Tuhon tie, osa II

Palaan vielä sananvapaus- aiheeseen. Helsingin Sanomat uutisoi Julkisen sanan neuvoston (=JSN) linjauksista. Alueviesti oli julkaissut 20. huhtikuuta 2006 uutisen otsikolla "Romaniseurue pahoinpiteli ja ryösti miehen" ja 10. kesäkuuta 2006 toisen uutisen otsikolla "Romaniseurue ryösti R-kioskin Huittisissa". Poliisi oli molemmissa tapauksissa pyytänyt yleisöltä vihjettä. Joku tuntemattomaksi jäänyt suuruus oli tästä suivaantunut ja tehnyt asiasta kantelun.

JSN kuitenkin antoi vapauttavan päätöksen seuraavin perustein:

".. rikokseen syylliseksi epäillyn henkilön etnisen alkuperän kertominen edellyttää harkintaa ja sitä, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen. Sellaista tietoa voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun rikoksesta kaivataan silminnäkijähavaintoja".

Uutisointi meni tällä kertaa nuottien mukaan. Entä aiemmin? JSN:n sivuilta löytyy kasapäin päätöksiä. Neuvosto on ottanut kantaa ainakin seuraavien etnisyyteen liittyvien uutisten hyväntavanmukaisuuteen:

"Kuopion yliopistossa opiskeleva venäläinen insinööri on tehnyt heikon sähkövirran avulla terveysmittauksia muun muassa viidelle kehitysvammaiselle aikuiselle" ..

"..humalaisia miehiä kohteekseen valinnut kolmehenkinen pohjoisafrikkalaisten miesten ryhmä on jäänyt kiinni ja nyt myös vangittu" ..

Myös näissä neuvosto on katsonut, ettei hyvää tapaa olla rikottu.

Kaikki hyvin ja maassa sensuurivapaa lehdistö.

Vai onko?

Ikävä sivumaku jäi suuhun. Ei päätöksistä, vaan ratkaisulauselmissa käytetyistä journalistisesta ohjeesta:

"Etnisen alkuperän mainitseminen rikosuutisissa ja muissa kielteisissä yhteyksissä voi vahvistaa ennakkoluuloja ja luoda vähemmistöistä stereotyyppisiä kielteisiä mielikuvia. Siksi rikokseen syylliseksi epäillyn henkilön etnisen alkuperän kertominen edellyttää harkintaa ja sitä, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen."

Joku asia on pielessä. Pelisäännöissä on virhe.

Näytämme elävän maailmassa, jossa on neljänlaisia etnisiä vähemmistöjä koskevia uutisia:

1. Vähemmistöjä positiivisessa valossa käsittelevät uutiset.
2. Vähemmistöjä neutraalissa valossa käsittelevät uutiset.
3. Vähemmistöjä kielteisessä asiayhteydessä käsittelevät rikosuutiset, joissa etninen tausta mainitaan.
4. Vähemmistöjä kielteisessä asiayhteydessä käsittelevät rikosuutiset, joissa etnistä taustaa ei mainita.

Ykkösryhmän uutisia löytyy hesarista käytännössä joka päivä. Henkilökohtaisesta perspektiivistäni katsottuna näyttäisi myös siltä, että alunperin kakkosryhmään kuuluvat neutraalit jutut kirjoitetaan säännönmukaisesti siten, että ne vaikuttavat ykkösryhmän jutuilta. Esimerkki: Etnisen ryhmä S:n edustaja kirjoittaa ylioppilaaksi. Uutisten jokavuotista peruskauraa, mutta kun kyseessä on tyhmäksi ja saamattomaksi oletettu etninen vähemmistö, tavanomainen toiminta muuttuu erityisen ansiokkaaksi.

Kolmosryhmä on nelosryhmään verrattuna varsin harvinainen tapaus. Kolmosryhmä menee JSN:n pelisääntöjen mukaan silloin läpi, kun esim. "rikoksesta kaivataan silminnäkijähavaintoja". Tässä ei ole suurta ongelmaa.

