Janne Virkkunen ja tuhon tie

Janne Virkkunen, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja kirjoittaa lehden 24.9.06 julkaistussa pääkirjoituksessa seuraavasti:

"Olemmeko tulleet tilanteeseen, jossa länsimaissa ei todellakaan voi kohdella islamilaista maailmaa samalla tavoin kuin kohdellaan muita järjestelmiä - satiirin ja ironian keinoin? Islamilainen maailma koettelee parhaillaan länsimaisen sananvapauden rajoja, eikä länsimaisella medialla puolestaan ole varaa antaa tässä taistelussa periksi. Itsesensuuri johtaa uskottavuuden menettämiseen yleisön silmissä ja on itse valittu tuhon tie."

Näin.

Kyse on Paavi Benedictus XVI:n viikko sitten pitämästä puheesta, joka on - yllätys, yllätys - jälleen kerran pakottanut veljemme raivopäät tarttumaan miekan kahvaan.

Muslimien reaktio ei liene kenellekään yllätys.

Paavin puheen kantaaottavia kohtia voidaan pitää pienoisena yllätyksenä.

Mutta suurin yllätys tulee Helsingin Sanomien Virkkuselta, yllämainitun sitaatin vuoksi. Vaikka Virkkunen käyttää esimerkkinä sariiria ja ironiaa, kyse lienee jostain muusta. Näistä kepeistä tyylilajeista pidättäytyminen ei vielä ole itsesensuuria. Mitä se sitten on?

Pauli Aalto-Setälän, Iltalehden ex-päätoimittajan mukaan itsesensuuri on "sitä, että jättää jonkin asian julkaisematta, vaikka se olisi sen arvoinen". Aalto-Setälä jatkaa: "Tietysti teemme paljon arvovalintoja, kun eteen tulee jotain uutta. Objektiivista mediaahan ei ole olemassa, siinä on aina arvot takana."

Itsesensuuri näyttäisi olevan jotain sellaista, mistä pitäisi kirjoittaa, mutta josta ei kuitenkaan kirjoiteta. Itsesensuroiva media voi tuottaa ainoastaan valikoitua, puutteellista totuutta.

Asiaan sisältyy pieni periaatteellinen ongelma: Puutteellinen totuus ei ole totuus lainkaan. Virkkunen on aivan oikeassa lausuessaan itsesensuurin johtavan tuhon tielle. Ei yhteiskunnan tuhon tielle, vaan itsesensuuria harjoittavan mediayrityksen tuhon tielle.

On mielenkiintoista nähdä, minkä valinnan HS lopulta päätyy tekemään - pitäytyykö se pönäkkänä, itsesensuroivana kaikentietäjänä vai voittaako journalististen arvojen mukainen politiikka lopulta. Puhtaana liikeyrityksenä HS:n tulisi edetä johdonmukaisesti tiellä, joka palvelee voitontuottamistavoitetta. Näin toimittaessa ollaan kuitenkin ristiriitaisella polulla lehden ääneenlausumattomien "arvojen" kanssa. Sillä Ideaalimaailman maalaamisessa lehden toimituksella ja muilla taustahahmoilla ei ole juuri muuta keinoa kuin valikoiva uutisointi sekä itsesensuuri.

Ei hyvältä näytä.

Virkkusen pääkirjoituksen sanomaa oltaisiin voitu helposti tukea julkaisemalla samassa 24.9 lehdessä edes yksi islamkriittinen kirjoitus.

Lienee turha edes sanoa, löytyikö sellaista.

Samat naamat, samat sitaatit. Professori Jaakko Hämeen-Anttilan kootut sloganit:

"Maltillisen islamin kannalta väkivalta on kuitenkin puolustautumista hyökkääjää vastaan."

"Muslimien hallitsema valtakunta on levinnyt sotaisestikin, mutta islamia ei uskontona ole levitetty väkivaltaisesti"

Ja mikä parasta, Hämeen-Anttilan varmasti todeksi muuttuvien toiveiden mukaan: "väkivaltaa korostavat lausunnot voivat H-A:n mukaan jäädä islamissa taustalle muutamassa vuosikymmenessä".

Tapio Laakso, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja säestää: "Kontrollin lisäämisen sijasta laillista maahanmuuttoa on helpotettava. [..] Siirtolaiset hakevat Euroopasta parempaa elämää, ja heillä on siihen täysi oikeus."

Hmm.

Mitähän tästä nyt pitäisi olla mieltä?

Ainakin sen verran, että yhden Hesarin sunnuntailäystäkkeen riveiltä ja rivien välistä oli mahdollista luoda maailmankuvaa seuraavasti:

1) Media ei kerro totuutta.
2) Media ei ole kuitenkaan huolissaan totuusvajeesta vaan siitä, että valheellisesti uutisoivan mediayrityksen liiketoiminta saattaa kärsiä.
3) Muslimit antavat väkivaltaisia lausumia..
4 .. joita meille itsesensuurin vuoksi ei uutisoida.
5) Mutta jos oikein kovasti toivomme, väkivalta voi joskus poistua..
6) .. tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa muslimeilla on oikeus tehdä sitä, mitä he nyt sitten ovatkaan tekemässä.

Meidän osamme on ymmärtää.

Ja maksaa muiden oikeuksien toteutus.

Janne Virkkusen osa on päättää, mitä hän haluaa meille tulevaisuudessa totuutena syöttää.

Sinun osasi on miettiä itseksesi, kuinka paksua potaskaa jaksat nyt ja tulevaisuudessa niellä.

-- lot, 2006