Varasta jotain -päivä

Liekö ankka vaiko tosi, päättele itse: Varasta jotain -päivä 24.11.2006

[EDIT 17:35] Valveutunut blogosfääri on käynnistänyt mittavat vastatoimet yllämainitun teemapäivän johdosta. Huomispäivä 25.11. on julistettu viralliseksi "Vedä anarkistia turpaan"-päiväksi. :D

Osaavat ja kyvykkäät

Unicefin projektivirkailijana työskentelevä Mohamed Serifi Villar kertoo: "Mitkään muurit eivät pysty kokonaan estämään kolmannen maailman ihmisiä tulemasta Eurooppaan, sillä ihmisten halu parantaa elinolosuhteitaan on voimakkaampi kuin hallituksen keinot estää ihmisiä muuttamasta".

Ilmassa väreilee paradoksin karvas tuoksu.

Sillä: Jos kolmannen maailman ihmisten halu omien elinolosuhteidensa parantamiseen on voimakkaampi kuin teollistuneiden länsivaltojen väkivaltakoneistojen yhteenlasketulle voimalle alttiiksi joutuminen, niin miksi he eivät kohdista tätä haluaan ja ilmeistä kyvykkyyttään siihen toimintaympäristöön, jossa he tällä hetkellä jo ovat?

Siksikö, koska ..

.. joku estää heitä? Tämä ei vaikuta järkevältä, sillä jos he ovat kykeneviä pistämään hantiin länsimaiden väkivaltakoneistoille, he varmasti pystyisivät pistämään hanttiin myös omien maidensa puolivillaisille diktaattorintekeleille.

.. vai siksikö, koska he eivät tiedä sen olevan mahdollista? Jos onkin niin, että yksikään kehitysapu-kukkamaaria ei ole muistanut sanoa hoidokilleen: "Te osaatte, te pystytte. Te olette yhtä hyviä kuin me. Ja nyt lapio käteen!".

.. vai siksikö, koska he ovat liian lyhytjänteisiä, liian ahneita nopealle eurovyörylle, liian piittaamattomia itsestään ja muista.

.. vai siksikö, koska he itse tietävät, ettei se kannata? Nämä ihmiset kun ovat omin silmin nähneet sen surkeuden, jossa Afrikka tänä päivänä on ja jossa se myöhempinä päivinä tulee pysymään. He toteavat: "tästä perslävestä ei koskaan tule kehittynyttä maata - on helpompaa rutistaa kivestä vettä kuin saada järkeä näiden ihmisten päihin". Ja niin he lähtevät yksissä miehin kohti valtoja läntisiä.

-- lot

Parodiaa kolmannella

Suomi24:lta löytyi maanmainio tekstuaalihupailu, joka ammensi moku/doku-suhteiden eroista ja samankaltaisuuksista. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa. Harmillisesti 24:n sensuuri on toisinaan hieman arvaamaton..

(ei perhana tätä sekoilua)

.. ylläsanottu arvaamattomuus tuli saman tien todistettua. Tätä tekstiä kirjoittaessani -siis juuri nyt - sensori tuli, sensori heiveröiseksi punnisti, sensori poisti. Huumori on kiellettyä. Perhana.

Oli miten oli, tässä kopio Einon tekstistä sisun sivuston alla: MOKU-suhde sinullekin!

Aakkosjärjestys

Edellistä tekstiä kirjoittaessani tulin kiinnittäneeksi huomiota erääseen maahanmuuttajia invalidisoivaan ja alistavaan EPÄKOHTAAN. Kyseinen epäkohta piilee siinä, että maahanmuutto-sana alkaa M-kirjaimella - tämän vuoksi maahanmuuttoasiat sijoittuvat aina aakkosjärjestetyn asialistan KESKIVAIHEILLE. Mutta koska kaikkien merkittävien tahojen suulla on todettu, että maahanmuuttoasiat ovat luonteeltaan YKKÖSPRIORITEETTIA, ehdotankin seuraavaa muutosta pantavaksi toimeen välittömin seurauksin:

Suomen kielen aakkosia on muutettava siten, että aakkoset aloitetaan vastaisuudessa M-kirjaimella.

Kun näin toimitaan, maahanmuuttoasiat asettuvat kaikissa listoissa LUONTEVASTI ENSIMMÄISIKSI ja saavat suuren yhteiskunnallisen PAINOARVONSA mukaisen ensiluokkaisen kohtelun. Lisäksi on muistettava, että useat maahanmuuttajien nimet alkavat M-kirjaimella. He saavat ylimääräisenä BONUKSENA etusijan kaikissa jonoissa.

