Sanomien lämmin syli

Ikäviä juttuja aivan joulun alla. Niinkuin useimmat jo tietävät, oululainen nainen kolkattiin ja joukkoraiskattiin ulkkareiden toimesta. Hesarikin on kirjoittanut aiheesta laajalti, luonnollisesti tuomiten tapahtuneen mutta samalla korostaen, että asiasta ei saa vetää vääriä johtopäätöksiä.

Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta asiaan liittyen: Näppäräsorminen netinkäyttäjä oli linkittänyt Jussin vieraskirjaan kuvaparin, jossa vertailtiin Hesarin nettiuutista. On tietenkin luonnollista, että uutisiin tehdään pieniä korjauksia kaiken aikaa, mutta tällä kertaa muutos oli aika erikoinen. Vertaa oheisessa kuvassa näkyvän uutisparin kakkoskappaleita toisiinsa.

En hämmästele sitä, että Hesari ei tykkää "neekeri"-sanasta. Hämmästelen sitä, että miten on mahdollista muuttaa lennossa haastateltavan rikoskomissaario Matti Luolavirran antamaa suoraa sitaattia. Suora sitaatti kun on määritelmällisesti jotain, joka tulee suoraan lähteestä.

En tiedä, mikä on sellainen väärä johtopäätös, johon ei saisi päätyä, mutta ainakin Hesarin toimituskunta ponnistelee kovasti auttaakseen ihmisiä oikean johtopäätöksen tekemisessä.

Minun oma henkilökohtainen ongelmani on se, etten oikeastaan edes tiedä, mikä tämän oikean johtopäätöksen oikein pitäisi olla. Ehkä tämä on tarkoituskin.

Voin tietysti olla väärässä, mutta alan yhä enenevissä määrin ajatella että: pelkkä neutraali tapahtumien uutisointi ei jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa mediayrityksille enää riitä. Maksavan yleisön houkuttelemiseksi ja ns "koukuttamiseksi" on välttämättä kehitettävä sellaisia viestinnällisiä toimintatapoja, jotka hienovaraisesti ohjaavat lukijat/kuulijat/katsojat takaisin mediayrityksen ylläpitämien viestintävälineiden lämpimään syliin. Syliin pääsystä pitää toki pieni hinta maksaa.

Kuluttajalle voi olla herttaisen yhdentekevää, ostaako hän euron hintaisen iltapäivälehden vai ei. Mediayritykselle tämä valinta ei ole yhdentekevä. Valinta määrittelee kyseisen yrityksen elämän säilyvyyden ja tulevaisuuden.

Yritys "haluaa" pysyä hengissä. Sen on välttämättä tehtävä näin. Ja jos mahdollista, laajennuttava. Tässä mielessä yritykset muistuttavat elollisia organismeja. Yrityksiä, niinkuin uskontojakin, on mukavaa ajatella evolutiivisina olioina. Ainakin siinä mielessä mukavaa, että mikäli tuntee jonkin toimivan tahon toimintaa määrittävät taustaoletukset, osaa myös ennustaa samaisen tahon toimintaa.

Toki taustaoletusten on oltava oikeita. Lainatakseni kansantaloustieteilijä Yrjö Vartiaa:

"Vain hyvin oudoissa tilanteissa vääristä oletuksista voi seurata oikeita johtopäätöksiä"

(lainausta ei ole peukaloitu blogillituksellisen linjan mukaiseksi)

Miten tätä voidaan soveltaa?

Vaikkapa seuraavasti: minä oletan, että liikeyritysten - jollaisia Alma Media Oyj, SanomaWSOY Oyj, STT, Kustannus Oy Aamulehti, Sanoma osakeyhtiö, Yhtyneet Kuvalehdet Oy jne ovat - keskeinen, kaikki muut tavoitteet ylittävä päätavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Päätavoite ei ole "luotettava tiedonvälitys", "yhteiskuntavastuu" tai "moraalikasvatus". Päätavoite on rahan ansainta. Kaikki muut tavoitteet ovat tälle tavoitteelle alisteisia. Kaikki. Täysin riippumatta siitä, mitä liikeyritys itse ilmoittaa keskeiseksi tavoitteikseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli Helsingin Sanomien talousjohto eräänä päivänä tajuaa, että uutisten sijaan olisi tuottavampaa jaella ihmisille pornoa, Helsingin sanomista tehdään pornolehti.