Neloskohdassa taas on.

Jos tarkastellaan neloskohdan ongelmaa lehtitalojen talousnäkökulmasta, tilanne näyttää oudolta. Lööpit janoavat draamaa, ja draamaa syntyy aina suurista ristiriitaisuuksista. Jos lakeja säätävä kansanedustaja rikkoo lakia, juttu päätyy lööppiin varmasti. Jos rovasti pettää vaimoaan prostituoidun kanssa ja jää kiinni, sama juttu. Ristiriita sanojen ja tekojen välillä myy. Ihmiset janoavat lukea sellaisista ihmisistä, jotka ovat moraaliltaan heitäkin alhaisempia.

Entäpä rikoksia tekevä turvapaikanhakija sitten? Väkivallan uhkaa pakeneva, joka vahingoittaakin auttajaansa? Itse näkisin tämän räikeän ristiriitaisuuden niin makoisana lööppimateriaalina, ettei juuri paremmasta väliä. Ainakin astetta antoisampaa luettavaa kuin muu keltamusta päivittäisroska. Talouden lainalaisuuksien perusteella tuontyyppinen uutinen pitäisi julkaista. Niitä ei kuitenkaan näe. Toimituksellisen linjan vaatimukset ylittävät liiketaloudelliset vaatimukset.

Tämä on kuitenkin vain pieni ongelma. Pahempaa seuraa.

Jos annetaan ymmärtää, että tietty etninen ryhmä tekee vain positiivisia ykkös- tai kakkostekoja eikä lainkaan negatiivisia nelostekoja, on tällä ainakin jonkinlaista vaikutusta ihmisten mielipiteiden muodostumiseen. Syntyy vääristymä - positiivinen bias. Etnisen ryhmän edustajat näyttävät käyvän koulussa, menestyvän, hakevan innokkaasti töitä, toimivan uutterina yrittäjinä, he tuovat uusia ideoita työpaikoille, siivittävät Suomen talouden menestykseen jne. Kuin propagandaa Saudien tai Thaimaan kuningasperheestä. Ei mitään negatiivista. Eikä juuri mitään neutraalia. Pelkää positiivista naminamia. Bjurström-journalismia.

Todellisuus on jotain aivan toista. Suuri määrä neutraaleja tapahtumia. Sekä väistämättä sopeutumattomuudesta johtuvia negatiivisia asioita. Nelosryhmää. Rasistisia asenteita ja tekoja, epäonnistunutta integroitumista, ryhmän sisäistä sekä valtaväestöön kohdistuvaa väkivaltaa, marginaalinen työmarkkina-asema, ennakkoluuloja, kielteisiä asenteita, suoraa vihamielisyyttä (tässä yhteydessä ei liene tarpeen mainita, minkä etnisen ryhmän toimista esimerkit on ammennettu).

Mitä väliä tällä sitten on? Miksi etnisyyteen liittyvän tiedon piilottaminen on ongelma?

Sillä on se väli, että Suomessa ajetaan hyvin voimakkaasti maahanmuuton voimakasta kasvattamista, yllämainittuihin positiivisen biaksen perusteluihin tukeutuen. Peittäen samalla negatiiviset näkökohdat. Kaikki valtapuolueet ovat ottaneet linjakseen monikulttuurisuuden edistämisen sekä työperäisen maahanmuuton edistämisen. Työvoimapula uhkaa! Maahanmuuttajat hätiin! Kuka pesee iäkkäät, vanhainkodissa riutuvat perseemme! Suomesta loppuu talouden dynamiikka, ellemme tee mitään! Help!

Kansalaisjärjestöt - punavihersellaiset etunenässä - ovat tässä asiassa hyvin aktiivisia. On vähintäänkin erikoista, että ne, joiden pitäisi etunenässä olla vastustamassa ahneiden työnantajien pyrkimyksiä, käyttävät EVA:lta lainattua retoriikkaa.