Eli muistakaa siis, Aapo-Anterot ja Aava-Allikit. Te ette ole enää aakkosissa ensimmäisinä. Antakaa kiltisti tilaa Muhammedille ja Maimoonalle. He tulevat ennen teitä.

[EDIT 22:37 - tekstiä jatkettu..]

Mikäli asianlaitoja ei jonkin teknis- tai humanistisluontoisen asian takia saada ripeästi järjesteltyä haluttuun, yllämainittuun tahtomuotoon vaan ajaudutaan viivästyneen onnistumisen tilaan, astuu voimaan KAVALA VARASUUNNITELMA. Se on tässä:

Lakataan kokonaan käyttämästä kirottua M-kirjainta.

Näin toimittaessa maahanmuutto-sana lyhentyy ja epä-ambiguentoituu muotoon: "Aahanuutto". Sanassa ensimmäisinä tönöttävät A-kirjaimet RIITTÄVÄT VARMASTI TAKAAMAAN Aahanuutto-sanalle SILLE KUULUVAN ENSIKSITULO-OIKEUDEN. Edelleen hyötypuoliin voidaan lukea se tosiasia, että koska aahanuutto ei ole mikään oikea sana vaan sosiaalis-semanttinen konstruktio, voidaan sille annettuja merkityksiä MUUTTAA SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ, jopa saman virkkeen sisällä.

Näin sellaisesta, joka ei ole mitään, syntyykin kaikki. Aahanuutto saa kaikki mahdolliset merkitykset, ollen samaan aikaan merkitysten ulkopuolella. Se vain on, olematta silti. Kaikki hyvä johtuu siitä, kaikkea pahaa se hylkii.

Ja vaikka siinä kuluisi vuosituhansia, lopulta kansanjoukot tulevat sisäistämään aahanuuton siunauksellisuuden. Kyynelnorot etsivät uomiaan raaimpienkin barbaarien poskilta, kun he vihdoin ymmärtävät aahanuuton syvimmän merkityksen. Sillä aahanuutto on sielunvaelluksen saunakammari, todeksi tullut mystiikka, ruumillistunut runsaudensarvi. Elämä itse.

-- lot

Kuntaliitto ja maahanmuuttopolitiikka

Luin eräänä päivänä Kuntaliiton maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Keijo Sahrman, Erja Horttanainen sekä Anu Wikman-Immonen olivat hahmotelleet maahanmuuton vaikutuksia kuntien näkökulmasta. Linjaukset kulkevat tavanomaisia polkujaan, maahanmuutto nähdään ainoana selviytymismahdollisuutena tilanteessa, jossa "kotimaiset työvoimareservit on käytetty". Kuulostaa melkein siltä, kuin eläisimme yhä vuotta 1940 ja kävisimme veli venäläisen kanssa suursotaa..

Näiden maalailujen lisäksi Sahrman, Horttanainen ja Wikman-Immonen ovat oivaltaneet näppärän tavan perustella maahanmuuton tärkeyttä. Sivuilla 6-7 kerrotaan: "Kasvava monikulttuurinen asiakaskunta arvostaa ja tarvitsee ko. ryhmän kieleen ja kulttuuritaustaan liittyvää palveluosaamista".

No niinpä tietenkin.

Suomen kieltä taitamaton maahanmuuttaja olisi normaalien päättelysääntöjen mukaan kotimaisella palvelusektorilla täysin turha toimija. Mutta koskapa tulevaisuudessa kasvava osa avuntarvitsijoista tuleekin olemaan muita kuin suomalaisia, saadaan tämäkin pieni ongelma helposti ratkaistua. Tekisi mieleni kysyä, että eikö niitä maahanmuuttajia tarvittu ratkaisemaan nimenomaan suomalaisen palvelusektorin käsiparivajetta? Mitä järkeä on nähdä vaivaa ugandalais-kenialais-sambialaisen palvelusektorin perustamiseen? Suomessa?

Kustannustietoisuus on luonnollinen osatekijä maahanmuuttopoliittisesta keskustelua. Valittetavasti kenelläkään ei tunnu löytyvän uskallusta mallintaa maahanmuuttomanian panos-hyötylaskelmaa yksiin kirjoihin ja kansiin. Tarkastellaan ainoastaan huolellisesti valittuja osakokonaisuuksia. Ja vaikka kuinka varoitteltaisiin, että maahanmuutto ei ratkaise työvoimapulaa, ei Sahrman - Horttanainen - Wikman-Immonen -hyökkäysketjun luistin ala painaa, ei. Päinvastoin. Eturintamaan - viimeisten resurssien rinnalle - ladataan kulttuuritulkkitoimintaa, työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista, kotouttamislaissa säädettyjen toimenpiteiden ylittäviä hyvinvointipalveluja, projekteista-palveluprosesseiksi-jargonia, yhteiskuntavastuuta, kulttuuri-identiteetin virtuaalisäilyttämistä.

