Blogi numero yksi.
Liekö ankka vaiko tosi, päättele itse: Varasta jotain -päivä 24.11.2006
[EDIT 17:35] Valveutunut blogosfääri on käynnistänyt mittavat vastatoimet yllämainitun teemapäivän johdosta. Huomispäivä 25.11. on julistettu viralliseksi "Vedä anarkistia turpaan"-päiväksi. :D
Unicefin projektivirkailijana työskentelevä Mohamed Serifi Villar kertoo: "Mitkään muurit eivät pysty kokonaan estämään kolmannen maailman ihmisiä tulemasta Eurooppaan, sillä ihmisten halu parantaa elinolosuhteitaan on voimakkaampi kuin hallituksen keinot estää ihmisiä muuttamasta".
Ilmassa väreilee paradoksin karvas tuoksu.
Sillä: Jos kolmannen maailman ihmisten halu omien elinolosuhteidensa parantamiseen on voimakkaampi kuin teollistuneiden länsivaltojen väkivaltakoneistojen yhteenlasketulle voimalle alttiiksi joutuminen, niin miksi he eivät kohdista tätä haluaan ja ilmeistä kyvykkyyttään siihen toimintaympäristöön, jossa he tällä hetkellä jo ovat?
Siksikö, koska ..
.. joku estää heitä? Tämä ei vaikuta järkevältä, sillä jos he ovat kykeneviä pistämään hantiin länsimaiden väkivaltakoneistoille, he varmasti pystyisivät pistämään hanttiin myös omien maidensa puolivillaisille diktaattorintekeleille.
.. vai siksikö, koska he eivät tiedä sen olevan mahdollista? Jos onkin niin, että yksikään kehitysapu-kukkamaaria ei ole muistanut sanoa hoidokilleen: "Te osaatte, te pystytte. Te olette yhtä hyviä kuin me. Ja nyt lapio käteen!".
.. vai siksikö, koska he ovat liian lyhytjänteisiä, liian ahneita nopealle eurovyörylle, liian piittaamattomia itsestään ja muista.
.. vai siksikö, koska he itse tietävät, ettei se kannata? Nämä ihmiset kun ovat omin silmin nähneet sen surkeuden, jossa Afrikka tänä päivänä on ja jossa se myöhempinä päivinä tulee pysymään. He toteavat: "tästä perslävestä ei koskaan tule kehittynyttä maata - on helpompaa rutistaa kivestä vettä kuin saada järkeä näiden ihmisten päihin". Ja niin he lähtevät yksissä miehin kohti valtoja läntisiä.
-- lot
Suomi24:lta löytyi maanmainio tekstuaalihupailu, joka ammensi moku/doku-suhteiden eroista ja samankaltaisuuksista. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa. Harmillisesti 24:n sensuuri on toisinaan hieman arvaamaton..
(ei perhana tätä sekoilua)
.. ylläsanottu arvaamattomuus tuli saman tien todistettua. Tätä tekstiä kirjoittaessani -siis juuri nyt - sensori tuli, sensori heiveröiseksi punnisti, sensori poisti. Huumori on kiellettyä. Perhana.
Oli miten oli, tässä kopio Einon tekstistä sisun sivuston alla: MOKU-suhde sinullekin!
Edellistä tekstiä kirjoittaessani tulin kiinnittäneeksi huomiota erääseen maahanmuuttajia invalidisoivaan ja alistavaan EPÄKOHTAAN. Kyseinen epäkohta piilee siinä, että maahanmuutto-sana alkaa M-kirjaimella - tämän vuoksi maahanmuuttoasiat sijoittuvat aina aakkosjärjestetyn asialistan KESKIVAIHEILLE. Mutta koska kaikkien merkittävien tahojen suulla on todettu, että maahanmuuttoasiat ovat luonteeltaan YKKÖSPRIORITEETTIA, ehdotankin seuraavaa muutosta pantavaksi toimeen välittömin seurauksin:
Suomen kielen aakkosia on muutettava siten, että aakkoset aloitetaan vastaisuudessa M-kirjaimella.
Kun näin toimitaan, maahanmuuttoasiat asettuvat kaikissa listoissa LUONTEVASTI ENSIMMÄISIKSI ja saavat suuren yhteiskunnallisen PAINOARVONSA mukaisen ensiluokkaisen kohtelun. Lisäksi on muistettava, että useat maahanmuuttajien nimet alkavat M-kirjaimella. He saavat ylimääräisenä BONUKSENA etusijan kaikissa jonoissa.
Eli muistakaa siis, Aapo-Anterot ja Aava-Allikit. Te ette ole enää aakkosissa ensimmäisinä. Antakaa kiltisti tilaa Muhammedille ja Maimoonalle. He tulevat ennen teitä.
[EDIT 22:37 - tekstiä jatkettu..]
Mikäli asianlaitoja ei jonkin teknis- tai humanistisluontoisen asian takia saada ripeästi järjesteltyä haluttuun, yllämainittuun tahtomuotoon vaan ajaudutaan viivästyneen onnistumisen tilaan, astuu voimaan KAVALA VARASUUNNITELMA. Se on tässä:
Lakataan kokonaan käyttämästä kirottua M-kirjainta.
Näin toimittaessa maahanmuutto-sana lyhentyy ja epä-ambiguentoituu muotoon: "Aahanuutto". Sanassa ensimmäisinä tönöttävät A-kirjaimet RIITTÄVÄT VARMASTI TAKAAMAAN Aahanuutto-sanalle SILLE KUULUVAN ENSIKSITULO-OIKEUDEN. Edelleen hyötypuoliin voidaan lukea se tosiasia, että koska aahanuutto ei ole mikään oikea sana vaan sosiaalis-semanttinen konstruktio, voidaan sille annettuja merkityksiä MUUTTAA SILMÄNRÄPÄYKSESSÄ, jopa saman virkkeen sisällä.
Näin sellaisesta, joka ei ole mitään, syntyykin kaikki. Aahanuutto saa kaikki mahdolliset merkitykset, ollen samaan aikaan merkitysten ulkopuolella. Se vain on, olematta silti. Kaikki hyvä johtuu siitä, kaikkea pahaa se hylkii.
Ja vaikka siinä kuluisi vuosituhansia, lopulta kansanjoukot tulevat sisäistämään aahanuuton siunauksellisuuden. Kyynelnorot etsivät uomiaan raaimpienkin barbaarien poskilta, kun he vihdoin ymmärtävät aahanuuton syvimmän merkityksen. Sillä aahanuutto on sielunvaelluksen saunakammari, todeksi tullut mystiikka, ruumillistunut runsaudensarvi. Elämä itse.
-- lot
Luin eräänä päivänä Kuntaliiton maahanmuuttopoliittisia linjauksia. Keijo Sahrman, Erja Horttanainen sekä Anu Wikman-Immonen olivat hahmotelleet maahanmuuton vaikutuksia kuntien näkökulmasta. Linjaukset kulkevat tavanomaisia polkujaan, maahanmuutto nähdään ainoana selviytymismahdollisuutena tilanteessa, jossa "kotimaiset työvoimareservit on käytetty". Kuulostaa melkein siltä, kuin eläisimme yhä vuotta 1940 ja kävisimme veli venäläisen kanssa suursotaa..
Näiden maalailujen lisäksi Sahrman, Horttanainen ja Wikman-Immonen ovat oivaltaneet näppärän tavan perustella maahanmuuton tärkeyttä. Sivuilla 6-7 kerrotaan: "Kasvava monikulttuurinen asiakaskunta arvostaa ja tarvitsee ko. ryhmän kieleen ja kulttuuritaustaan liittyvää palveluosaamista".
No niinpä tietenkin.
Suomen kieltä taitamaton maahanmuuttaja olisi normaalien päättelysääntöjen mukaan kotimaisella palvelusektorilla täysin turha toimija. Mutta koskapa tulevaisuudessa kasvava osa avuntarvitsijoista tuleekin olemaan muita kuin suomalaisia, saadaan tämäkin pieni ongelma helposti ratkaistua. Tekisi mieleni kysyä, että eikö niitä maahanmuuttajia tarvittu ratkaisemaan nimenomaan suomalaisen palvelusektorin käsiparivajetta? Mitä järkeä on nähdä vaivaa ugandalais-kenialais-sambialaisen palvelusektorin perustamiseen? Suomessa?
Kustannustietoisuus on luonnollinen osatekijä maahanmuuttopoliittisesta keskustelua. Valittetavasti kenelläkään ei tunnu löytyvän uskallusta mallintaa maahanmuuttomanian panos-hyötylaskelmaa yksiin kirjoihin ja kansiin. Tarkastellaan ainoastaan huolellisesti valittuja osakokonaisuuksia. Ja vaikka kuinka varoitteltaisiin, että maahanmuutto ei ratkaise työvoimapulaa, ei Sahrman - Horttanainen - Wikman-Immonen -hyökkäysketjun luistin ala painaa, ei. Päinvastoin. Eturintamaan - viimeisten resurssien rinnalle - ladataan kulttuuritulkkitoimintaa, työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista, kotouttamislaissa säädettyjen toimenpiteiden ylittäviä hyvinvointipalveluja, projekteista-palveluprosesseiksi-jargonia, yhteiskuntavastuuta, kulttuuri-identiteetin virtuaalisäilyttämistä.
Ei Kuntaliiton mamuketjua voi ainakaan yrittämisen puutteesta syyttää. Jostain syystä mieleeni tulee vastaanottokeskustyötä kartoittaneen tutkimuksen teksti: "[Maahanmuutto-]työntekijät polttavat itsensä loppuun yrittämällä olla liian hyviä työntekijöitä ja organisoimalla vimmatusti asiakkaidensa elämää."
Vimmaa tarvitaan. Maahanmuuttajien onnen tiellä, paratiisin porteilla, seisovat ilkeät ihmiset. Sellaiset kuin minä ja sinä.
..
En vastusta kaikkea maahanmuuttoa. Ainakaan itseisarvoisesti. Ja hauskana kuriositeettina on mainittava, että tätä anti-mamutekstiä kirjoittaessani venäläinen siivoojatyttö kävi juuri tyhjentämässä roskikseni. Hyödyllistä työtä - olen minä sitä itsekin tehnyt. Siivousta tarvitaan enemmän kuin työvoimapoliittislähtöisestä ajattelusta irrottautumista. Jos maahanmuutto on hyödyllistä, se riittää perusteeksi. Mitään muuta ei tarvita.
