Jaakko Aspara ja nationalismista luopuminen

Itsenäisyyspäivä takana. Seuraavan päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus tykittää Jaakko Asparan suulla: "Suomalaisten oltava etujoukoissa nationalismista luovuttaessa". Pääkirjoitusten tapaan Asparan teksti on pitkä ja polveileva, toki asiallinen. Ajatusrakenne on seuraava:

Globalisaatio etenee vauhdilla. Mutta. Globalisaation pullasta ei voi noukkia pelkkiä rusinoita. Hyvien puolien lisäksi suomalaisten tulisi kantaa vastuunsa muun maailman ongelmista. Jos näin ei tehdä, syyllistytään "pikkusieluisuuteen".

Samaan aikaan suomalaisuuden käsite on hämärtymässä. Koska näin on, ajatus Suomen menestymisestä on "monikäsitteisyydessään täysin järjetön"

Aspara ennustaa nationalismin loppua Euroopassa. Tulevaisuudessa tärkeämmäksi nousee muodostuvat "ihmiskunnan hyvinvointi maista ja kansallisuuksista riippumatta"

Jep jep.

Aspara lienee Robert Putnamin henkisiä opetuslapsia, koska hän mukailee tämän teemaa: "Meidän pitäisi rakentaa sanalle 'Me' uusi merkitys." Mutta kaikille sallittakoon ripaus idealismia. Ei kukaan ole koskaan tyytyväinen vallitsevaan todellisuuteen. Idealisti kaikkein vähiten.

Jaakko Asparan ajatusrakennelmassa on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen ongelma on se, että maailmassa on huomattava määrä ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua kuulua samaan ryhmään kaikkien muiden kanssa. Syyt ovat usein uskonnollisia. Muitakin syitä voi olla. Vaikkapa taloudellisia tai kulttuurisidonnaisia. Kukin yksilö määrittää oman sisä- ja ulkoryhmänsä omalla tavallaan.

Seuraa kysymys: jos sinä haluat omaan ryhmääsi jonkun sellaisen, joka ei ryhmääsi kuulumisesta välitä, miten käy? Jos yrität uhkailulla pakottaa tämän vastahankaisen ihmisen ryhmääsi, lopputulos ei ole hyvä. Jos turvaudut lahjontaan, lopputulos on vielä huonompi. Katteettomista lupauksistakaan ei taida olla apua.

Ja edelleen, myös tulijoiden joukossa - olivat nämä vapaaehtoisia tai vastahankaisia - on idealisteja. Juuri sellaisia, jotka eivät ole tyytyväisiä vallitsevaan todellisuuteen. Onko meillä oikeus kieltää heitä visioimasta ja toimeenpanemasta haavemaailmaansa?

Toinen Aspara-ajattelun ongelma on se, että hänen toivemaailmassaan suomalaisuus ei pidä sisällään yhtenäistä ajatusmaailmaa. Samaan aikaan hän kuitenkin kokoaa rivejä ylevän tavoitteen - kaikista välittämisen - taakse.

Seuraa toinen kysymys: jos suomalaisilla ei ole yhteistä arvopohjaa, yhteisiä tavoitteita ja yhteistä käsitystä hyvästä, miten ihmeessä suomalaiset saadaan enää kamppailemaan hyvän asian puolesta? Tai ylipäätään minkään asian puolesta?

Jos suomalaisuus ja nationalismi tarkoittaa ihmisjoukkoa, joka turvaa samoihin arvoihin, ei tämä ole mielestäni kovin huono asia. Ei, vaikka sopassa olisikin pieni ripaus pikkusieluisuutta. Suurisieluisuus olisi tietenkin hieno asia, mutta ihan oikeasti, kuka tuntee ainuttakaan suurisieluista ihmistä?

Maailma ei ole täydellinen, kaukana siitä. Mutta jälleen kerran on nostettava esiin olennainen kysymys: kuinka paljon maailmaa parannetaan sillä, että tuodaan maailman taudinkuva Suomeen? Syövällekin annetaan sädehoitoa. Syöpää ei voi laimentaa tartuttamalla sitä mahdollisimman moneen sijaiskärsijään. Tai ehkä voikin, mutta sitten potilaita on pian yhden sijasta useita.

Tässä eräs syöpäsolukandidaatti. HS 7.12.2006: Suomi on myöntänyt viisumin kambodžalaiselle entiselle poliisipäällikölle Heng Peolle, joka on kotimaassaan tuomittu murhasta. Suomen Kambodžan-lähettilään Lauri Korpinen: "viisumi myönnettiin, sillä Peon ihmisoikeudet saattaisivat olla uhattuina, mikäli hän joutuisi palaamaan kotimaahansa suorittamaan vankilatuomiotaan." Peo on tuomittu Kambodžassa 18 vuodeksi vankilaan vuonna 2003 tehdyn tuomarin murhan suunnittelusta. Peo on oman ilmoituksensa mukaan luonnollisesti syytön omaan tilaansa. Kukapa ei olisi?

Kambodzhan ulkoministeri Hor Namhong piti lehdistötilaisuuden, jossa hän sanoi maansa seuranneen asiaa "syvästi tyrmistyneenä". "Tämä on toinen kerta, kun maanne on tarjonnut suojaa kambodzhalaiselle rikolliselle", ulkoministeri sanoi.

Sädehoidon suomalainen versio taitaa tosiaan olla sijaisinfektointi. Ei varsinaisesti paranna tautia, mutta ainakaan kenelläkään toisella ei ole hauskampaa kuin toisilla.

--lot