Ei Kuntaliiton mamuketjua voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Jostain syystä mieleeni tulee vastaanottokeskustyötä kartoittaneen tutkimuksen teksti: "[Maahanmuutto-]työntekijät polttavat itsensä loppuun yrittämällä olla liian hyviä työntekijöitä ja organisoimalla vimmatusti asiakkaidensa elämää."

Vimmaa tarvitaan. Maahanmuuttajien onnen tiellä, paratiisin porteilla, seisovat ilkeät ihmiset. Sellaiset kuin minä ja sinä.

..

En vastusta kaikkea maahanmuuttoa. Ainakaan itseisarvoisesti. Ja hauskana kuriositeettina on mainittava, että tätä anti-mamutekstiä kirjoittaessani venäläinen siivoojatyttö kävi juuri tyhjentämässä roskikseni. Hyödyllistä työtä - olen minä sitä itsekin tehnyt. Siivousta tarvitaan enemmän kuin työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista. Jos maahanmuutto on hyödyllistä, se riittää perusteeksi. Mitään muuta ei tarvita.

Maahanmuutto _voi_ olla hyvä asia. Mutta jos näin on, on perustelujen oltava a) järkeviä sekä b) keskenään konsistentteja. Edelleen tulisi jollain tavalla varmistaa, ettei semi-humanitaarinen maahanmuutto muutu sosiaalisektoripainajaiseksi. Tämä onnistuisi helposti, ellei työvoimapolitiikkaa tarkoituksellisesti sekoitettaisi humanitääriseen toimintaan. Suomi voi vallan hyvin käyttää siirtotyöläisiä työvoimapulaongelmiinsa. Ei ole mikään pakko jakaa kansalaisuudenhakukaavakkeita kuin kauraleipiä. Kansalaisuus on vapaalippu ikuiseen paapomiseen. Tai ainakin niin pitkään, kuin Kelalla riittää pelimerkkejä. Jos tarvitaan työntekijöitä niin otetaan sitten niitä työntekijöitä. Ja jos taas halutaan aikuisia hyysättäviä, niin sanottaisiin sitten sekin suoraan: "Me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.."

-- lot, ouverändaut

Kauppalehti: Maahanmuutto ei ratkaise työvoimapulaa

Kauppalehti, keskiviikkona 8.11.2006, Heikki Siljamäki. Sivut 18-19.

RAPORTTI:
TYÖVOIMAPULASTA TULI KESKUSTELUN KÄRKIAIHE

Maahanmuutolla ongelmaa ei ratkaista, varoittaa taloustutkija Heikki Räisänen.

Työvoimapula kuuluu syksyn talouskeskustelun hittikäsitteisiin. Uutisia kunnollisen työvoiman löytämisen vaikeudesta eri toimialoilla tulee päivittäin.

Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrin mukaan peräti 58 prosenttia rakennusyrityksistä ARVIOI AMMATTITAITOISEN TYÖVOIMAN PUUTTEEN HAITAAVAN NIIDEN KASVUA. PALVELUSEKTORILLA NÄKEMYKSEN JAKOI 22 PROSENTTIA YRITYKSISTÄ. JA teollisuuden puolella 11 prosenttia vastaajista.

"Tämä on pitkälti laadullinen ilmiö. Ammattitaitoisen työvoiman saanti on joillakin aloilla vaikeaa, mutta varsinaista työvoimapulaa on vähemmän", arvioi tutkimusjohtaja Heikki Räisänen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta. Hän on luovuttanut asiasta hiljattain myös tutkimuksen valtioneuvoston kanslialle.

Räisänen huomauttaa, että työvoimapulasta puhuessa pitää erottaa ilmiön kaksi eri puolta: tilapäiset rekrytointiongelmat, jotka siirtyvät nopeammin alalta ja paikkakunnalta toiselle, sekä rakenteellinen työvoimapula, johon Suomen väestörakenteellinen muutos johtaa.

IHMISTÄ EI VOI AINA VAIHTAA KONEESEEN

Työvoimahallinnon kyselyn mukaan joka neljäs uutta väkeä palkkaavista toimipaikoista on kokenut rekrytointivaikeuksia ja suoranaisesta yövoimapulasta on ilmoittanut karkeasti joka kymmenes vastaaja.