Älä naura. Iltapäivälehden kulkevat pienin askelin tähän suuntaan. Enkä ihmettele lainkaan. Ihmiset työntävät edelleen auliisti rahojaan sille, joka vaikuttaa tietävän asiat ihmistä itseään paremmin. Ja mikä olisikaan arvokkaampaa kuin tieto seksistä - asiasta, jonka ympärillä tämä maailma näyttää pyörivän.

"Kaikentietäjän" rooli on mediayritykselle tärkeä. Tämän roolin ilmentymiä ovat muuten Kirstin ja Torstin palsta. Hehän tietävät kaikesta kaiken. Moisten oraakkelien edessä kelpaakin madella: "kiitos Kirsti ihanasta palstastasi, muuta ei enää viitti lukeakaan" - ylikomisario hyvinkäältä.

Oletuksella on muitakin seurauksia. Kuten se, että uutisten tulisi informatiivisuuden lisäksi/sijasta olla houkuttelevia. Erinomainen uutinen olisi sellainen, joka avautuisi pala kerrassaan, vähitellen. Uuden käänteen selvittämiseksi olisi aina ostettava uusi numero. Tai palattava ruudun ääreen.

Elokuvamaailma määrittelee termin "Cliffhanger", tarkoittaen wikitermein: "..yhtäkkistä lopetusta, jossa keskushahmot jäävät epätoivoiseen tai epävarmaan tilanteeseen, esimerkiksi roikkumaan kallionkielekkeeltä."

Mikä on uutisten kallionkielleke?

Onko se ristiriitainen viesti siitä, että puistoissa voi joutua raiskatuksi, mutta on rasistista epäillä ulkomaalaista potentiaaliseksi raiskaajaksi? Kaksikomponenttinen pelko - Skylla ja Kharybdis. Monen ihmisen pahimmat pelot ovat raiskaus ja sota. Raiskauksen uhriksi voi joutua kuka tahansa, rasismi on kytketty suoralla kausaliteetilla sotaan. Meidän osamme on tasapainoilla hirviöiden välissä, ohuen langan varassa.

Cliffhangerimme nerous on siinä, että ohut lankamme ei johda mihinkään. Median valotuikku näyttää vain pari seuraavaa askelta. Kukaan ei kerro, minne lanka johtaa. Sanotaan vain, että lankaa pitää seurata.

Lopullinen totuus ei koskaan selviä. Riippumatta siitä, kuinka monta uutista lukisi, lopullinen totuus ei koskaan paljasta itseään. Elämän mittainen salaisuus. Ei sinun elämäsi, vaan mediayrityksen elämän.

Näin.

Täsmennettäköön, että kaikki, mitä yllä on kirjoitettu, on kirjoitettu ainoastaan yhdessä tarkoituksessa - ymmärtämispyrkimyksessä. Minä yritän ymmärtää maailmaa. Ja tässä esitetty on yksi oletus mediamaailman tilasta. Oletus ei ole välttämättä oikea. Oletuksen taustalla olevat alioletukset a) mediayritykset toimivat liikeyritysten tavoin ja b) liikeyrityksen tehtävä on ansaita rahaa ovat kuitenkin kiistämättömiä.

Jotta maailmaa voisi muuttaa, sitä pitää ensin ymmärtää. Muuta tapaa ei ole. Sillä jos muuttaa jotain, minkä toimintaa ei ymmärrä, ei tule myöskään ymmärtämään niitä tuloksia, joita muutoksella saavutettiin.

-- lot

[EDIT ma 12:30 - pieniä muutoksia]