Maahanmuutto _voi_ olla hyvä asia. Mutta jos näin on, on perustelujen oltava a) järkeviä sekä b) keskenään konsistentteja. Edelleen tulisi jollain tavalla varmistaa, ettei semi-humanitaarinen maahanmuutto muutu sosiaalisektoripainajaiseksi. Tämä onnistuisi helposti, ellei työvoimapolitiikkaa tarkoituksellisesti sekoitettaisi humanitääriseen toimintaan. Suomi voi vallan hyvin käyttää siirtotyöläisiä työvoimapulaongelmiinsa. Ei ole mikään pakko jakaa kansalaisuudenhakukaavakkeita kuin kauraleipiä. Kansalaisuus on vapaalippu ikuiseen paapomiseen. Tai ainakin niin pitkään, kuin Kelalla riittää pelimerkkejä. Jos tarvitaan työntekijöitä niin otetaan sitten niitä työntekijöitä. Ja jos taas halutaan aikuisia hyysättäviä, niin sanottaisiin sitten sekin suoraan: "Me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.. me haluamme avuttomia aikuisia.."
-- lot, ouverändaut
Kauppalehti, keskiviikkona 8.11.2006, Heikki Siljamäki. Sivut 18-19.
RAPORTTI:
TYÖVOIMAPULASTA TULI KESKUSTELUN KÄRKIAIHE
Maahanmuutolla ongelmaa ei ratkaista, varoittaa taloustutkija Heikki Räisänen.
Työvoimapula kuuluu syksyn talouskeskustelun hittikäsitteisiin. Uutisia kunnollisen työvoiman löytämisen vaikeudesta eri toimialoilla tulee päivittäin.
Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrin mukaan peräti 58 prosenttia rakennusyrityksistä ARVIOI AMMATTITAITOISEN TYÖVOIMAN PUUTTEEN HAITAAVAN NIIDEN KASVUA. PALVELUSEKTORILLA NÄKEMYKSEN JAKOI 22 PROSENTTIA YRITYKSISTÄ. JA teollisuuden puolella 11 prosenttia vastaajista.
"Tämä on pitkälti laadullinen ilmiö. Ammattitaitoisen työvoiman saanti on joillakin aloilla vaikeaa, mutta varsinaista työvoimapulaa on vähemmän", arvioi tutkimusjohtaja Heikki Räisänen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta. Hän on luovuttanut asiasta hiljattain myös tutkimuksen valtioneuvoston kanslialle.
Räisänen huomauttaa, että työvoimapulasta puhuessa pitää erottaa ilmiön kaksi eri puolta: tilapäiset rekrytointiongelmat, jotka siirtyvät nopeammin alalta ja paikkakunnalta toiselle, sekä rakenteellinen työvoimapula, johon Suomen väestörakenteellinen muutos johtaa.
IHMISTÄ EI VOI AINA VAIHTAA KONEESEEN
Työvoimahallinnon kyselyn mukaan joka neljäs uutta väkeä palkkaavista toimipaikoista on kokenut rekrytointivaikeuksia ja suoranaisesta yövoimapulasta on ilmoittanut karkeasti joka kymmenes vastaaja.
Räisänen arvioi, että yritykset sopeutuvat muuttuneisiin tilanteisiin yleensä hyvin. Jos sopivaa työvoimaa ei löydy, yritykset muokkaava esimerkiksi tuotantoteknologiaansa tai järjestelevät töitä firman sisällä uusiksi.
"Kaikilla aloilla tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Esimerkiksi julkisissa palveluissa on vaikea vähentää työvoimatarvetta teknologiavetoisesti", hän huomauttaa.
Tietyissä ammateissa työvoimapula on jo nyt lähes krooninen. Esimerkiksi hitsaajista ja rakennusalan työntekijöistä on jatkuvasti pulaa, varsinkin suhdannehuipun aikana.
Rekrytointiongelmat välittyvät myös maasta toiseen rakentaen kokonaisia työvoimaketjuja. Esimerkiksi useat sairaanhoitajat ovat lähteet Suomesta korkeampien palkkojen perässä muun muassa Norjaan ja Isoon-Britanniaan. Suomessa hoitajapulaa on paikattu virolaisella henkilöstöllä, ja Suomenlahden eteläpuolelle lisäväkeä on hankittu muista Itä-Euroopan maista.
SUOMI EI OLE HOUKUTTELEVA
Räisänen uskoo, että työperustainen maahanmuutto kasvaa lähivuosina jonkin verran. Se ei kuitenkaan ratkaise väestön ikääntymisestä johtuvaa rakenteellista ongelmaa, hän painottaa.
Maahanmuuttajien houkutteleminen on myös vaikeaa. Kieliongelmat, ankara ilmasto ja korkea kustannustaso nostavat kynnystä muuttaa työn perässä Suomeen, kun vaihtoehtoina ovat esimerkiksi muut EU jäsenmaat.
Viron ja muiden Baltian maiden nopeasti kasvava elintaso mutkistaa tilannetta entisestään.
"Pysyvässä maahanmuutossa on tietysti kysymys muistakin asioista kuin eri maiden palkkatasoista. Suomessa on kuitenkin maksuton koulutus ja kohtuullisen toimiva julkinen terveydenhuolto", Räisänen pohtii.
YRITYKSILLE VASTUUTA KOULUTUKSESTA
Jos maahanmuuttajat eivät sitten ongelmaa ratkaise, ketkä sitten? Seuraa kertausoppitunti viime eduskuntavaalien alla julkaistuista niin kutsutusta Sailaksen raportissa. Räisänen sanoo, että rakenteellisen työvoimapulan ehkäisemiseksi Suomen on pidennettävä työuria. Nuoret pitäisi saada nopeammin työelämään ja ikääntyneet työntekijät sieltä myöhemmin pois.
Liian kovaksi kiihtyvä yritysten välinen kilpailu työntekijöistä olisi kansantaloudelle turmiollista.
"Yritysten välisen kovan palkkakilpailun käynnistyminen olisi todella huono asia. Se kiihdyttäisi niin palkka- kuin kustannusinflaatiotakin, millä olisi tuhoisia seurauksia", hän varoittaa.
Nopeasti muuttuva ammattirakenne yhdessä väestömuutoksen kanssa tarkoittaa myös sitä, että yritysten on otettava enemmän vastuuta työntekijöidensä koulutuksesta. Räisänen ennustaa oppisopimuskoulutuksen ja yrityskohtaisen valmennuksen lisääntyvän ajan myötä.
"Suomessa työnantajat ovat tottuneet saamaan työvoiman ikään kuin valmiina, mutta luulen tämän tilanteen muuttuvan tulevaisuudessa."
Hallituksen budjettiesityksessä työvoiman ja työpaikkojen kohtaamista yritetään edistää laajentamalla työnhakijoiden muuttoavustuksia. Räisäsen mielestä hallitus on oikean asian kimpussa, mutta esimerkiksi julkisen työnvälityksen parantaminen olisi tehokkaampi ratkaisu.
"Rakennemuutostilanteissa muuttoavustus voisi olla hyödyksi, mutta sitä on erittäin vaikea kohdentaa siten, että tuki ei valu hukkaan", hän sanoo viitaten jatkuvasti kiihtyvään muuttoliikkeeseen.
Viime vuonna kuntarajan yli muutti yli 290 000 suomalaista. mutta optimitilanteessa muuttoavustus koskisi vain muutamaa tuhatta ihmistä. Avustuksen kohdistaminen pelkästään työn perässä muuttavin henkilöihin on erittäin haastavaa.
Jollekin ryhmälle väestön ikääntymisestä on sentään hyötyäkin.
Kuva1: Halutaan osaavaa työvoimaa. Meriteollisuus rekrytoi maahanmuuttajia töihin telakoille syyskuussa Helsingissä.
Kuva2: Yritykset koulutushommiin. Tutkimusjohtaja Heikki Räisänen arvioi yritysten joutuvan kouluttamaan entistä enemmän työntekijöitään itse.
Kaavio: Yritysten kasvun esteet
Teollisuudessa
18-41% riittämätön kysyntä
2-10% ammattityövoiman puute & kapasiteettipula
Rakennusalalla
20-60% riittämätön kysyntä
10-20%, viimeaikoina 35-58% ammattityövoiman puute
Palvelualalla
10-40% riittämätön kysyntä
3-20% työvoimapula
Oikeista osaajista on jatkuva pula Suomessa
Noususuhdanteessa elävissä yrityksissä työvoimapula on jokapäiväinen ilmiö. Esimerkiksi rakennus- ja meriteollisuudessa osaavaa työvoimaa haetaan päivittäin.
"Todellisista osaajista on jatkuva pula", sanoo Skaskan työsuhdepäällikkö Ari Poskiparta.
Eikä tilanteeseen ole näkyvissä nopeasti helpotusta. Mikäli rakentamisen volyymi pysyy nykytasolla, ylittää alalta poistuvien työntekijöiden määrä pian ammattioppilaitoksista valmistuvien nuorten rakennusammattilaisten määrän.
Skanskalla tilanteeseen on vastattu pestaamalla pääkaupunkiseudulle 20 nuorta oppisopimuskoulutukseen.
"Pyrimme myös itse huolehtimaan työvoiman saatavuudesta", Poskiparta sanoo.
KIINNEKOHTIA TYÖN ULKOPUOLELLE
Viime aikoina voimakkaasti työvoiman hankkimiseen panostanut telakkayhtiö Aker Finnyardsin rekrytointipäällikkö Markku Lehtovaara kertoo, että myös meriteollisuudessa työntekijöiden ikäjakauma on painottunut suuriin ikäluokkiin. Hänen mukaansa alan yrityksissä haaste on otettu tosissaan vastaan.
"Oppilaitokset ovat lähteneet vahvasti talkoisiin mukaan", hän kiittelee.
Muun muassa Voikkaan suljetulta paperitehtaalta uusia työntekijöitä värvänneellä Akerilla on huomattu, että työn perässä muuttaminen vaatii lujaa tahtoa.
Lehtovaaran mukaan itsensä riuhtaiseminen irti vanhalta kotipaikkakunnalta on vaikeaa. Hänen kokemuksensa on, että muuttajien suurimmaksi haasteeksi nousee pysyvä juurtuminen uudelle paikkakunnalle.
"Todellinen haaste on löytää kiinnekohta työn ulkopuolelta", Lehtovaara pohtii. "Siinä on vielä tekemätöntä työtä."
RAKENNUKSILLA PULAA TYÖNJOHTAJISTA
Työvoimapula ei koske pelkästään perinteisiä teollisuusammatteja. Skansan Poskiparran mukaan myös työnjohtovoimasta on rakennusteollisuudessa pulaa. "Hieman peräänkuuluttaisin vanhaa rakennusmestarikoulutusta."