Räisänen arvioi, että yritykset sopeutuvat muuttuneisiin tilanteisiin yleensä hyvin. Jos sopivaa työvoimaa ei löydy, yritykset muokkaava esimerkiksi tuotantoteknologiaansa tai järjestelevät töitä firman sisällä uusiksi.

"Kaikilla aloilla tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Esimerkiksi julkisissa palveluissa on vaikea vähentää työvoimatarvetta teknologiavetoisesti", hän huomauttaa.

Tietyissä ammateissa työvoimapula on jo nyt lähes krooninen. Esimerkiksi hitsaajista ja rakennusalan työntekijöistä on jatkuvasti pulaa, varsinkin suhdannehuipun aikana.

Rekrytointiongelmat välittyvät myös maasta toiseen rakentaen kokonaisia työvoimaketjuja. Esimerkiksi useat sairaanhoitajat ovat lähteet Suomesta korkeampien palkkojen perässä muun muassa Norjaan ja Isoon-Britanniaan. Suomessa hoitajapulaa on paikattu virolaisella henkilöstöllä, ja Suomenlahden eteläpuolelle lisäväkeä on hankittu muista Itä-Euroopan maista.

SUOMI EI OLE HOUKUTTELEVA

Räisänen uskoo, että työperustainen maahanmuutto kasvaa lähivuosina jonkin verran. Se ei kuitenkaan ratkaise väestön ikääntymisestä johtuvaa rakenteellista ongelmaa, hän painottaa.

Maahanmuuttajien houkutteleminen on myös vaikeaa. Kieliongelmat, ankara ilmasto ja korkea kustannustaso nostavat kynnystä muuttaa työn perässä Suomeen, kun vaihtoehtoina ovat esimerkiksi muut EU jäsenmaat.

Viron ja muiden Baltian maiden nopeasti kasvava elintaso mutkistaa tilannetta entisestään.

"Pysyvässä maahanmuutossa on tietysti kysymys muistakin asioista kuin eri maiden palkkatasoista. Suomessa on kuitenkin maksuton koulutus ja kohtuullisen toimiva julkinen terveydenhuolto", Räisänen pohtii.

YRITYKSILLE VASTUUTA KOULUTUKSESTA

Jos maahanmuuttajat eivät sitten ongelmaa ratkaise, ketkä sitten? Seuraa kertausoppitunti viime eduskuntavaalien alla julkaistuista niin kutsutusta Sailaksen raportissa. Räisänen sanoo, että rakenteellisen työvoimapulan ehkäisemiseksi Suomen on pidennettävä työuria. Nuoret pitäisi saada nopeammin työelämään ja ikääntyneet työntekijät sieltä myöhemmin pois.

Liian kovaksi kiihtyvä yritysten välinen kilpailu työntekijöistä olisi kansantaloudelle turmiollista.

"Yritysten välisen kovan palkkakilpailun käynnistyminen olisi todella huono asia. Se kiihdyttäisi niin palkka- kuin kustannusinflaatiotakin, millä olisi tuhoisia seurauksia", hän varoittaa.

Nopeasti muuttuva ammattirakenne yhdessä väestömuutoksen kanssa tarkoittaa myös sitä, että yritysten on otettava enemmän vastuuta työntekijöidensä koulutuksesta. Räisänen ennustaa oppisopimuskoulutuksen ja yrityskohtaisen valmennuksen lisääntyvän ajan myötä.

"Suomessa työnantajat ovat tottuneet saamaan työvoiman ikään kuin valmiina, mutta luulen tämän tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa."

Hallituksen budjettiesityksessä työvoiman ja työpaikkojen kohtaamista yritetään edistää laajentamalla työnhakijoiden muuttoavustuksia. Räisäsen mielestä hallitus on oikean asian kimpussa, mutta esimerkiksi julkisen työnvälityksen parantaminen olisi tehokkaampi ratkaisu.

"Rakennemuutostilanteissa muuttoavustus voisi olla hyödyksi, mutta sitä on erittäin vaikea kohdentaa siten, että tuki ei valu hukkaan", hän sanoo viitaten jatkuvasti kiihtyvään muuttoliikkeeseen.

Viime vuonna kuntarajan yli muutti yli 290 000 suomalaista. mutta optimitilanteessa muuttoavustus koskisi vain muutamaa tuhatta ihmistä. Avustuksen kohdistaminen pelkästään työn perässä muuttavin henkilöihin on erittäin haastavaa.

Jollekin ryhmälle väestön ikääntymisestä on sentään hyötyäkin.

Kuva1: Halutaan osaavaa työvoimaa. Meriteollisuus rekrytoi maahanmuuttajia töihin telakoille syyskuussa Helsingissä.

