Vihaa ja blogeja
Nyt jos koskaan kannattaa perustaa VIHABLOGITM.
Älä enää nyhrää yksinäisenä pimeässä kopissasi. Ryhdy ronskisti VIHABLOGGAAKSITM - pian kiimaiset dominanaiset ja korkeat virkamiehet jonottavat ovellasi. Molemmat palavat halusta PANNA SINUT NUOLEMAAN LATTIAA.
Harkitsetko tositeevee-tähden uraa? Älä haaskaa kallista aikaasi moiseen divaritasoiseen pelleilyyn. Ryhdy reilusti VIHABLOGGAAJAKSITM - saat välittömästi VITTUILUA MAAILMAN KAIKILTA LAIDOILTA.
Älä enää epäile itseäsi äläkä sanasi mahtia. Valitse RAIVOA PUHKUVA NIMIMERKKI ja rynnistä lähimmälle ilmaisblogipalvelimelle. KARJAHTELE ANIMAALISESTI rekisteröityessäsi, NÄYTÄ MAAILMALLE KESKISORMEA templeittiä valitessasi, ANNA VÄÄRILLE VÄHEMMISTÖILLE TURPAAN postatessasi.
Tartu toimeen. Perusta oma VIHABLOGISITM jo tänään. Se maksaa sinulle ainoastaan maineesi, ystäväsi, vapautesi, omaisuutesi.
-- lot, Yhtyneet vihabloggaajat ry:stä
Some texts in English also - please click 
9 kommenttia:
Missä voi liittyä jäseneksi?
En oikein ymmärrä tämän jutun tarkoitusta, joten voisitko selittää vähän taustoja.
Jäseneksi liittymisen ehdot ovat edelleen pohdinnassa.
Taustoista sen verran, että tämä (vain aavistuksen verran omalaatuinen) teksti on itsellenikin uutta tyylilajia. Se on Vastuullista Kansankiihotusta. Siinä kiihotetaan, joskin vastuullisesti.
Onko pakko antaa vähemmistöille turpaan? Se on nimittäin vielä vittumaisempaa että muut VihabloggaajatTM ja muu maailma ei kumpikaan tykkää sinusta. Mutta sehän on sinäänsä VihabloggaamisenTM hardcoremuoto. Voit imeä itseesi vihaa kaikista tasapuolisesti. Saat myös polttopuuta omalle vihallesi.
Viha ei lopu koskaan!
kamille:
(Viittaan uuteen hienoon sivun alaosasta löytyvään disclaimeriini ja totean, että on ehdottoman kiellettyä ymmärtää satiirista tekstiäni kehoitukseksi vetää ketään turpaan. Varsinkaan vähemmistöjen edustajia.)
Vihablogit käsittääkseni tulevat luokitelluiksi vihablogeiksi juuri sen vuoksi, koska ne sisältävät vihaisuutta. Inssitermein viha ei ole skalaari vaan ennemminkin vektori. Eli sama suomeksi: vihalla on suuruus ja suunta. Viha ei ole vain jotain yleistä kiukkua vaan se suuntautuu johonkin inhokkikohteeseen.
Kaikki ovat vihaisia joitain asioita kohtaan.
Jotkut vihaisia kaikkia asioita kohtaan.
Lisäksi joidenkin vihaisuus jotain asiaa X kohtaan ylittää ns aktivaatiokynnyksen. Tällöin henkilö suuntautuu itselleen ominaiseen toimintatapaan, alkaen toimia vihansa ajamana. Toimintatapa voi olla snägärillä mäiskintä (en suosittele), bussikatosten hajoittaminen (en tätäkään) tahi vihablogin perustaminen. Toki tapoja on muitakin.
Vihablogin tehtävänä ei kuitenkaan ole välttämättä levittää vihaa vaan enemmänkin yrittää selvittää bloggaajalle itselleen oman vihansa kohde ja sen syyt. Terapeuttista moinen on. Lisäksi vihablogin tekemisestä saa ylinmääräisen bonuksen - ihan niinkuin plussapisteitä kerätessä: kun selvittää itselleen sen, mitä vihaa, tulee samalla selvittäneeksi sen, mistä pitää. Näin siksi, koska tykkääminen on vihaamisen antonyymi. Siis vastakohta.