Isommista pörssiyhtiöistä lähes jokaisella on omat harjoittelijaohjelmansa, joilla ne pyrkivät houkuttelemaan nuoria lupauksia eri puolilta maailmaa.
Blogin oikeasta laidasta löytyy monikulttuurisuusmielipidettäsi syväluotaava kysely. Vastaustasi ei ainoastaan odoteta, sitä edellytetään.
EDIT 17.11 klo 15:35: Lisätty "turvallisuusriski"-vastausvaihtoehto.
EDIT 17.11 klo 16:50: Lisätty "ihan ok juttu"-vastausvaihtoehto. Ihan vaan tasapuolisuuden nimissä.
Jari Tervo, Tommy Taberman, Peter Nyman. Uutisvuodon loistava kolmikko. Olen nauranut näiden kolmen herran sanailulle vedet silmissä. Monta kertaa. Vaikka lähetys ei suorana tulekaan, ovat nuo kolme äijää osoittaneet sellaista sanataituruutta, että käy todella kateeksi. Hyvillä mielin myös muistelen, kuinka Tervo pisti vihreiden Janina Anderssonia aikoinaan alta lipan. Well done, Jari.
Entä tänään?
Tervo on lähtenyt tekemään uusia aluevaltauksia. Vähän aikaa sitten hän toimi käsikirjoittajana ÄHLäM SäHLäM:ssä ja johdatteli suomi- ja somalimöllejä ihanimman suomineidon kimppuun. Tänään saamme pällistää Tervon käsikirjoittamaa Mogadishu Avenue -draamakomediaa. Tai ne saavat, jotka haluavat - tunnustan jo tässä vaiheessa, etten ole aikeissa sarjaa katsoa. Katsomattomuuteni ei ole mikään poliittinen kannanotto, en vain jaksa enää katsella mitään tv-sarjoja.
Koskapa en sarjan avausjaksoa ole nähnyt, en sarjan sisältöä sen kummemmin kommentoi. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota yhteen asiaan. Nimittäin siihen, miten afrikkalaiset - eritoten somalit - Suomen mediassa esitetään. Ensin kuitenkin hieman taustoja..
Seura-lehden haastattelussa Tervo ilmoittaa olevansa vakaasti sitä mieltä, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia. "Jos ajatellaan kansakunnan tulevaisuutta ja terveyttä, suomalaisten nykyinen geenipohja ei riitä, vaan meistä tulee sisäsiittoisia." Perustelu on hivenen horjuva. Kuten Jussi Halla-Aho aikoinaan osuvasti kysyi: "..miksi huolestuttava ja tuhoisa sukurutsa uhkaa viittä miljoonaa suomalaista mutta nähtävästi ei esimerkiksi 20 000 ahvenanmaalaista, joiden kukaan ei edellytä ottavan vastaan siirtolaisia sen enempää manner-Suomesta kuin Afrikastakaan?"
Tervo purnaa siitä, että mikäli sulkeudumme kuoreemme, emme pärjää maailmalla. Puujalkavitsien ystävänä kysyn, että miksi suomalaisten pitäisi pärjätä maailmalla, jos he ovat kerran kuoreensa sulkeutuneita?
Tervo aprikoi myös seuraavasti: "Mogadishu Avenuessa on kysymys myös siedätyshoidosta. Mitä enemmän erinäköisiä ja -taustaisia liikkuu keskuudessamme, esimerkiksi lehdissä ja televisiossa, sitä arkipäiväisemmiksi he muuttuvat. Se on hyvä asia." Julkisen sanan neuvosto (=JSN) ei yhdy Tervon kannanottoon. JSN on nimenomaisesti kieltänyt journalistisen siedätyshoidon estämällä etnisten ryhmien maininnan rikosuutistapauksissa. Vaikka "turpa tukkoon, ajattele positiivisesti"-linja itseäni oudoksuttaakin, asiat voisivat varmasti olla huonomminkin. Onhan Suomi maailman lehdistönvapain maa.
Mutta palataan ehdistövapauden piiristä takaisin Mogadishu Avenuelle. Siellä sananvapaus kukoistaa.
Jos Mogadishu Avenuen afrikkalainen päättää "kotoutua niin perinpohjin, että ripustaa seinälle marsalkka Mannerheimin, presidentti Kekkosen ja luottopakki Jutilan potretit" niin kuka silloin kotoutuu? Ihan oikeako somali? Vaiko jokin todellinen somali, jota mosambikilaisen Mateus Tembe:n on tarkoitus esittää? Vai onko todellinen kotiutuja Tervon ja muiden suomalaiseen geenipohjan riittämättömyyteen kyllästyneiden mieleensä maalaama imaginäärinen kiiltokuvasomali? Veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.
Tervo sanoo, ettei halua sarjalla "opettaa tai viestittää mitään”.
Olen taipuvainen uskomaan ylläolevan. Siitä huolimatta, että monikultturisuusaiheisen sarjan kokoonkyhännyt Tervo tekee julkisen monikultuurisuususkontunnustuksen ja kertoo sarjansa "toimivan siedätyshoitona", hän heti perään kiistää haluavansa opettaa tai viestittää mitään. Tämä tuntuu erinomaisen uskottavalta, sillä en itse keksi mitään järkevää vastaansanottavaa noin hävyttömän räikeään ristiriitaisuusvyyhtiin.
Maestromme jatkaa: "Jos me korostamme länsimaista yksilönvapautta, ihmisarvoa ja oikeuksia, ei me voida palauttaa kaikkia niitä ihmisiä, jotka tulevat vaikka Afrikasta Kanariansaarille ja sanoa, että menkääs takaisin sinne Bantustaniin, me tuodaan teille kohta vähän avustuksia."
Jos Tervonkaan tasoinen maailmanselittäjä ei kykene näkemään eroa länsimaisen ihmisarvokäsitteen ja sosiaaliturvapakolaisuuden välillä, niin en enää tästä lähin ihmettele, etteivät siihen kykene vasemmiston kansanedustajatkaan.
Tervo uskoo, että "maahanmuuttajia tulee Suomeenkin jatkuvasti lisää".
Näin uskominen on järkevää rikostoimittajien ja draamakomedioiden käsikirjoittajien näkökulmasta. Mitä enemmän rikoksia, vastakkainasettelua sekä todellisuudesta vieraantunutta absurdia draamaa, sen parempi mainituille ammattiryhmille. Ja sen huonompi meille muille. Draamaa ei voi olla ilman näyttelijöitä. Kukin lukija saa yhden arvauksen siitä, onko hänen oma osansa olla tämän tosielämän MacBethin käsikirjoittaja vai näyttelijä.
Lopuksi vielä:
Tv:ssä esitellään fiktiivisiä, miellyttävänhassunhauskoja somaleita, jotka sopeutuvat hienosti yhteiskuntaan. Valtion instanssit tukevat fiktiivisomali-viestintätapaa.
Tv:ssä ei esitellä todellisia, vittumaisenhuumorintajuttomattomia somaleita, jotka eivät sopeudu yhteiskuntaan lainkaan. Valtion instanssit ovat tehneet sopeutumattomista somaleista kertovat viestintätavat laittomiksi.
Tv:n fiktiivisomaleita on kymmenkunta. Heillä kaikilla on kerrottavanaan mieltäylentävä tarina siitä, miten he ovat valmiita sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan sekä toimimaan sen uutterina pikku työmuurahaisina nyt, ikuisesti, maailman loppuun asti.
Tosielämän tosisomaleita on kymmenentuhatta. Heillä kaikilla on vaiettavanaan vähemmän mieltäylentävä tarina siitä, kuinka joukko ihmisiä kykenee sortamaan kokonaisen valtion anarkistiseen sekamelskaan, sisällis- heimo- ja uskonsotien loputtomaan kaaokseen..
..viimeisenä ponnistuksenaan lähettämään edusmiehensä maailmalle..
..perustamaan samanlaisia yhteiskuntia, jotka johtivat heidän omassa lähtömaassaan loputtomaan kurjuuteen.
Toinen noista tarinoista on fantasiaa, aikuisten ihmisten päiväunta. Toinen tarina on totta. Kumpaa tarinaa sinä aiot kuunnella?
-- lot
Kymmenentuhannen kävijän raja rikottu. Vaikka tätä blogia ei SuoUgri-kielivalinnan vuoksi Suomen rajojen ulkopuolelta juuri lueta, rajapyykin katkaisusta vastasi tällä kertaa anonyymiksi jätettävä saksalais-ip:istetty taho. Liekö ollut tavallinen suomalainen tallaaja vaiko monikulttuuri-ihme, tätä ei tarinamme kerro. Terveisiä sinne Saksaan joka tapauksessa.
Tunnen sisäsyntyistä haluttomuutta "rotu"-sanan käyttöön. Tuon näennäisen viattoman sanan päälle on sälytetty niin raskas negatiivinen painolasti, että järkevien ihmisten tulisi ymmärtää pysyä siitä kaukana. Vähän samaan tapaan lapsia aikoinaan peloteltiin Grimmin saduilla. Tottelemattomuus - lasten kuolemansynti numero yksi - johti piltit hirvittäviin verenhuuruisiin tapahtumaketjuihin.
Moraalikasvatettuna kelpo kansalaisena en tohdi rotu-sanaa käteeni ravisteltavaksi ottaa, mutta pienen huomion siitä uskaltaudun kuitenkin tekemään. Huomio liittyy Euroopan unionin neuvoston direktiiviin 2000/43/EY. Direktiivin lakiteksti vatkaa monikulttuurivanukasta seuraavasti:
Kohta 6: Euroopan unioni ei hyväksy teorioita, jotka pyrkivät osoittamaan, että on olemassa toisistaan erillisiä ihmisrotuja.
Kohta 13: Koko yhteisössä olisi kiellettävä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva kaikenlainen rotuun [..] perustuva välitön tai välillinen syrjintä.
Paradoksimme muodostuu näistä kahdesta keskenään ristiriitaisesta kohdasta. Tässä tulee:
Jos rotuja ei ole, miten voidaan kieltää rotuihin perustuva syrjintä?
Aivan oikein, ei mitenkään. Jos jotain ei ole olemassa, niin sitä sitten sitä jotain ei vain ole olemassa. Jos näin on, niin ei olemattomuuden päälle voida luoda mitään muutakaan. Piste. Jollet usko minua, niin yritä kirjoittaa novelli jostain sellaisesta jota ei voida havaita, jolla ei ole mitään ominaisuuksia, olemusta tai muotoa ja joka ei tee mitään. Tulee lyhyt novelli.