Kuva2: Yritykset koulutushommiin. Tutkimusjohtaja Heikki Räisänen arvioi yritysten joutuvan kouluttamaan entistä enemmän työntekijöitään itse.

Kaavio: Yritysten kasvun esteet
Teollisuudessa
18-41% riittämätön kysyntä
2-10% ammattityövoiman puute & kapasiteettipula

Rakennusalalla
20-60% riittämätön kysyntä
10-20%, viimeaikoina 35-58% ammattityövoiman puute

Palvelualalla
10-40% riittämätön kysyntä
3-20% työvoimapula

Oikeista osaajista on jatkuva pula Suomessa

Noususuhdanteessa elävissä yrityksissä työvoimapula on jokapäiväinen ilmiö. Esimerkiksi rakennus- ja meriteollisuudessa osaavaa työvoimaa haetaan päivittäin.

"Todellisista osaajista on jatkuva pula", sanoo Skaskan työsuhdepäällikkö Ari Poskiparta.

Eikä tilanteeseen ole näkyvissä nopeasti helpotusta. Mikäli rakentamisen volyymi pysyy nykytasolla, ylittää alalta poistuvien työntekijöiden määrä pian ammattioppilaitoksista valmistuvien nuorten rakennusammattilaisten määrän.

Skanskalla tilanteeseen on vastattu pestaamalla pääkaupunkiseudulle 20 nuorta oppisopimuskoulutukseen.

"Pyrimme myös itse huolehtimaan työvoiman saatavuudesta", Poskiparta sanoo.

KIINNEKOHTIA TYÖN ULKOPUOLELLE

Viime aikoina voimakkaasti työvoiman hankkimiseen panostanut telakkayhtiö Aker Finnyardsin rekrytointipäällikkö Markku Lehtovaara kertoo, että myös meriteollisuudessa työntekijöiden ikäjakauma on painottunut suuriin ikäluokkiin. Hänen mukaansa alan yrityksissä haaste on otettu tosissaan vastaan.

"Oppilaitokset ovat lähteneet vahvasti talkoisiin mukaan", hän kiittelee.

Muun muassa Voikkaan suljetulta paperitehtaalta uusia työntekijöitä värvänneellä Akerilla on huomattu, että työn perässä muuttaminen vaatii lujaa tahtoa.

Lehtovaaran mukaan itsensä riuhtaiseminen irti vanhalta kotipaikkakunnalta on vaikeaa. Hänen kokemuksensa on, että muuttajien suurimmaksi haasteeksi nousee pysyvä juurtuminen uudelle paikkakunnalle.

"Todellinen haaste on löytää kiinnekohta työn ulkopuolelta", Lehtovaara pohtii. "Siinä on vielä tekemätöntä työtä."

RAKENNUKSILLA PULAA TYÖNJOHTAJISTA

Työvoimapula ei koske pelkästään perinteisiä teollisuusammatteja. Skansan Poskiparran mukaan myös työnjohtovoimasta on rakennusteollisuudessa pulaa. "Hieman peräänkuuluttaisin vanhaa rakennusmestarikoulutusta."

Isommista pörssiyhtiöistä lähes jokaisella on omat harjoittelijaohjelmansa, joilla ne pyrkivät houkuttelemaan nuoria lupauksia eri puolilta maailmaa.

Monikulttuurisuusgallup

Blogin oikeasta laidasta löytyy monikulttuurisuusmielipidettäsi syväluotaava kysely. Vastaustasi ei ainoastaan odoteta, sitä edellytetään.

EDIT 17.11 klo 15:35: Lisätty "turvallisuusriski"-vastausvaihtoehto.

EDIT 17.11 klo 16:50: Lisätty "ihan ok juttu"-vastausvaihtoehto. Ihan vaan tasapuolisuuden nimissä.

Mogadishu Avenue

Jari Tervo, Tommy Taberman, Peter Nyman. Uutisvuodon loistava kolmikko. Olen nauranut näiden kolmen herran sanailulle vedet silmissä. Monta kertaa. Vaikka lähetys ei suorana tulekaan, ovat nuo kolme äijää osoittaneet sellaista sanataituruutta, että käy todella kateeksi. Hyvillä mielin myös muistelen, kuinka Tervo pisti vihreiden Janina Anderssonia aikoinaan alta lipan. Well done, Jari.

Entä tänään?

