenen omituista, että yksikään hesarin toimittajista ei vaivautunut siteeraamaan kohtalaisen tuoretta turvallisuusselvitystä. Eihän siinä kysytty kuin vaivaiselta 6584 ihmiseltä mielipidettä. Hesari kartoitti 300 mielipidettä ja valitsi niistä sitten 18 etusivuaan koristamaan. Yksikään hesarin siteeraamista ihmisistä ei halua puistoon lisää poliiseja. Yksi tosin halusi vartijoita. Kolme halusi lisää valoa. Melkoinen ero Hallintokeskuksen tutkimuksen lukuihin.

Toisaalta, eipä Helsingin Kaupunkikaan uskalla päästä työntekijöitään puistoon ilman erillistä turvakoulutusta. Niinikään poliisi on erikseen kehottanut ihmisiä välttämään yöhämärässä liikkumista yksin keskustan epäilyttävissä paikoissa. Ja sellainenhan Kaisaniemen puisto on.

Asuin jokin aika sitten melko lähellä kyseistä puistoa. Sillä oli kaksi leimallista piirrettä. Yksi: puiston muoto on kanjonimainen. Kun sinne kerran uskaltautuu, on joko mentävä kokonaan sen läpi tai palattava takaisin. Sivuilta ei ole ulospääsyä. Kaksi: puisto on maahanmuuttajajengien kyllästämä.

En ole aivan varma siitä, miten Helsingin Sanomien on mahdollista julkaista Kaisanimen Puisto Specialiaan mainitsematta kertaakaan taikasanaa "maahanmuuttaja". Ehkä näin kävi siksi, koska yksikään haastatelluistakaan ei sitä taikasanaa sanonut.

Ei kukaan maninnut mitään silmittömistä väkivallantöistä. Ei alaikäisten raiskauksista. Ei puukotuksista, ei mistään.

He puhuivat vain kukista, kahviloista, taideteoksista, suihkulähteistä, roskien poistamisesta.

Ehkä jonkun heistä olisi pitänyt uskaltaa avata suunsa ja sanoa: niin kauan kuin täällä puistossa on laumoittain noita kännisiä Allahin ja Assan lapsia, ei tällä voi normaali ihminen rauhassa olla.

Mutta yksikään heistä ei saanut suutaan auki. Ja kun näin oli, ei hesarilla ollut ketään, jota siteerata.

Ehkä he kaikki odottivat, että joku muu sanoo sen, minkä olisi itse halunnut sanoa. Ja niin he jatkoivat höpinäänsä kukista, kahviloista, taideteoksista, suihkulähteistä, roskien poistamisesta.

-- lot