Katoppas. Niinpäs onkin oikein varoitus. Olen varoitettu. Ameriikan malliin.
Terapeuttisuudesta olen kyllä täysin samaa mieltä. Blogi on mahtava väline, ihan kuin jokin kovalevyn defragmentoija. Se on vaan vittumaista kun asiat lakkaavat vituttamasta. Ei ole mitään kirjoittamista. Panemisestahan voisi, mutta tällä hetkellä realistisempaa olisi kirjoittaa sen vähyydestä. Jäljellä jää että etsii sen yhden mielipiteen mikä siellä korvien välissä liikkuu ja kirjoittaa siitä tuhat juttua. Voi myös antaa periksi metabloggaamaan.
Pitäisi varmaan etsiä jotain muita motivaation lähteitä. Kovin on hiljaista. Kyllä tästä ryyppäämään pian joutuu, elämä on liian helppoa.
"Vastuuvapauslauseke" lienee disclaimer-sanan täsmällisin käännös.
Tämä vihabloggaamiskeskustelu on jo tavallaan metabloggaamista, joten voinemme turvallisesti jatkaa samoilla radoilla. Joskus - harvoin tosin - käy niin, että vihablogi muuttuu Tavoiteblogiksi(TM). Tällaisen blogin pitäjää ei enää aja viha vaan jokin vihasta jalostunut tavoite. Muistelen erään nimekkään bloggaajan joskus todenneen: "alkuun tää oli vaan v*tutuksen purkua". Sittemmin blogi muuttui hyvinkin tavoitteelliseksi.
Tavoite voi olla kait mikä tahansa. Pääasia, että alussa koettu tunne saadaan kanavoitua järkevään, rakentavaan muotoon. Blogilistalla on huomattava määrä neuleblogeja. Voin kuvitella, että huomattava määrä näppäräsormisia yön yksinäisiä neulojia on kiroillut sitä, kun eivät ole koskaan saaneet huonommalta puoliskoltaan minkäänlaista arvostusta ylösalasraglanraitaneuletakeistaan, petrooliraitalankasukistaan tai Rowanspun 4-ply -langalla tehdyllä topdownbonnet-pipostaan.
Vähänkö alkaa marttaa harmittaa!
Mutta ei hätiä mitiä. Tavoitteellinen neuleblogi pystyyn ja vertaiskansan sekaan. Pian elämä, joka ennen mätti, onkin yhtä hupia.
Sain just olan yli kommentin: "lähet nyt sinne kapakkaan etkä tuijota niitä neuleblogeja." Teen työtä käskettyä. :D
Joo, minäkin olen tässä katellut tuota blogilistaa että mitä helevettiä nuo neuleblogit on. Olen pelännyt jotain tajuntaaräjäyttävää mustaa aukkoa enkä ole uskaltanut vielä ottaa selvää onko se jokin naisten vapaamuurarimerkki.
Nyt kun toit tuon tavoitteellisuuden esiin, itseasiassa meinasin senkin mainita tuossa "Loppu"-nimisessä kirjoitelmassani kunhan julkaisen sen.
Sikäli olen neulonnan ystävä että olen äärimmäisen tarkka ja suojeleva vanhan isoäitini vapisevilla käsillään neulomasta jussi-paidastani.
Kerran jouduin baariin kalastusreissulta se päällä ja tulin vainoharhaiseksi kaikkien kaljatuoppia läikyttelevien ja tupakkaa polttelevien känniläisten keskellä. Tsaijai kun olisi joku siihen tökännyt tupakalla.
Vielä selvennys, ennen liitymistä
a)pitääkö blogin tehdä vihaiseksi
b)kertoa vihaisista ihmisistä
c)vai riittääkö että ylläpitäjä on vihainen?
Minulle riittää yksi kolmesta...
Kusella ja kusessa on kaksi eri asiaa...
Kami: Ilmoita sitten, kun Loppu on tullut.
Doctor: C on hyvä. B käy myös, jos blogi kertoo ainoastaan kirjoittajasta itsestään. Mutta silloin se on oikeastaan ihan sama kuin C.
Lähetä kommentti