Tervo on lähtenyt tekemään uusia aluevaltauksia. Vähän aikaa sitten hän toimi käsikirjoittajana ÄHLäM SäHLäM:ssä ja johdatteli suomi- ja somalimöllejä ihanimman suomineidon kimppuun. Tänään saamme pällistää Tervon käsikirjoittamaa Mogadishu Avenue -draamakomediaa. Tai ne saavat, jotka haluavat - tunnustan jo tässä vaiheessa, etten ole aikeissa sarjaa katsoa. Katsomattomuuteni ei ole mikään poliittinen kannanotto, en vain jaksa enää katsella mitään tv-sarjoja.

Koskapa en sarjan avausjaksoa ole nähnyt, en sarjan sisältöä sen kummemmin kommentoi. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota yhteen asiaan. Nimittäin siihen, miten afrikkalaiset - eritoten somalit - Suomen mediassa esitetään. Ensin kuitenkin hieman taustoja..

Seura-lehden haastattelussa Tervo ilmoittaa olevansa vakaasti sitä mieltä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. "Jos ajatellaan kansakunnan tulevaisuutta ja terveyttä, suomalaisten nykyinen geenipohja ei riitä, vaan meistä tulee sisäsiittoisia." Perustelu on hivenen horjuva. Kuten Jussi Halla-Aho aikoinaan osuvasti kysyi: "..miksi huolestuttava ja tuhoisa sukurutsa uhkaa viittä miljoonaa suomalaista mutta nähtävästi ei esimerkiksi 20 000 ahvenanmaalaista, joiden kukaan ei edellytä ottavan vastaan siirtolaisia sen enempää manner-Suomesta kuin Afrikastakaan?"

Tervo purnaa siitä, että mikäli sulkeudumme kuoreemme, emme pärjää maailmalla. Puujalkavitsien ystävänä kysyn, että miksi suomalaisten pitäisi pärjätä maailmalla, jos he ovat kerran kuoreensa sulkeutuneita?

Tervo aprikoi myös seuraavasti: "Mogadishu Avenuessa on kysymys myös siedätyshoidosta. Mitä enemmän erinäköisiä ja -taustaisia liikkuu keskuudessamme, esimerkiksi lehdissä ja televisiossa, sitä arkipäiväisemmiksi he muuttuvat. Se on hyvä asia." Julkisen sanan neuvosto (=JSN) ei yhdy Tervon kannanottoon. JSN on nimenomaisesti kieltänyt journalistisen siedätyshoidon estämällä etnisten ryhmien maininnan rikosuutistapauksissa. Vaikka "turpa tukkoon, ajattele positiivisesti"-linja itseäni oudoksuttaakin, asiat voisivat varmasti olla huonomminkin. Onhan Suomi maailman lehdistönvapain maa.

Mutta palataan ehdistövapauden piiristä takaisin Mogadishu Avenuelle. Siellä sananvapaus kukoistaa.

Jos Mogadishu Avenuen afrikkalainen päättää "kotoutua niin perinpohjin, että ripustaa seinälle marsalkka Mannerheimin, presidentti Kekkosen ja luottopakki Jutilan potretit" niin kuka silloin kotoutuu? Ihan oikeako somali? Vaiko jokin todellinen somali, jota mosambikilaisen Mateus Tembe:n on tarkoitus esittää? Vai onko todellinen kotiutuja Tervon ja muiden suomalaiseen geenipohjan riittämättömyyteen kyllästyneiden mieleensä maalaama imaginäärinen kiiltokuvasomali? Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.

Tervo sanoo, ettei halua sarjalla "opettaa tai viestittää mitään”.

Olen taipuvainen uskomaan ylläolevan. Siitä huolimatta, että monikultturisuusaiheisen sarjan kokoonkyhännyt Tervo tekee julkisen monikultuurisuususkontunnustuksen ja kertoo sarjansa "toimivan siedätyshoitona", hän heti perään kiistää haluavansa opettaa tai viestittää mitään. Tämä tuntuu erinomaisen uskottavalta, sillä en itse keksi mitään järkevää vastaansanottavaa noin hävyttömän räikeään ristiriitaisuusvyyhtiin.

Maestromme jatkaa: "Jos me korostamme länsimaista yksilönvapautta, ihmisarvoa ja oikeuksia, ei me voida palauttaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka tulevat vaikka Afrikasta Kanariansaarille ja sanoa, että menkääs takaisin sinne Bantustaniin, me tuodaan teille kohta vähän avustuksia."

Jos Tervonkaan tasoinen maailmanselittäjä ei kykene näkemään eroa länsimaisen ihmisarvokäsitteen ja sosiaaliturvapakolaisuuden välillä, niin en enää tästä lähin ihmettele, etteivät siihen kykene vasemmiston kansanedustajatkaan.