Lainaan tuttumiestä, joka kommentoi osuvasti:
"Koska rotuja ei ole, ei kukaan voi tunnistaa toisenrotuista ihmistä. Niinpä rasiteiksi syytettyjen ihmisten väkivalta on satunnaista väkivaltaa, joka ei kohdistu uhrien rotuun."
Jos taas jotain on olemassa, silloin tämän jonkin päälle voidaan pinota muita asioita. Tai luoda asialle aatteellisia merkityksiä. Tai poliittisia. Tai lainsäädännöllisiä. Juuri näin on käynyt rotu-sanan kohdalla. Kahden konsonantin ja kahden vokaalin viaton yhteenliittymä on lastattu niin täyteen merkityksiä, että eivät kirjaimet tahdo yhdessäpysyä. Ja päälle kiedottu EU:n, EUMC:n, nykyisten ja entisten presidenttien, hallituksen, hallitus- sekä oppositiopuolueiden, Ay-liikkeen, median sekä kaikkien muiden kynnellekykenevien "VAARA - PYSY ETÄÄLLÄ"-varoitusnauhaa. Pelottelun parhaat pisteet vetää vanha kunnon vähisvaltuutettu Mikko Puumalainen, jonka mukaan rasismi voi johtaa "imperialistisiin maailmanhallitsemispyrkimyksiin sekä maailmansotiin".
Muistakaa siis, lapsoset ketterät kotihaasta. Älkää menkö metsään, älkää koskaan, älkää milloinkaan. Metsässä vaanii noita hirmuinen, pelottava pientensyöjä. Siskon syö, velipojan pilkkoo, kalutut luut nurkkaan heittää.
Myös rasismista erossa pysykää, roduista, riidoista hirmuisista. Älkää nähkö, älkää kuulko, pois mielestä sysätkää.
-- lot
Monikulttuurisuutta voidaan perustella sillä, että yhteiskunta kehittyy sitä paremmaksi, mitä moninaisempia asukkaita sen kaduilla taivaltaa. Mikäli monikuttuurisuudesta luovuttaisiin, yhteiskunta taantuisi Albanian tai Pohjois-Korean tasolle.
Mahdollisimman suuri monikultuurisuusvaikutus saavutetaan, kun monikulttuuristajan ulkonäkö ja käytös poikkeavat mahdollisimman paljon valtaväestön ulkonäöstä ja käytösestä. Kun halutaan "lisää väriä katukuvaan" ei tietenkään haluta lisää samoja värejä, joita katukuvassa jo on. Halutaan sellaisia värejä, joita siellä ei vielä ole.
Kirjava ihonväripaletti ei kuitenkaan vielä riitä monikulttuurisuusvaikutuksen synnyttämiseen. Olemmehan oppineet, ettei ihonvärillä ole mitään väliä käyttäytymiseen. Jotta päästään kiinni aitoon monikulttuuriin, on välttämättä otettava vastaan sellaisten yhteiskuntien edustajia, joiden kulttuuriset piirteet ja toimintamallit poikkeavat omistamme mahdollisimman paljon.
Oletetaan, että se yhteiskunta, jossa nyt elämme, on kehittynyt yhteiskunta. Ehkäpä voidaan jopa puhua pitkälle kehittyneestä. Tällaisen yhteiskunnan jäsenten toiminta on kehittynyttä.
Kehittyneen vastakohta on takapajuinen. Pitkälle kehittyneen vastakohta on kivikautinen.
Ylläsanotun nojalla näyttäisi siltä, että kehittyneen yhteiskunnan rakentamiseksi meidän tulisi avata porttimme sellaisille tahoille, joiden käytös on joko takapajuista tai kivikautista. Valitettavasti takapajuisen henkilön takapajuinen toiminta ei edesauta yleistä kehittymisen vaatimusta. Takapajuinen toiminta ei muutu kehittyneeksi toiminnaksi millään ilveellä. Kivikautisen vielä vähemmän.
Käsissämme on ristiriita.
Ristiriitaisessa väitekimpussa on yksi ikävä piirre: kimpun kaikki väitteet eivät voi olla tosia. Jokin tai jotkin yllämainituista väitteistä eivät voi olla yhtä aikaa tosia.
Ehkä olen tehnyt virheen. Sillä eihän ole mahdollista, että monikulttuurisuuden perusteluissa voisi olla minkäänlaisia virheitä.
Eihän?
-- lot
Yhteiskuntatieteilijät, antropologit ja evoluutiotutkijat kautta maailman näkevät valtavasti vaivaa osoittaakseen, että rotu-käsitteellä ei ole tieteellistä pohjaa. En halua ottaa itse tähän asiaan kantaa, mutta ainakin minun mielestäni näyttää siltä, että tämän vaivannäön tavoite ei ole yksinomaan tieteellinen vaan ainakin joiltain osin myös poliittinen. Rotu-käsite on aiheuttanut paljon harmia ja etnisten ryhmien välistä polarisaatiota. Käsitteen kumoamisella pyritään ilmeisesti siihen, että vastaavanlaisilta harmeilta vältyttäisiin jatkossa.
Samaan aikaan etnisen diversiteetin hyödyllisyyttä korostetaan. "Erilaisuus on rikkaus"-sitaatti lienee jokaiselle tuttu.
Mutta.
Jos erilaisuus on todellakin rikkaus, niin miksi ihmisten erilaisuuden häivyttämiseksi nähdään niin valtavasti vaivaa?
Eikö olisi järkevää toimia täsmälleen päinvastoin? Jos erilaisuus on hyvästä, niin miksei silloin voimavaroja keskitetä erojen löytämiseen ja niiden korostamiseen?
-- lot
Eurooppa on kiva paikka. Ei ehkä absoluuttisen kiva, mutta ainakin kivampi kuin Senegal. Järkevä ihminen pyrkii vähemmän kivasta paikasta enemmän kivaan paikkaan. Näin ollen kaikkien fiksujen senegalilaisten on logiikan armottomien sääntöjen pakottamana pyrittävä Eurooppaan, vaikkapa Ranskaan tai Kanarian saarille.
Valitettavasti eurooppalaisten oma logiikka kertoo, että kivat paikat pysyvät kivoina vain niin kauan, kun muiden kivanpitäjien varpaat pysyvät poissa oman retkipatjan alueelta. Ehkäpä juuri tästä syystä tomerien senegalilaisten maahantulon esteeksi on kyhätty kaikenlaisia pieniä kommervenkkejä, kuten turvapaikanantamattomuuspolitiikka, EU:n ulkorajakontrolli sekä viisumipakko. Mutta ei hätää, netti auttaa ylittämään kaikenlaiset pikku esteet. Tässä senegalilaisille suunnattu oiva ohjeisto lihapatojen ääreen: senegalaisement.com.
Ehkä huomasit, että sivusto on ranskankielinen. Jos et osaa ranskaa, älä silti vaivu murheen äläkä Arjan alhoon. Netti auttaa ylittämään kaikenlaiset pikku esteet. Google automaattitulkkaa Ranska-Englanti-kieliparin "sinnepäin"-konversion käädenkänteessä: senegalaisement.com (english translation).
Eipä sitten muuta kuin valitsemaan kansalaisuudenhankintastrategiaa. Miten olisi "pack WEDDINGS" tai "homosexual asylum"?
MTV3 uutisoi samasta aiheesta ohjesta. Joka toinen senegalilainen nuori mies haaveilee kyllä lähteä Eurooppaan, MTV3:n haastattelema tutkija Silvain Sagne Helsingin yliopistosta kertoo.
-- lot
Linkki löydetty suomi24:lta.
Finland for Thought on Phil-nimisen, Suomessa asuvan amerikkalaisen ylläpitämä blogi. Phil kirjoitti maanantaina vertahyytävästä oikeusmurhasta, johon vain epäinhimillinen suomalainen oikeusjärjestelmä kykenee.
Tapauksessa oli kyse Suomessa 10 vuotta asuneesta gambialaisesta miehestä joka oli syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Myynyt suurta heroiinierää siis. Korkein hallinto-oikeus ei moista katsonut hyvällä, löi pitkän vankeustuomion sekä vahvisti UVI:n esittämän karkoitustuomion. Miehen perhesiteet ja pitkä Suomessa oleskelu eivät riittäneet vakuuttamaan KHO:ta gambialaisen maahanjäämisen välttämättömyydestä.
Tätä vääryyttää Finland for Thought:n Phil ei voinut sietää. Inhosta ja kiukusta tärisevin sormin hän kirjoitti blogiinsa seuraavasti:
Vapaasti suomennettuna:
"Wow - vaikka olisit ollut Suomen kansalainen vuosikymmenen ajan ja sinulla olisi suomalainen puoliso ja lapsia, sinut voidaan silti karkoittaa vaikka kyseessä olisi vain huumausainerikos - eli uhriton rikos. Tämä ei ole oikein.. "
Phil sai tähän lyhyeen postaukseensa runsaasti kommentteja. Havaitsin hienonhienoa erimielisyyden häivähdystä kommenttiteksteissä. Phil ampui rivit välittömästi suoraksi kommentteineen:
"Alkoholi tappaa enemmän ihmisiä kuin heroiini, joten karkoitetaan Alko. Sitä minä kannatan."
(Tämä kommentti on hämmästyttävän hyvin linjassa ikiaikaisen, maahanmuuton haittavaikutuksia vähättelemään tarkoitetun "suomalaisetkin tappaa"-argumentin kanssa. Phil ei kuitenkaan huomaa, että alkoholin käyttäjiä on heroiinin käyttäjiin verrattuna tuhatkertainen määrä)
Edelleen vähemmistötaistelijamme laukoo:
"Hänellä on suomalainen vaimo ja lapsi, mielestäni häntä ei saisi karkoittaa mistään syystä. Hän maksoi velkansa yhteiskunnalle vankilassaolollaan, hänen pitäisi antaa olla vaimonsa ja lastensa kanssa."
Mitä tähän pitäisi lisätä? Yritän hillitä itseäni, etten postaisi Philille vittusaatana-aiheista palautetta. Yritän ymmärtää, että ulkomaalaisena Phil voi olla aidosti huolissaan siitä mahdollisuudesta, että rikollisia todella alettaisiin karkoittamaan maasta entistä säännönmukaisemmin. Toisaalta Phil:n tulisi ymmärtää, että jotkut saattavat olla enemmän huolissaan yhteiskunnallista saastaa edustavien heroiinikauppiaiden nurkissa pyörimisestä kuin vähemmistöjen oikeuksista. Hyvin ilmeisten syiden vuoksi.
