Muumilaakson marinoita

Muumipeikon ja Niiskuneidin kannalta oli kummallista, että Muumimamma piti lapsinaan aivan kaikkia laaksosta löytyviä asukkeja. Mamma ei erotellut edes satojentuhansien hattivattien joukkoa omasta perheestään. Mutta miksi hän näin olisi tehnytkään? Kaikkihan olivat samanarvoisia.

Muumimamma ei myöskään aina lempeässä hyväntahtoisuudessaan muistanut, että hattivatit eivät olleet muumeja. Hattivatit (engl: Hattifatteners) olivat laihoja, haamunkaltaisia olentoja. He eivät puhuneet suomea, keskustelu heidän kanssaan tuotti muumeille ongelmia.

Hattivatit matkustivat suurina laumoina, ja siellä missä he kokoontuivat, nousi aina myrsky. Kun näin kävi, ei kannatanut olla lähellä, sillä heidän kosketuksensa muuttui sähköiseksi ja muumeille erittäin vaaralliseksi.

Muumipeikon ja Niiskuneidin harmiksi hattivateilla on paljon keskinäisiä riitoja. Riidat johtuivat siitä, että sähköä ei koskaan tuntunut olevan riittävästi. Tai siitä, että joku oli joskus saanut enemmän sähköä kuin toiset. Mitä enemmän hattivatteja oli, sitä enemmän sähköä he tarvitsivat. Muumiperhe joutui käyttämään paljon aikaa näiden ikuisten riitojen selvittelyyn. Mutta tälle ei voinut mitään, kaikkien riidat olivat yhtä tärkeitä.

Kaikesta tästä huolimatta Muumimamma hoivasi hattivatteja kuin omiaan. Mamman mielestä on ainoastaan järkevää, että osa perheen toimeentulosta jaetaan vateille. Mutta olihan perheellä siihen varaa. Ja jos ei joskus ollutkaan, perheen hyvä ystävä Nipsu lainasi mielellään rahaa. Pientä korkoa vastaan, tietysti.

Lisäksi Muumimamma lempeäellä mutta määrätietoisella äänellään määräsi, että hattivatteja piti ottaa Muumitaloon asumaan. Jokaiseen huoneeseen. Vaikka heidän kosketuksensa onkin vaarallinen, Muumimamma vakuutti, että muut muumit siihen aikanaan sitten tottuisivat. Niin kauan kun muumit muistivat, ettei näiden lähelle sähkömyrskyn aikana saanut mennä, kaikki olisi hyvin. Kun mammalta kysyttiin, olivatko hattivatit joskus asuneet toisten muumien kanssa yhdessä, mammalle ei tullut yhtään esimerkkiä mieleen. Mutta rauhalliseen tapaansa hän virkkoi: "Mamman lempeydellä kaikki hoituu".

Ja kuinkas sitten kävikään..