Aikaisempi kirjoitus siteerasi erästä vihreätä, aritmeettisiin perusoperaatioihin ilmeisen kykenemätöntä maailmanparantajaa Tapio Laaksoa: "Siirtolaiset hakevat Euroopasta parempaa elämää, ja heillä on siihen täysi oikeus".

Laakso ei erottele tulijoita sen mukaan, mikä on heidän motivaationsa tai kyvykkyytensä työntekoon ja yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen. Laakso kuuluu monine aateveljineen ja -sisarineen siihen laajaan joukkoon, joiden mielestä meillä on niin paljon omaisuutta, ettei sitä ole tuhlaamalla mahdollista loppuun kuluttaa. Lisäksi suomalaisilla on hirvittävän huonoa karmaa. Hyvän karman saavuttamiseksi meidän pitäisi tasata loppumatonta omaisuuttamme maailman surkeiden kanssa. Tällaisia mielipiteitä lausutaan yleensä sellaisten ihmisten suulla, jotka eivät itse ole päivääkään tehneet tuottavaa työtä, palkanneet työntekijöitä tai yrittäneet vetää yritystä yrittäjävihamielisessä Suomessa.

Yhteiskunnan varallisuus ja toimintakyky on hyvin tiukassa sidoksessa yksityisyritysten toimintaedellytyksiin. Jos yritykset voivat hyvin, yhteiskunnan talous voi hyvin. Tällöin myös heikommin pärjäävät voivat hyvin. Kun on ylijäämää, on mistä jakaa. Ja kääntäen.

Hyvää karmaa hinkuvat, epärealistisiin maailmanparannushankkeisiin itsensä sitouttaneet punaviherfilosofit eivät näytä tajuavan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että mikään talous ei kestä määräänsä enempää yhteisiin talkoisiin osallistumattomia "paremman elämän tavoittelijoita". Ei vain yksinkertaisesti kestä. Keskiajalla oli tyypillistä, että kun kuninkaan verorasitus ylitti 50 %, alkoi kapina. Tänä päivänä tuollainen veroprosentti ei saa aikaan sotaa, mutta rajansa se on veromarginaalillakin. Kun ruuvia kiristetään liiaksi, yhä enenevä määrä ihmisiä heittää hanskat naulaan. Tai siirtää yhtiönsä kotipaikan kevyemmän verotuksen piiriin. "Miksi minä maksaisin muiden loikoilusta?", kysyy moni. Sitä kysyn minäkin.

Vaikka osalla tulijoista olisi aidosti hyvää tahtoa työntekoon, ollaan hieman erilaisten ongelmien äärellä. Valitettava tosiasia näyttää olevan, että ainakaan ensimmäisen polven tulijat eivät useinkaan kykene työpanoksellaan tuottamaan sellaista lisäarvoa, joka oikeuttaisi niin suuren palkkasumman, jolla tässä maassa itsenäisesti pärjäisi. Suomi on kehittynyt, monimutkainen yhteiskunta. Jotta täällä kykenisi toimimaan, on yksilöidenkin oltava vastaavasti kehittyneitä. Intuitioni empirian ohella kertoo, että tietyt etniset ryhmät eivät kehittyneisyyden vaatimusta täytä.

Valitettavasti empiria ei ole tekijä kaikkien ajatusmaailmassa. Faktajohtajan sijaan meillä on arvojohtaja. Faktapuolueiden sijaan arvopuolueita. Liikaa punatukkaisia arvomessiaita, jotka priorisoivat muiden ongelmat omiemme edelle. Vain muutama sopiviin yhteiskunnallisiin solmukohtiin sijoitettu maailmanparantaja lisää, niin aivan mitä tahansa voi tapahtua. Peruuttamattomia yhteiskunnallisia muutoksia. Juuri sellaisia, joihin uusista asioista innostuvat suomalaiset ovat ennenkin sankoin joukoin innolla sännänneet, ja joiden takia vuosikymmen myöhemmin katkerasti typeryyttään kironneet.

-- lot, 2006