Ja vielä: Mikko Ellilä esittää samaisessa FfT:n vieraskirjassa mielenkiintoisen havainnon:
"Mehän emme tiedä, oliko tämän gambialaisen huonoa kamaa myyneen diilerin lapsen äiti suomalainen vai joku Suomessa asuva afrikkalainen nainen. Ulkomaalaiset siis voivat tulla Suomeen ja solmia avioliittoja keskenään ja sitten näiden avioliittojen muodostamien "siteiden" perusteella estää toistensa karkoittamisen Suomesta. Siis esim. kaksi afrikkalaista tulee Suomeen, menee naimisiin keskenään, toinen heistä jää kiinni vakavasta rikoksesta, toinen estää hänen karkoituksensa esittämällä asianajajansa avulla sellaisen argumentin, että syytetylle on Suomessa asuvan puolisonsa ja Suomessa syntyneen lapsensa kautta muodostunut "pysyviä siteitä Suomeen".
Mitäpä tähän lisäisi?
-- lot
Nobelin rauhanpalkinto ei mennyt Martti Ahtisaarelle vaan professori Muhammad Yunukselle sekä Grameen-pankille. Palkitsemisperustet liittyivät kaikkein köyhimmille myönnettäviin mikrolainoihin.
Lainoja niille, jotka eivät tavallisilla perusteilla lainaa koskaan saisi. Miksipä ei?
Presidentti Tarja Halonenkin ehti jo Yunusta ja Grameen-pankkia onnitella: ".. köyhille suunnattu toiminta voi olla kestävää ja saada aikaan vakautta sekä parantaa kansalaisten – niin naisten kuin miestenkin – elinolosuhteita.". Halonen on muuten saanut vuonna 2004 Grameen Foundation -palkinnon, perusteina "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden , ihmisoikeuksien, köyhyyden poistamisen sekä sukupuoleten välisen tasa-arvon edistäminen."
Suuria sanoja, hienoja ihmisiä.
Oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta toimivia ihmisiä.
Vaikken henkilökohtaisesti juuri Halosesta pidä, on kuitenkin pakko myöntää, että hän työskentelee erinomaisen sitkeästi ajamiensa arvojen puolesta.
Kritisoin tammikuussa sitä, että maailmanlaajuisten ongelmien kanssa taistelun ei pitäisi olla Suomen presidentin tehtävä. Halonen on kuitenkin ottanut hyvin laajan skaalan asioita hoitaakseen.
Kauaskatsovalla logiikalla voidaan ehkä ajatella, että maailman etu on myös Suomen etu. Nobel-komitea on tämän vuoden valinnassaan ollut ilmeisen samoilla linjoilla. "Pysyvää rauhaa ei voida luoda ilman, että suuret kansanryhmät saadaan ulos köyhyyskierteestä", totesi Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Ole Mjös.
Ministeri Liisa Hyssälä lausui pari päivää sitten näin: "Köyhyys on turvallisuuskysymys". Ja edelleen: "Kyse on kaikkien yhtäläisestä oikeudesta tulla osalliseksi yhteiskunnan kehityksen tuomista hedelmistä". Linja nobelkomitean lausuman "jokikisellä ihmisellä on sekä potentiaali että oikeus hyvään elämään" kanssa on selvä.
Yunuksen, Grameen-pankin, Tarja Halosen, Ole Mjös:n sekä Liisa Hyssälän mielestä on toteennäytetty, että varallisuuden puute johtaa yhteiskunnalliseen epävakauteen, turvattomaan yhteiskuntaan, tilaan, jossa ei ole pysyvää rauhaa.
Hmm.
Onko todella näin?
Johtuuko rauhan puute todella siitä, ettei ihmisillä ole riittävästi rahaa?
Norjan rauhantutkimuslaitoksen johtaja Stein Tönnessonin pohdiskelee samoja asioita: "mitä tekemistä mikrolainalla ja rauhalla on?"
Mitä rauha ylipäätään on?
Rauha on wikin mukaan sodan poissaoloa. Kun ei ole sotaa, on rauha.
Mitä sota sitten on?
Sota puolestaan on sarja aseellisia yhteenottoja jonkin poliittisesti sovittamattoman kysymyksen vuoksi, kuten itsenäisyys, maa-alueet, resurssit, uskonto. Muitakin syitä voi olla. 
Miten kaikkein köyhimmälle suunnatut mikrolainat sitten ehkäisevät itsenäisyyspyrkimyksistä aiheutuvia yhteenottoja?
Eivät mitenkään.
Entä maa-alueiden hallinnasta aiheutuvia valloitussotia?
Resursseista johtuvia sotia?
Uskonnosta johtuvia sotia?
Sama juttu. Eivät mitenkään. Se, että köyhille annetaan mahdollisuus kammeta itsensä pois surkeudesta, ei vaikuta perinteisiin sodan syihin millään tavalla.
Onko olemassa muunlaisia sotia? Ehkäiseekö köyhyyden poisto niiden syntymistä?
On vapaussota. Ja itsenäisyyssota. Coup d'etat eli vallankaappaus. Vallankumous ja kapina. Sisällissota. Ideologinen sota. Etninen sota. Uutena tulokkaana ennaltaehkäisevä sota.
Onko osoitettavissa, että mitään näistä sotatyypeistä voisi kategorisesti estää, jos vain köyhillä olisi enemmän varoja käytössään?
Tuskin.
Jokin yhteys asioiden välillä on kuitenkin oltava. Mikä se on?
Hämmästyttävänä huomiona todettakoon, että Yalen yliopiston Spencer R. Weart:n mukaan vakiintuneet liberaalit demokratiat eivät ole koskaan sotineet toisiaan vastaan. Wearth määrittelee käsitteen Demokraattinen rauha. On olemassa myös Oligarkinen rauha. Molempien rauhanmallien perusteiksi hahmotellaan ihmisten luontaista taipumusta sisä- ja ulkoryhmäluokitteluun. Ulkoryhmän jäseniä pidetään tyypillisesti alempiarvoisina, sopivina ja perusteltuina riiston kohteina. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaiset luokittelevat kaikkien muidenkin demokratioiden jäsenet omaan sisäryhmäänsä. Ei jää jäljelle ketään jota riistää, näin sodat jäävät syntymättä.
Oligarkinen malli toimii vastaavasti; yhteiskunta lukee muut oligarkiat sisäryhmään. Eräs asia tekee kuitenkin tästä rauhamallista heikon: oligarkioiden eliitti ei tunne yhteenkuuluvuutta omia kansalaisiaan kohtaan vaan lukee heidät ulkoryhmään. Kansalaiset tuntevat eliittiä kohtaan samoin.
Demokratian vastakohta on yksinvaltius - autokratia. Autokratioissa vallitsee usein väkivallan kulttuuri, johtajaksi nousee se, joka kykenee taitavammin sellaisessa ympäristössä toimimaan. Valtaan noustuaan väkivaltaa käyttämään tottunut usein jatkaa samalla polulla. Myös suhteissaan ulkovaltoja kohtaan.
Autokratiat levittävät väkivallan meemiä lähialueille. Usein on kiinni sattumasta, mikä hallintomuoto leviää vallitsevaksi. 
Wearth:n malli ei ennusta sitä, etteikö demokratia voisi enää koskaan sortua sotiin. Päinvastoin. Demokratia voi kehittää sisälleen uusia sisä- ja ulkoryhmiä. Ulkoryhmän voivat muodostaa esimerkiksi rikolliset tai terroristit. Wearth ei erikseen mainitse uskonnollisia ryhmiä, mutta voitaneen olettaa, että riittävän segregoitunut fundamentaaliuskovaisten joukko voi muodostaa ulkoryhmän. Riittävän erilaisten uskontotulkinnat voivat aikaansaada polarisaatiota väestöryhmien välille ja johtaa separatistisiin pyrkimyksiin. Toki separatismia voi syntyä muidenkin syiden takia. Maximiliano Herrera:n ylläpitämällä sivustolla on listattu 286 aluetta, joilla on eriasteisia irtautumispyrkimyksiä. Osassa näistä käytetään väkivaltaa. Osassa soditaan.
Yhteiskuntien hallitusmuodot eivät myöskään ole pysyviä. Jo vanha Platon esitti, että demokratiat luisuvat usein tyrannioiksi. Hallitusmuoto voi muuttua myös esimerkiksi vallankaappauksen vuoksi.
A.J.P. Taylor kommentoi osuvasti, että sotien syntyminen muistuttaa liikenneonnettomuuksia. On olemassa tilanteita, joissa niiden syntyminen on todennäköistä, mutta mikään logiikka ei voi varmasti ennustaa "kolarin" tarkkaa sijaintia tai ajankohtaa.
Psykologit E.F.M. Durban ja John Bowlby puolestaan väittävät, että väkivalta kuuluu pysyvästi ihmisluontoon. Jos näin todella on, lienee mahdotonta välttyä tulevilta sodilta. Mutta voiko ihminen muuttua?
Ja mihin suuntaan muutos tapahtuu?
Rauhantahtoinen mieli luonnollisesti olettaa, että ihmiset muuttuvat rauhallisempaan suuntaan.
Entä, jos käykin päinvastoin?
Malthusilainen sodan teoria kertoo sotien johtuvan väestömäärän kasvusta suhteessa rajallisiin resurreihin. Väestömäärä on kasvussa. Resurssimäärät taas eivät.
Evolutiivisen psykologian teoriat puolestaan kertovat, että sotiminen on kehittynyt toimintamalliksi, joka aktivoituu silloin, kun
a) kansakunnan kimppuun käydään tai
b) kansakunta näkee oman tulevaisuutensa synkkänä, jolloin se hyökkää muiden kimppuun.
Me olemme aina sotineet. Soditaanko jatkossakin? Ehkä jotain voi päätellä allaolevasta kuvaajasta. Kuvaajaan on piirretty länsimaiden vuosien 1600-1945 aikana käymien sotien tiheys sekä intensiteetti. Kuvaajan piikit ovat: Kolmenkymmenen vuoden sota 1618-48, Ranskan sisällissota sekä Napoleonin sodat 1789-1815 sekä lopuksi 1. ja 2. maailmansota vuosina 1914-1945. Sotien kesto lyhenee mutta intensiteetti kasvaa. Ei hyvältä näytä. 
Lähde: War cycles
Maiskutellaan vielä hetki Nobel-komitean sanoja: "Pysyvää rauhaa ei voida luoda ilman, että suuret kansanryhmät saadaan ulos köyhyyskierteestä".
Voisiko kuitenkin olla niin, että rauhan puute ei johdukaan köyhyydestä..
