9.10.2006

Anna Politkovskaja

Vain viisi päivää sitten kirjoitin Robert Redekeristä sekä siitä, kuinka syvästi huolissaan CPJ (Committee to Protect Journalists) oli häneen kohdistuneista tappouhkaksista.

Tänään CPJ:llä on taas asiaa. He eivät ole enää huolissaan. He tuomitsevat. Tuomion kohteena on venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murhannut kasvoton taho.

Aivan kuten Redekeriäkin, myös Politkovskajaa oli uhkailtu. Hän ei ollut suututtanut islamisteja. Hän oli suututtanut venäläisiä poliitikkoja. Harmaita eminenssejä, joiden rauhaa oli hyvin vaarallista häiritä. Anna tiesi sen. Silti hän teki niinkuin teki.

Kukaan ei voi väittää, ettei häntä varoitettu. Jatkuva uhkailu, ilmassa leijuva kuoleman uhka. Vankila. Maanpako. Myrkytys. Kuristava ote Annan kaulalla tiukkeni tiukentumistaan. Hän ei silti vaiennut. Velvollisuudentunto ylitti itsesuojeluvaiston.

Ihmisten väkivallasta hän kirjoitti, siitä samasta, joka hänet kiinni juoksi. Anna katsoi helvettiin - ja helvetti katsoi takaisin häneen.

..

Marttyyri.

Tuolla nimellä on tapana kutsua sellaisia, kuolevat sen puolesta, mihin he uskovat. Anna oli epäilemättä sellainen.

Mutta millä nimellä Annan murhan järjestänyt taho häntä kutsui?

Tuskin marttyyriksi.

Oliko hän murhaajalleen "она, которая говорит правду" (=todenpuhuja) vai "врушка" (=valehtelija)?

Ehkä hän oli molempia. Harmaa eminenssi lausui: "Tuon valehtelijan pitää kuolla". Hän tietysti tarkoitti: "Politkovskaja kertoo totuuksia, joita ei ole varaa päästää ihmisten tietoon".

Täsmälleen kuten John "The Birdman" Bryant meille kertoi: "Ei ole mitään syytä vaientaa näkemystä, paitsi jos se on totta, sillä valheellista näkemystä vastaan voidaan helposti taistella tosiasioilla ja logiikalla, kun taas totuutta vastaan ei voida taistella muuten kuin valheilla, jotka ovat suojattomia vääräksi todistamiselta. Totuutta vastaan voidaan taistella ainoastaan väkivalloin."

Anna kirjoitti totuuden. Hän kuoli totuuden vuoksi.

Totuutta suurempi mahti oli kuitenkin väkivalta. Suurempi siksi, koska väkivallan voima ylitti Anna Politkovskajan voiman. Kuollut ei enää kirjoita. Ja toimii varoittavana esimerkkinä muille. Primitiivistä, armotonta logiikkaa. Onko se oikeaa logiikkaa?

Onko antropologi Raymond Dart killer ape -teoriassa perää? Onko väkivaltaisuus ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus, evoluution raskas painolasti, edelleen läsnä meissä kaikissa? Olemmeko me tässä siksi, koska edellisten sukupolvien käyttäytymismallit ovat meissä läsnä, halusimme tai emme.

Osuiko Robert A. Heinlein oikeaan hänen kirjoittaessaan: "Violence, naked force, has settled more issues in history than has any other factor, and the contrary opinion is wishful thinking at its worst. Breeds that forget this basic truth have always paid for it with their lives and freedoms."

Länsimainen etiikka painottaa väkivallattomuutta ja toleranssia. Suvaitsevaisuutta. Toisen posken kääntämisen käyttäytymismalli on edelleen kodifioitu eurooppalaiseen tajuntaan. Toimiiko se? Vai onko väkivaltaan vastattava väkivallalla? Jos, niin koska?

Mikä on perimmäinen meemi, kun useat kilpailevat tahdot hamuavat itselleen samaa välttämättömyyttä? Mikä on harmaan eminenssin mielen toimintaohje? Onko se tämä:

1. Tee muille niinkuin haluat itsellesi tehtävän
2. Jos et saa tällä tavoin haluamiasi tuloksia, uhkaa.
3. Jos uhkailu ei auta, töni.
4. Jos töniminen ei auta, vahingoita.
5. Jos vahingoittaminen ei auta, tapa.

Kaikki eivät halua mennä loppuun asti. Ainakaan pienten panosten tähden. On kuitenkin selvää, että sitä mukaa kun panokset kasvavat, sitä pidemmälle ollaan valmiit menemään. Kun puhutaan Venäjän sisä- ja ulkopolitiikasta, mikään ei ole pientä.

Entä mikä oli Anna Politkovskajan meemi? Mikä käskysarja ohjasi hänen mieltään? Oliko se sama kuin harmaan eminenssin käskysarja?

Ensimmäinen kohta oli epäilemättä sama. Seuraavat - uhkailun, tönimisen ja vahingoittamisen - Anna toteutti kuten parhaiten taisi: kirjoituksillaan.

Roomalainen viisaus "De mortuis nil nisi bene" - ei pahaa vainajista - estää syvemmän pohdiskelun siitä, olisiko Anna ääriolosuhteissa hyväksynyt myös viidennen toimintaohjeen.

-- lot

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun nyt olet sananvapaudesta kyse niin oletko lot seurannut HS:n sivuilla käytävää kommentointia Göteborgin sähkökatkosta. Näin ihmiset reagoivat kun he näkevät uutisen olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa ja tietävät ettei virallinen linja suvaitse kritiikkiä:

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=791341

Anonyymi kirjoitti...

Kappas, blogspot ei hyväksy pitkiä osoitteita. Yritetään uudestaan:

http://tinyurl.com/eq38c

lot kirjoitti...

Olen seurannut, kyllä. Ketju oli aivan alussa, kun yritin itsekin sinne ujuttaa lauseen pari. Mutta sensuurihan ne lauseet vei. Sarkasmia harjoittavat poijjaat ja sisaret ovat menestyneet paremmin. Erinomaisen hauska ketju. En henno siihen enää itse kajota, mutta luultavasti kirjoitan aiheesta taas kohta.

-- lot

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa lukea Bäckmanin pamfletti "Anna Politkovskajan murha ja Suomi".

http://www.ruslania.com/language-4/context-161/entity-1/details-3714.html

Minusta on kyseenalaista, että muuten niin kriittiset ihmiset muuttuvat täysin kritiikittömiksi kun "omien/hyvien puolulaisia" uhataan.

Väität että Politkovskaja kuoli totuuden puolesta. Hänen kyseenalaistamaton journalisminsa oli yhtä lähellä totuutta kuin vaikka Chomskyn: ei kriittisyyttä, ei kunnollisia lähdeviitteitä. Hän kirjoitti paskanheitto-mentaliteetilla, mikä on sinänsä kai ihan hyvä, mutta länsi saa virheellisen kuvan jos tuijottaa vain hänen käsitystään todellisuudesta.

- Immu