SMASH ASEM 2006

Pakkohan sinne oli mennä. Anarkistien mielenosoitukseen, jonne odotettiin "tuhansia ihmisiä", ja jossa oli tarkoitus järjestää "edes hieman sekasortoa". Sekasortoa hyvää tarkoitusta varten, eli Kiinan pienviljeliöiden tukemiseksi.

Puoli kuudelta paikalla. Siellä täällä poliiseja, toimittajia sekä varsinaisia mielenosoittajia. Hyvin rauhallinen, odottava tunnelma. Ei yhteishuutoa, ei punamustia vaatimuskylttejä, ei oikein mitään. Missä kaikki olivat? Ei näin pienellä porukalla sekasortoa kylvetä.

Odotetaan hetki, siis.

Lisäjoukot saapuivatkin pian. Mielenosoittajien harmiksi joukot olivatkin jouha-varusteisia poliiseja ja rajavartiolaitoksen edustajia. Heitä oli paljon.

Liian paljon.

..

En kertaa illan kulkua tämän tarkemmin, koska tapahtumat on dokumentoitu muualla paremmin kuin hyvin. Otan kuitenkin kantaa muutamaan hyvin ilmeiseen yksityiskohtaan, joita paikalla ollessani ihmettelin.

1. Anarkisteilta puuttui johto.
Johtuiko tämä anarkistien saamattomuudesta, poliisin taktiikasta vai sattumasta? Omien sanojensa mukaan ainakin Steen yritti päästä paikalle. Hän epäonnistui.

Muutamat pidemmän linjan aatteenharjoittajat (hän, hän ja hän) olisivat ehkä voineet paikata. Tilaisuutta ei koskaan tullut.

2. Johdon puuttuessa puuttui myös yhteinen tahto
Kun kukaan ei toimi kapellimestarina, orkesterin musiikki muuttuu kakofoniaksi. Tai loppuu kokonaan.

Kun ei ollut puheiden pitäjiä eikä musiikkia eikä julkilausumia eikä ylipäätään mitään, taistelutahtoa ei voi syntyä. Kun kukaan ei huuda "kyttä on natsisika":a, kenenkään mieli ei virity eikä taistelutahtoa synny. Iskee lamaannus ja toivottomuuden tila.

Anarkistit olisivat voineet järjestää mielenilmauksensa saarrosta huolimatta, sillä paikalla oli runsaasti niin toimittajia kuin videokuvaajiakin. Niin ei tehty. Typeryyttä.

3. Poliisien ylivoima oli rusentava
Johtajien kaikotessa tilanne näytti pian tältä. Eikä pikkutytöistä ollut vastusta jouhalaisille. Pitäisi tajuta, milloin ylivoima on liian suuri.

Jo Sun Tzu opetti: "It is the rule in war, if our forces are ten to the enemy's one, to surround him". Näin tehtiin. Täydellinen saartorengas. Joukkojen epäsuhta oli niin ilmeinen, että voidaan hyvin puhua kymmenkertaisesta taistelukapasiteetista.

Jos anarkistit olisivat koonneet voimansa, he olisivat voineet ehkä murtaa piirityksen yksinkertaisesti läpi juoksemalla. Sanomatalon kohdalla tämä olisi saattanut onnistuakin. Nuoret löivät asian kuitenkin leikiksi, he pysähtyivät juuri ennen muuria.

Hyvä niin. Pamppu sattuu.

4. Mediasodan avaimet
Riehumista yrittäneet tuomittiin kansalaisten keskuudessa yksimielisesti. Ainoat anarkisteja kannustavat tai ymmärtävät kommentit, jotka olen viime päivinä anarkisteista lukenut, ovat tulleet anarkisteilta itseltään.

Poliisin toimia on toki kritisoitu. En ihmettele. Lauantai-illalla käyskentelevät nousuhumalaiset mielihyvämetsästäjät ovat lyhytpinnaisia ja kärkkäitä kritiikkiin. Maijoihin vietiin monta ihmistä, niin miehiä kuin naisiakin. Ikää tai sukupuolta ei katsottu. Tämäkin nainen olisi päässyt nippusiteisiin ja putkaan hyvin helposti - olisi vain tarvinnut ojentaa kättä ja tarttua mellakkakilpeen.

Poliisin kritisointi ei kuitenkaan tuo gloriaa anarkisteille. Poliisin käytös päinvastoin ymmärrettiin johtuneeksi yhteiskuntarauhaa tarkoituksella rikkovien tahojen aiotuista toimista. Poliisi teki sen, mitä oli pakko tehdä. Pakko siksi, koska tekemättä jättäminen olisi johtanut vakaviin seurauksiin.

Poliisi voitti. Kari Rajamäki voitti. Jopa Chiracin nollaksi haukkuma Erkki Tuomioja voitti. Suomen maine EU-puheenjohtajamaana säilyi tahriutumattomana.

Hyvä niin, sillä tahriutumaton maine on tärkeätä säilyttää.

Ylipäätään kaikenlainen maine on syytä säilyttää.

Oli maineen haltija sitten anarkisti, poliisi tai joku muu, on välttämätöntä pitää kiinni maineestaan. On oltava sitä, mitä sanoo edustavansa. Toimittava niiden arvojen mukaisesti, joiden varaan oman elämänsä perustaa.

En halveksu anarkisteja. Enkä vihaa poliiseja. Yritän oppia molemmista.

Poliisien voitto johtui siitä, että he tekivät poliisin työnsä paremmin kuin anarkistit anarkistin työnsä. He olivat ymmärtäneet sodan lait paremmin.

Seuraavalla kerralla voi käydä toisin. Heikkokin joukko voi saavuttaa paljon, jos hallussa on paikallinen ylivoima. Paikallinen ylivoima syntyy, kun ratkaisupisteeseen keskitetyt voimat ylittävät vastustajan voimat.

Taisteleminen on ihmisille inherenttiä toimintaa. Me olemme aina taistelleet, enemmän tai vähemmän sivistynein keinoin. Mikään ei todista sen puolesta, ettemme tule jatkossakin samoin toimimaan. Kyse on vain siitä, kuka tekee taistelutyönsä muita paremmin. Kuka laskee voiton kaavan oikein.

Eräs kaavan osatekijä siinä muodossa kuin Maanpuolustuskorkeakoulun Sotatekniikan laitos sen meille kertoo:

Voiton kaava on panostaa sotatieteisiin ja käydä koko ajan pieniä sotia. Perustelu: Voittaminen perustuu innovaatioihin, jotka usein ovat teknisiä, mutta voivat myös olla taktisia ja joissain tapauksissa pedagogisia. Innovointi perustuu osin ajatteluun. Jos lisätään ajattelua esimerkiksi lisäämällä tutkimuspanosta, niin innovaatioiden määrä nousee. Innovaatiot liittyvät myös ongelmiin. Jos ongelmia ei tiedetä, niin niitä ei voi ratkaista. Näin ollen innovatiivisuus kasvaa, mikäli käydään sotaa. Siis pienen sodan käynti koko ajan lisää innovaatioiden määrää.

Ikuista, rajoitettua sotaa käyvät yksilöt, yhteisöt ja maat tulevat ylläsanotun perusteella lopulta voittamattomiksi. Siinä, mitä usein tekee, tulee hyväksi. Muiden osa on joko alistuminen tai tuhoutuminen.

Alistujat voivat saada pientä lohtua siitä, että myös alistumisessa tulee lopulta hyväksi.

-- lot

Kuvat: Olli Salo, Tarmo Pekola, Juha Blomberg, Ai Design.