.. vaan suhteellisista, näkyvillä olevista varallisuuseroista sekä ihmisiin olennaisena osana kuuluvasta varallisuuden itsellehamuamispiirteestä - eli ahneudesta?
Onko niin, että mikäli todella köyhiltä katkaistaan mahdollisuus vaurauteen, luodaan samalla ihmisjoukko, jonka piiristä väkivaltaisuudet varmuudella jonain päivänä leimahtavat liekkeihin? Onko eliitille turvallisempaa, että annetaan surkeille massoille edes jonkinlainen toivonpilkahdus? Onko se myös näille surkeille itselleen turvallisempaa?
Kun Hyssälä sanoo: "Köyhyys on turvallisuuskysymys", en väitä vastaan. Niin ärsyttävää kuin Suomen järjettömän kovalta tuntuva veroprogressio onkin, tasainen tulonjako sammuttaa ahneuden kirkkaimman liekin. Uusi sisällissota Suomessa vaikuttaa siis epätodennäköiseltä. Mutta mitä tapahtuu globalisoitumisen edetessä? Mikä on oleva maailmanlaajuinen kehityksen suunta?
Informaation raja-aidat ovat kaatuneet. Mannertenväliset ip-verkot tuovat Manhattanin loiston aavikkotuulien ja monsuunisateiden piiskaamien hökkelikylien ihmeteltäväksi. Ja vaikka nettiä ei olsi, ei niin köyhää kylää enää maailmasta löydy, jossa ei tv:tä olisi. Varallisuuserojen räikeä epäsuhta lyö silmille. Ei meidän silmillemme. Vaan heidän.
"Minulle!", huutaa ensimmäinen. "Minulle myös", jatkaa toinen. "Minäkin haluan!", huutavat kymmenettuhannet muut.
Näin saavutaan jälleen mahdolliseen "kolaritilanteeseen". Seuraa valinta kahden huonon vaihtoehdon väliltä: resurssien ja omaisuuden tasaus tai sota. Vääjäämätöntä voi hetken viivästyttää paikalliskirurgialla; mikrolainoilla, kehitysapuprojekteilla. Mutta pieni näpertely ei ole koskaan padonnut suurten massojen alhaisia tahtoja. Köyhä haluaa vaurautta, tarvittaessa rikkaan kustannuksella. Rikas haluaa pitää vauraudestaan kiinni.
Ensin pyydetään. Sitten korotetaan ääntä.
Kun vastausta, kompensaatiota tai viisumia ei kuulu, sävy vaihtuu: "Jos ette anna, me otamme".
Ultimaattinen valinta on tehtävä noiden kahden vaihtoehdon väliltä. Sillä muita vaihtoehtoja ei ole.
-- lot
Reinoblogin lempeää vittuilua tiedätte-kyllä-mistä:
Positiiviset erityistoimenpiteet sekä Sensori HS:n toimistossa.
Myös varhaisemmasta Suomi julistaa Iso-Britannialle maasodan -pakinasta irtoaa huumoria hullua.
-- lot
Guardian:in elokuisen jutun mukaan brittiläisten yliopistojen opettajia ja henkilökuntaa on pyydetty vakoilemaan aasialaisen näköisiä sekä muslimeiksi tiedettyjä oppilaitaan. Näin siksi, koska kyseisten ryhmien edustajien epäillään osallistuvan islamilaisiin äärimmäisyysliikkeisiin sekä terrorismiin.
Opetusministeriön 18-sivuinen vakoiluohjeistuksen mukaan islamilaiset yhteisöt ovat viime vuosien aikana alkaneet voimakkaasti politisoitua. Ohjeistus kehoittaa tarkkailemaan yhteisöjen tuottamaa materiaalia sekä näiden puhujia. Terroristiryhmittymät head-hunttaavat sopivia opiskelijoita sekä valmistavat näitä tuleviin tekoihin. Erityisen hyviä kohteita ovat segregoituneet, vain omiensa kanssa seurustelevat opiskelijat.
Opetusministeriön edustajan mukaan radikalisoitumisprosessista löytyy suusanallisia todisteita yllikyllin.
..
En viitsi haaskata hyvää blogitilaa kertomalla siitä, minkälaisia vastalauseita moinen rasistinen toiminta on vähemmistöjen ja syvätiedostavien tahojen parissa herättänyt. Sensijaan tarjoan maanantain piristykseksi linkin TongueTied:iin. Linkin takaa löytyy poliittista korrektiutta isolla vasaralla mäiskivä sivusto, jonka esimerkkien absurdius muistuttaa jenkkimaassa nostettujen hullunkuristen oikeudenkäyntien tausta-aineistoja.
Esimerkki: brittien opettajien yhdistys on pohtinut mahdollisuutta olla käyttämättä "epäonnistuminen"-sanaa. Parempi, kämmäävien pilttien hauraita sieluja vähemmän vahingoittava termi olisi "viivästynyt onnistuminen".
Auts.
-- lot, monietnisyysdiskurssissa viivästyneesti onnistunut troglodyytti
Seuraavassa suora suomennos Financial Times:n artikkelista "Tutkimus maalaa etnisestä diversiteetistä kolkon kuvan".
Alkuperäinen, englanninkielinen artikkeli: Financial Times, John Bloyd, 8.8.2006 Lontoo
Harvardin yliopiston professori Robert Putnam - eräs maailman vaikutusvaltaisimmista politiikan tutkijoista - paljastaa tutkimuksessaan etnisen diversiteetin yhteiskuntaa syövyttävän, kolkon vaikutuksen.
Mitä voimakkaampi etninen diversiteetti yhteisössä vallitsee, sen vähemmän yhteistön jäsenet muihin luottavat, tutkimus toteaa. Luottamuskato ulottuu niin lähinaapuriin kuin pormestariinkin.
Nykyisessä, maahanmuuton hyötyjä pohdiskelevassa asenneilmapiirissä saatu tutkimustulos on kiistanalainen. Professori Putnam kertoi Financial Times:lle viivästyttäneensä tutkimustulostensa julkaisua niin pitkään, kunnes hän oli keksinyt kompensoivia kannanottoja etnisen diversiteetin puolesta. Hänen mukaansa "olisi ollut vastuutonta olla tekemättä näin".
Tutkimuksen pääviesti on tässä: "Etnisen diversiteetin vaikutuspiirissä ihmiset alkavat kyyristellä, kyhjöttää". Käyttäydymme kilpikonnien tavoin. Diversiteetin vaikutus on pahempi kuin olemme ajatelleet. Emme pelkästään tunne epäluottamusta niitä kohtaan, jotka näyttävät erilaiselta. Diversoituneissa yhteisöissä ihmiset eivät luota myöskään niihin, jotka näyttävät kanssamme samanlaiselta."
Professori Putnamin tutkimustulosten mukaan luottamus oli heikointa Los Angelesissa -ihmisen historian diversoituneimmassa paikassa. Tutkimustulokset pitivät havaintojen kanssa yhtä myös Etelä-Dakotassa, jossa diversiteetti tarkoittaa "ruotsalaisen kutsumista norjalaiselle piknikille".
Tutkimusdata sovitettiin ottamaan huomioon yhteiskuntaluokkien, tulojen sekä muiden tekijöiden vaikutus. Tulosten mukaan luottamuksen menetys oli sitä suurempi, mitä enemmän eri rotujen (race) edustajia samassa yhteisössä asui. "Ei luoteta pormestariin, ei luoteta sanomalehtiin, ei luoteta toisiin ihmisiin eikä instituutioihin", Prof. Putnam kertoo. Ainoa asia, jota diversoituneessa yhteisössä) yhteisöissä on muita yhteisöjä enemmän, on protestimarssien määrä sekä tv:n katseluun kulutettu aika.
Englannin sisäasiainministeriön alullepanema tutkimus on viitannut yhdensuuntaisiin tutkimustuloksiin. Manchesterin yliopiston kanssa yhteistyössä toimiva professori Putnam kertoo, että myös muissa Euroopan maissa on todennäköisesti havaittavissa samansuuntaisia trendejä.
Putnamin vuonna 2000 julkaistu, perinteisen yhteiskuntamallin etenevää hajoamisprosessia tarkasteleva kirja Bowling Alone teki kirjoittajastaan akateemisen julkkishahmon. Vaikka jotkut tiedemiehet asettivatkin kyseenalaiseksi kirjan havaintojen sovellettavuuden Yhdysvaltojen ulkopuolella, päättäjät olivat vakuuttuneita. Putnam kutsuttiin esitelmöimään Camp Davidiin, Downing Street:lle sekä Buckingham Palaceen.
Professori Putnam kuitenkin painotti, että maahanmuutto merkittävissä määrin hyödyttää sekä maahanmuuton "lähettäviä" sekä "vastaanottavia" päitä. Lisäksi hänen mukaansa sellaiset trendit, jotka on "sosiaalisesti rakennettu" (trends that have been socially constructed), voidaan myös "sosiaalisesti uudelleenrakentaa" (can be socially reconstructed).
Putnam esitti alahuoneen puhemiehenä toimivaa Jack Straw:ta kohtaan peiteltyä kritiikkiä. Straw oli viikko sitten kertonut, että hänen mielestään musliminaisten ei tulisi käyttää kasvot täysin peittävää huivia. Putnam kommentoi: "Meidän ei pitäisi olettaa, että tulijoiden tulisi olla meidän kaltaisiamme. Meidän pitäisi rakentaa sanalle 'Me' uusi merkitys."
Vapaasti suomennettu: 11.10.2006 --lot
Vain viisi päivää sitten kirjoitin Robert Redekeristä sekä siitä, kuinka syvästi huolissaan CPJ (Committee to Protect Journalists) oli häneen kohdistuneista tappouhkaksista.
Tänään CPJ:llä on taas asiaa. He eivät ole enää huolissaan. He tuomitsevat. Tuomion kohteena on venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murhannut kasvoton taho.
Aivan kuten Redekeriäkin, myös Politkovskajaa oli uhkailtu. Hän ei ollut suututtanut islamisteja. Hän oli suututtanut venäläisiä poliitikkoja. Harmaita eminenssejä, joiden rauhaa oli hyvin vaarallista häiritä. Anna tiesi sen. Silti hän teki niinkuin teki.
Kukaan ei voi väittää, ettei häntä varoitettu. Jatkuva uhkailu, ilmassa leijuva kuoleman uhka. Vankila. Maanpako. Myrkytys. Kuristava ote Annan kaulalla tiukkeni tiukentumistaan. Hän ei silti vaiennut. Velvollisuudentunto ylitti itsesuojeluvaiston.