Tervo uskoo, että "maahanmuuttajia tulee Suomeenkin jatkuvasti lisää".

Näin uskominen on järkevää rikostoimittajien ja draamakomedioiden käsikirjoittajien näkökulmasta. Mitä enemmän rikoksia, vastakkainasettelua sekä todellisuudesta vieraantunutta absurdia draamaa, sen parempi mainituille ammattiryhmille. Ja sen huonompi meille muille. Draamaa ei voi olla ilman näyttelijöitä. Kukin lukija saa yhden arvauksen siitä, onko hänen oma osansa olla tämän tosielämän MacBethin käsikirjoittaja vai näyttelijä.

Lopuksi vielä:

Tv:ssä esitellään fiktiivisiä, miellyttävänhassunhauskoja somaleita, jotka sopeutuvat hienosti yhteiskuntaan. Valtion instanssit tukevat fiktiivisomali-viestintätapaa.

Tv:ssä ei esitellä todellisia, vittumaisenhuumorintajuttomattomia somaleita, jotka eivät sopeudu yhteiskuntaan lainkaan. Valtion instanssit ovat tehneet sopeutumattomista somaleista kertovat viestintätavat laittomiksi.

Tv:n fiktiivisomaleita on kymmenkunta. Heillä kaikilla on kerrottavanaan mieltäylentävä tarina siitä, miten he ovat valmiita sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan sekä toimimaan sen uutterina pikku työmuurahaisina nyt, ikuisesti, maailman loppuun asti.

Tosielämän tosisomaleita on kymmenentuhatta. Heillä kaikilla on vaiettavanaan vähemmän mieltäylentävä tarina siitä, kuinka joukko ihmisiä kykenee sortamaan kokonaisen valtion anarkistiseen sekamelskaan, sisällis- heimo- ja uskonsotien loputtomaan kaaokseen..

..viimeisenä ponnistuksenaan lähettämään edusmiehensä maailmalle..

..perustamaan samanlaisia yhteiskuntia, jotka johtivat heidän omassa lähtömaassaan loputtomaan kurjuuteen.

Toinen noista tarinoista on fantasiaa, aikuisten ihmisten päiväunta. Toinen tarina on totta. Kumpaa tarinaa sinä aiot kuunnella?


-- lot

Hittejä

Kymmenentuhannen kävijän raja rikottu. Vaikka tätä blogia ei SuoUgri-kielivalinnan vuoksi Suomen rajojen ulkopuolelta juuri lueta, rajapyykin katkaisusta vastasi tällä kertaa anonyymiksi jätettävä saksalais-ip:istetty taho. Liekö ollut tavallinen suomalainen tallaaja vaiko monikulttuuri-ihme, tätä ei tarinamme kerro. Terveisiä sinne Saksaan joka tapauksessa.

Multikulttuuriparadokseja, osa III

Tunnen sisäsyntyistä haluttomuutta "rotu"-sanan käyttöön. Tuon näennäisen viattoman sanan päälle on sälytetty niin raskas negatiivinen painolasti, että järkevien ihmisten tulisi ymmärtää pysyä siitä kaukana. Vähän samaan tapaan lapsia aikoinaan peloteltiin Grimmin saduilla. Tottelemattomuus - lasten kuolemansynti numero yksi - johti piltit hirvittäviin verenhuuruisiin tapahtumaketjuihin.

Moraalikasvatettuna kelpo kansalaisena en tohdi rotu-sanaa käteeni ravisteltavaksi ottaa, mutta pienen huomion siitä uskaltaudun kuitenkin tekemään. Huomio liittyy Euroopan unionin neuvoston direktiiviin 2000/43/EY. Direktiivin lakiteksti vatkaa monikulttuurivanukasta seuraavasti:

Kohta 6: Euroopan unioni ei hyväksy teorioita, jotka pyrkivät osoittamaan, että on olemassa toisistaan erillisiä ihmisrotuja.

Kohta 13: Koko yhteisössä olisi kiellettävä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva kaikenlainen rotuun [..] perustuva välitön tai välillinen syrjintä.

Paradoksimme muodostuu näistä kahdesta keskenään ristiriitaisesta kohdasta. Tässä tulee:

Jos rotuja ei ole, miten voidaan kieltää rotuihin perustuva syrjintä?

Aivan oikein, ei mitenkään. Jos jotain ei ole olemassa, niin sitä sitten sitä jotain ei vain ole olemassa. Jos näin on, niin ei olemattomuuden päälle voida luoda mitään muutakaan. Piste. Jollet usko minua, niin yritä kirjoittaa novelli jostain sellaisesta jota ei voida havaita, jolla ei ole mitään ominaisuuksia, olemusta tai muotoa ja joka ei tee mitään. Tulee lyhyt novelli.