Ihmisten väkivallasta hän kirjoitti, siitä samasta, joka hänet kiinni juoksi. Anna katsoi helvettiin - ja helvetti katsoi takaisin häneen.
..
Marttyyri.
Tuolla nimellä on tapana kutsua sellaisia, kuolevat sen puolesta, mihin he uskovat. Anna oli epäilemättä sellainen.
Mutta millä nimellä Annan murhan järjestänyt taho häntä kutsui?
Tuskin marttyyriksi.
Oliko hän murhaajalleen "она, которая говорит правду" (=todenpuhuja) vai "врушка" (=valehtelija)?
Ehkä hän oli molempia. Harmaa eminenssi lausui: "Tuon valehtelijan pitää kuolla". Hän tietysti tarkoitti: "Politkovskaja kertoo totuuksia, joita ei ole varaa päästää ihmisten tietoon".
Täsmälleen kuten John "The Birdman" Bryant meille kertoi: "Ei ole mitään syytä vaientaa näkemystä, paitsi jos se on totta, sillä valheellista näkemystä vastaan voidaan helposti taistella tosiasioilla ja logiikalla, kun taas totuutta vastaan ei voida taistella muuten kuin valheilla, jotka ovat suojattomia vääräksi todistamiselta. Totuutta vastaan voidaan taistella ainoastaan väkivalloin."
Anna kirjoitti totuuden. Hän kuoli totuuden vuoksi.
Totuutta suurempi mahti oli kuitenkin väkivalta. Suurempi siksi, koska väkivallan voima ylitti Anna Politkovskajan voiman. Kuollut ei enää kirjoita. Ja toimii varoittavana esimerkkinä muille. Primitiivistä, armotonta logiikkaa. Onko se oikeaa logiikkaa?
Onko antropologi Raymond Dart killer ape -teoriassa perää? Onko väkivaltaisuus ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus, evoluution raskas painolasti, edelleen läsnä meissä kaikissa? Olemmeko me tässä siksi, koska edellisten sukupolvien käyttäytymismallit ovat meissä läsnä, halusimme tai emme.
Osuiko Robert A. Heinlein oikeaan hänen kirjoittaessaan: "Violence, naked force, has settled more issues in history than has any other factor, and the contrary opinion is wishful thinking at its worst. Breeds that forget this basic truth have always paid for it with their lives and freedoms."
Länsimainen etiikka painottaa väkivallattomuutta ja toleranssia. Suvaitsevaisuutta. Toisen posken kääntämisen käyttäytymismalli on edelleen kodifioitu eurooppalaiseen tajuntaan. Toimiiko se? Vai onko väkivaltaan vastattava väkivallalla? Jos, niin koska?
Mikä on perimmäinen meemi, kun useat kilpailevat tahdot hamuavat itselleen samaa välttämättömyyttä? Mikä on harmaan eminenssin mielen toimintaohje? Onko se tämä:
1. Tee muille niinkuin haluat itsellesi tehtävän
2. Jos et saa tällä tavoin haluamiasi tuloksia, uhkaa.
3. Jos uhkailu ei auta, töni.
4. Jos töniminen ei auta, vahingoita.
5. Jos vahingoittaminen ei auta, tapa.
Kaikki eivät halua mennä loppuun asti. Ainakaan pienten panosten tähden. On kuitenkin selvää, että sitä mukaa kun panokset kasvavat, sitä pidemmälle ollaan valmiit menemään. Kun puhutaan Venäjän sisä- ja ulkopolitiikasta, mikään ei ole pientä.
Entä mikä oli Anna Politkovskajan meemi? Mikä käskysarja ohjasi hänen mieltään? Oliko se sama kuin harmaan eminenssin käskysarja?
Ensimmäinen kohta oli epäilemättä sama. Seuraavat - uhkailun, tönimisen ja vahingoittamisen - Anna toteutti kuten parhaiten taisi: kirjoituksillaan.
Roomalainen viisaus "De mortuis nil nisi bene" - ei pahaa vainajista - estää syvemmän pohdiskelun siitä, olisiko Anna ääriolosuhteissa hyväksynyt myös viidennen toimintaohjeen.
-- lot
Tulihan se sieltä. CTBTO (Preparatory Commission for the Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty Organization) kertoi havainneensa neljän richterin järistyksen Pohjois-Koreassa kello 9.10.2006 klo 4.35. Kyse on mitä ilmeisimmin pienestä maanalaisesta ydinkokeesta. Havainto on linjassa Pohjois-Korean oman ilmoituksen kanssa, jossa todettiin maan aloittavan kokeet.
Maan ulkoministerin sanoin "P-Korea ei tule koskaan käyttämään ydinaseitaan ensimmäisenä". Tämä "No first use"-politiikka on linjassa ex-neuvostoliiton maiden, Venäjän, Intian ja Kiinan kanssa. Yhdysvallat, Israel, Ranska, tai Pakistan eivät ole moisiin humanistisiin haihatuksiin sortuneet.
Ranskalainen 52-vuotias filosofian professori Robert Redeker teki jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Hän nimitteli islamin perustajaa termein "säälimätön sotapäällikkö, ryöstäjä, juutalaisten massamurhaaja". Koraania hän kuvaili sanoilla "uskomattoman väkivaltainen kirja". Ja edelleen: "Muhammed on vihan Mestari (=Master of hate)". Kyseiset kommentit julkaistiin Le Figaro -lehdessä syyskuun 19. päivänä.
Mitä tästä seurasi?
Redeker sai kirjoituksestaan palautetta. Vihaista sellaista. Eräs palaute totesi näin: "Et tule enää koskaan tuntemaan oloasi turvalliseksi. 1,3 miljardia muslimia on valmis tappamaan sinut".
Myös Redeker:n vaimo ja lapset saivat samansuuntaista palautetta. Jos Salman Rushdie sai aikanaan fatwan, niin Redeker sai sitten perhe-fatwan.
Monikulttuurisuudessa on se mukava piirre, että kulttuuriset erityispiirteet sekoittuvat. Nimeltä mainitsemattomiin kulttuureihin kuuluva "kuolemanpartio"-erityispiirre toimiikin kätevämmin, kun se yhdistyy on nykyaikaiseen "tehokas viestintäteknologia"-erityispiirteeseen. Redekerin pään menoksi olikin nopeasti pystytetty www-sivustoja, joista löytyi fatwa-määräyksen lisäksi miehen asuin- ja työpaikan osoite sekä hänen valokuvansa.
Länsivallat ovat ryhtyneet välittömiin toimiin suojatakseen kansalaistaan sekä demokratialle kriittistä sananvapautta. CPJ (Committee to Protect Journalists) löi rautanyrkkinsä pöytään ensimmäisenä ja ilmoitti olevansa "syvästi huolissaan" tapahtuneesta.
Ranskalaiset human rights -järjestöt, French Human Rights League etunenässä, ovat tuominneet tappouhkaukset, mutta tasapuolisuuden nimissä ovat toki muistaneet syyttää Redekeriä "typeristä, vihantäyteisistä ja pahoinvointia aiheuttavista" kommenteista.
Entä Ranskan valtio? Ehkä sekin on pyrkinyt tasapuolisuuteen, sillä valtion instanssit eivät ole tehneet mitään. Redeker on itse joutunut hankkimaan itselleen suojapaikan. Tai itse asiassa useita sellaisia, koska yhdessä suojassa ei ole mahdollista olla kovin pitkään. Redeker luonnollisesti maksaa suojapaikoistaan itse. Onneksi poliisi sentään heltyi ja antoi Redekerille turvamiehiä. Nähtäväksi jää, saako Redeker myöhemmin laskun heidän palveluksistaan.
Eräs kysymys nousee väkisinkin mieleen: onko muslimien toiminta järkevää? Hehän saavuttavat vähällä vaivalla huomattavan paljon. Pari anonyymiä kirjettä, muutama epämääräinen, väkivallalla uhkaava www-sivusto. Ja koko maa vaikenee, pelosta hiljaisena. Mahtava Ranska, Rousseaun, Voltairen ja Satren kotimaa - kauhusta jäykkänä.
Mikä avuksi?
Islamin kielto? Ei taida onnistua. Eurooppalaiset kannattavat monikulttuurisuutta kiivaammin kuin muslimit omaan uskoaan.
Sananvapauden poistaminen? Voisi toimia. Mutta kattavan sensuurin ylläpito on vaivalloista, ja ranskalaiset luonnostaan laiskoja.
Yhdysvallatko sitten? Taas?
Ehkä. Presidentti Harry Trumanin doktriini vuodelta 1947 kertoo seuraavaa: "..olkoon Yhdysvaltain toimintaohjeena vapaiden ihmisten puolustaminen silloin, kun he vastustavat aseistettujen vähemmistöjen valtapyrkimyksiä.."
Mutta sitten taas toisaalta: kuka tietää, minne historian kiemurat meitä johdattavat. Ehkä jonain päivänä Yhdysvalloissa ja EU:ssa on muslimihallinto ja noita aseistettuja vähemmistöjä edustamme me.
Toivottavasti Trumanin doktriini ei ole enää silloin voimassa.
-- lot
Blogia päivitetään uuteen versioon. Laitan kaikki mahdolliset omituisuudet ja toimimattomuudet versiopäivityksen piikkiin.
-- lot
HS: Pohjois-Korea ilmoitti tiistaina tekevänsä ydinkokeen vahvistaakseen puolustustaan Yhdysvaltojen uhkaa vastaan.
Seuraavana vuorossa Israel. Sitten Iran. Syiden vuoksi, jotka mainittu viikon takaisessa postauksessa: "Declaring capabilities is one way for a nation to becomes an official nuclear power. The other is a controlled atomic blast."
-- lot
Palaan vielä sananvapaus- aiheeseen. Helsingin Sanomat uutisoi Julkisen sanan neuvoston (=JSN) linjauksista. Alueviesti oli julkaissut 20. huhtikuuta 2006 uutisen otsikolla "Romaniseurue pahoinpiteli ja ryösti miehen" ja 10. kesäkuuta 2006 toisen uutisen otsikolla "Romaniseurue ryösti R-kioskin Huittisissa". Poliisi oli molemmissa tapauksissa pyytänyt yleisöltä vihjettä. Joku tuntemattomaksi jäänyt suuruus oli tästä suivaantunut ja tehnyt asiasta kantelun.
JSN kuitenkin antoi vapauttavan päätöksen seuraavin perustein:
".. rikokseen syylliseksi epäillyn henkilön etnisen alkuperän kertominen edellyttää harkintaa ja sitä, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen. Sellaista tietoa voidaan tarvita esimerkiksi silloin, kun rikoksesta kaivataan silminnäkijähavaintoja".