Lainaan tuttumiestä, joka kommentoi osuvasti:

"Koska rotuja ei ole, ei kukaan voi tunnistaa toisenrotuista ihmistä. Niinpä rasiteiksi syytettyjen ihmisten väkivalta on satunnaista väkivaltaa, joka ei kohdistu uhrien rotuun."

Jos taas jotain on olemassa, silloin tämän jonkin päälle voidaan pinota muita asioita. Tai luoda asialle aatteellisia merkityksiä. Tai poliittisia. Tai lainsäädännöllisiä. Juuri näin on käynyt rotu-sanan kohdalla. Kahden konsonantin ja kahden vokaalin viaton yhteenliittymä on lastattu niin täyteen merkityksiä, että eivät kirjaimet tahdo yhdessäpysyä. Ja päälle kiedottu EU:n, EUMC:n, nykyisten ja entisten presidenttien, hallituksen, hallitus- sekä oppositiopuolueiden, Ay-liikkeen, median sekä kaikkien muiden kynnellekykenevien "VAARA - PYSY ETÄÄLLÄ"-varoitusnauhaa. Pelottelun parhaat pisteet vetää vanha kunnon vähisvaltuutettu Mikko Puumalainen, jonka mukaan rasismi voi johtaa "imperialistisiin maailmanhallitsemispyrkimyksiin sekä maailmansotiin".

Muistakaa siis, lapsoset ketterät kotihaasta. Älkää menkö metsään, älkää koskaan, älkää milloinkaan. Metsässä vaanii noita hirmuinen, pelottava pientensyöjä. Siskon syö, velipojan pilkkoo, kalutut luut nurkkaan heittää.

Myös rasismista erossa pysykää, roduista, riidoista hirmuisista. Älkää nähkö, älkää kuulko, pois mielestä sysätkää.

-- lot

Multikulttuuriparadokseja, osa II

Monikulttuurisuutta voidaan perustella sillä, että yhteiskunta kehittyy sitä paremmaksi, mitä moninaisempia asukkaita sen kaduilla taivaltaa. Mikäli monikuttuurisuudesta luovuttaisiin, yhteiskunta taantuisi Albanian tai Pohjois-Korean tasolle.

Mahdollisimman suuri monikultuurisuusvaikutus saavutetaan, kun monikulttuuristajan ulkonäkö ja käytös poikkeavat mahdollisimman paljon valtaväestön ulkonäöstä ja käytösestä. Kun halutaan "lisää väriä katukuvaan" ei tietenkään haluta lisää samoja värejä, joita katukuvassa jo on. Halutaan sellaisia värejä, joita siellä ei vielä ole.

Kirjava ihonväripaletti ei kuitenkaan vielä riitä monikulttuurisuusvaikutuksen synnyttämiseen. Olemmehan oppineet, ettei ihonvärillä ole mitään väliä käyttäytymiseen. Jotta päästään kiinni aitoon monikulttuuriin, on välttämättä otettava vastaan sellaisten yhteiskuntien edustajia, joiden kulttuuriset piirteet ja toimintamallit poikkeavat omistamme mahdollisimman paljon.

Oletetaan, että se yhteiskunta, jossa nyt elämme, on kehittynyt yhteiskunta. Ehkäpä voidaan jopa puhua pitkälle kehittyneestä. Tällaisen yhteiskunnan jäsenten toiminta on kehittynyttä.

Kehittyneen vastakohta on takapajuinen. Pitkälle kehittyneen vastakohta on kivikautinen.

Ylläsanotun nojalla näyttäisi siltä, että kehittyneen yhteiskunnan rakentamiseksi meidän tulisi avata porttimme sellaisille tahoille, joiden käytös on joko takapajuista tai kivikautista. Valitettavasti takapajuisen henkilön takapajuinen toiminta ei edesauta yleistä kehittymisen vaatimusta. Takapajuinen toiminta ei muutu kehittyneeksi toiminnaksi millään ilveellä. Kivikautisen vielä vähemmän.

Käsissämme on ristiriita.

Ristiriitaisessa väitekimpussa on yksi ikävä piirre: kimpun kaikki väitteet eivät voi olla tosia. Jokin tai jotkin yllämainituista väitteistä eivät voi olla yhtä aikaa tosia.

Ehkä olen tehnyt virheen. Sillä eihän ole mahdollista, että monikulttuurisuuden perusteluissa voisi olla minkäänlaisia virheitä.

Eihän?

-- lot