Uutisointi meni tällä kertaa nuottien mukaan. Entä aiemmin? JSN:n sivuilta löytyy kasapäin päätöksiä. Neuvosto on ottanut kantaa ainakin seuraavien etnisyyteen liittyvien uutisten hyväntavanmukaisuuteen:
"Kuopion yliopistossa opiskeleva venäläinen insinööri on tehnyt heikon sähkövirran avulla terveysmittauksia muun muassa viidelle kehitysvammaiselle aikuiselle" ..
"..humalaisia miehiä kohteekseen valinnut kolmehenkinen pohjoisafrikkalaisten miesten ryhmä on jäänyt kiinni ja nyt myös vangittu" ..
Myös näissä neuvosto on katsonut, ettei hyvää tapaa olla rikottu.
Kaikki hyvin ja maassa sensuurivapaa lehdistö.
Vai onko?
Ikävä sivumaku jäi suuhun. Ei päätöksistä, vaan ratkaisulauselmissa käytetyistä journalistisesta ohjeesta:
"Etnisen alkuperän mainitseminen rikosuutisissa ja muissa kielteisissä yhteyksissä voi vahvistaa ennakkoluuloja ja luoda vähemmistöistä stereotyyppisiä kielteisiä mielikuvia. Siksi rikokseen syylliseksi epäillyn henkilön etnisen alkuperän kertominen edellyttää harkintaa ja sitä, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen."
Joku asia on pielessä. Pelisäännöissä on virhe.
Näytämme elävän maailmassa, jossa on neljänlaisia etnisiä vähemmistöjä koskevia uutisia:
1. Vähemmistöjä positiivisessa valossa käsittelevät uutiset.
2. Vähemmistöjä neutraalissa valossa käsittelevät uutiset.
3. Vähemmistöjä kielteisessä asiayhteydessä käsittelevät rikosuutiset, joissa etninen tausta mainitaan.
4. Vähemmistöjä kielteisessä asiayhteydessä käsittelevät rikosuutiset, joissa etnistä taustaa ei mainita.
Ykkösryhmän uutisia löytyy hesarista käytännössä joka päivä. Henkilökohtaisesta perspektiivistäni katsottuna näyttäisi myös siltä, että alunperin kakkosryhmään kuuluvat neutraalit jutut kirjoitetaan säännönmukaisesti siten, että ne vaikuttavat ykkösryhmän jutuilta. Esimerkki: Etnisen ryhmä S:n edustaja kirjoittaa ylioppilaaksi. Uutisten jokavuotista peruskauraa, mutta kun kyseessä on tyhmäksi ja saamattomaksi oletettu etninen vähemmistö, tavanomainen toiminta muuttuu erityisen ansiokkaaksi.
Kolmosryhmä on nelosryhmään verrattuna varsin harvinainen tapaus. Kolmosryhmä menee JSN:n pelisääntöjen mukaan silloin läpi, kun esim. "rikoksesta kaivataan silminnäkijähavaintoja". Tässä ei ole suurta ongelmaa.
Neloskohdassa taas on.
Jos tarkastellaan neloskohdan ongelmaa lehtitalojen talousnäkökulmasta, tilanne näyttää oudolta. Lööpit janoavat draamaa, ja draamaa syntyy aina suurista ristiriitaisuuksista. Jos lakeja säätävä kansanedustaja rikkoo lakia, juttu päätyy lööppiin varmasti. Jos rovasti pettää vaimoaan prostituoidun kanssa ja jää kiinni, sama juttu. Ristiriita sanojen ja tekojen välillä myy. Ihmiset janoavat lukea sellaisista ihmisistä, jotka ovat moraaliltaan heitäkin alhaisempia.
Entäpä rikoksia tekevä turvapaikanhakija sitten? Väkivallan uhkaa pakeneva, joka vahingoittaakin auttajaansa? Itse näkisin tämän räikeän ristiriitaisuuden niin makoisana lööppimateriaalina, ettei juuri paremmasta väliä. Ainakin astetta antoisampaa luettavaa kuin muu keltamusta päivittäisroska. Talouden lainalaisuuksien perusteella tuontyyppinen uutinen pitäisi julkaista. Niitä ei kuitenkaan näe. Toimituksellisen linjan vaatimukset ylittävät liiketaloudelliset vaatimukset.
Tämä on kuitenkin vain pieni ongelma. Pahempaa seuraa.
Jos annetaan ymmärtää, että tietty etninen ryhmä tekee vain positiivisia ykkös- tai kakkostekoja eikä lainkaan negatiivisia nelostekoja, on tällä ainakin jonkinlaista vaikutusta ihmisten mielipiteiden muodostumiseen. Syntyy vääristymä - positiivinen bias. Etnisen ryhmän edustajat näyttävät käyvän koulussa, menestyvän, hakevan innokkaasti töitä, toimivan uutterina yrittäjinä, he tuovat uusia ideoita työpaikoille, siivittävät Suomen talouden menestykseen jne. Kuin propagandaa Saudien tai Thaimaan kuningasperheestä. Ei mitään negatiivista. Eikä juuri mitään neutraalia. Pelkää positiivista naminamia. Bjurström-journalismia.
Todellisuus on jotain aivan toista. Suuri määrä neutraaleja tapahtumia. Sekä väistämättä sopeutumattomuudesta johtuvia negatiivisia asioita. Nelosryhmää. Rasistisia asenteita ja tekoja, epäonnistunutta integroitumista, ryhmän sisäistä sekä valtaväestöön kohdistuvaa väkivaltaa, marginaalinen työmarkkina-asema, ennakkoluuloja, kielteisiä asenteita, suoraa vihamielisyyttä (tässä yhteydessä ei liene tarpeen mainita, minkä etnisen ryhmän toimista esimerkit on ammennettu).
Mitä väliä tällä sitten on? Miksi etnisyyteen liittyvän tiedon piilottaminen on ongelma?
Sillä on se väli, että Suomessa ajetaan hyvin voimakkaasti maahanmuuton voimakasta kasvattamista, yllämainittuihin positiivisen biaksen perusteluihin tukeutuen. Peittäen samalla negatiiviset näkökohdat. Kaikki valtapuolueet ovat ottaneet linjakseen monikulttuurisuuden edistämisen sekä työperäisen maahanmuuton edistämisen. Työvoimapula uhkaa! Maahanmuuttajat hätiin! Kuka pesee iäkkäät, vanhainkodissa riutuvat perseemme! Suomesta loppuu talouden dynamiikka, ellemme tee mitään! Help!
Kansalaisjärjestöt - punavihersellaiset etunenässä - ovat tässä asiassa hyvin aktiivisia. On vähintäänkin erikoista, että ne, joiden pitäisi etunenässä olla vastustamassa ahneiden työnantajien pyrkimyksiä, käyttävät EVA:lta lainattua retoriikkaa. 
Aikaisempi kirjoitus siteerasi erästä vihreätä, aritmeettisiin perusoperaatioihin ilmeisen kykenemätöntä maailmanparantajaa Tapio Laaksoa: "Siirtolaiset hakevat Euroopasta parempaa elämää, ja heillä on siihen täysi oikeus".
Laakso ei erottele tulijoita sen mukaan, mikä on heidän motivaationsa tai kyvykkyytensä työntekoon ja yhteisen yhteiskunnan rakentamiseen. Laakso kuuluu monine aateveljineen ja -sisarineen siihen laajaan joukkoon, joiden mielestä meillä on niin paljon omaisuutta, ettei sitä ole tuhlaamalla mahdollista loppuun kuluttaa. Lisäksi suomalaisilla on hirvittävän huonoa karmaa. Hyvän karman saavuttamiseksi meidän pitäisi tasata loppumatonta omaisuuttamme maailman surkeiden kanssa. Tällaisia mielipiteitä lausutaan yleensä sellaisten ihmisten suulla, jotka eivät itse ole päivääkään tehneet tuottavaa työtä, palkanneet työntekijöitä tai yrittäneet vetää yritystä yrittäjävihamielisessä Suomessa.
Yhteiskunnan varallisuus ja toimintakyky on hyvin tiukassa sidoksessa yksityisyritysten toimintaedellytyksiin. Jos yritykset voivat hyvin, yhteiskunnan talous voi hyvin. Tällöin myös heikommin pärjäävät voivat hyvin. Kun on ylijäämää, on mistä jakaa. Ja kääntäen.
Hyvää karmaa hinkuvat, epärealistisiin maailmanparannushankkeisiin itsensä sitouttaneet punaviherfilosofit eivät näytä tajuavan sitä yksinkertaista tosiasiaa, että mikään talous ei kestä määräänsä enempää yhteisiin talkoisiin osallistumattomia "paremman elämän tavoittelijoita". Ei vain yksinkertaisesti kestä. Keskiajalla oli tyypillistä, että kun kuninkaan verorasitus ylitti 50 %, alkoi kapina. Tänä päivänä tuollainen veroprosentti ei saa aikaan sotaa, mutta rajansa se on veromarginaalillakin. Kun ruuvia kiristetään liiaksi, yhä enenevä määrä ihmisiä heittää hanskat naulaan. Tai siirtää yhtiönsä kotipaikan kevyemmän verotuksen piiriin. "Miksi minä maksaisin muiden loikoilusta?", kysyy moni. Sitä kysyn minäkin.
Vaikka osalla tulijoista olisi aidosti hyvää tahtoa työntekoon, ollaan hieman erilaisten ongelmien äärellä. Valitettava tosiasia näyttää olevan, että ainakaan ensimmäisen polven tulijat eivät useinkaan kykene työpanoksellaan tuottamaan sellaista lisäarvoa, joka oikeuttaisi niin suuren palkkasumman, jolla tässä maassa itsenäisesti pärjäisi. Suomi on kehittynyt, monimutkainen yhteiskunta. Jotta täällä kykenisi toimimaan, on yksilöidenkin oltava vastaavasti kehittyneitä. Intuitioni empirian ohella kertoo, että tietyt etniset ryhmät eivät kehittyneisyyden vaatimusta täytä.
Valitettavasti empiria ei ole tekijä kaikkien ajatusmaailmassa. Faktajohtajan sijaan meillä on arvojohtaja. Faktapuolueiden sijaan arvopuolueita. Liikaa punatukkaisia arvomessiaita, jotka priorisoivat muiden ongelmat omiemme edelle. Vain muutama sopiviin yhteiskunnallisiin solmukohtiin sijoitettu maailmanparantaja lisää, niin aivan mitä tahansa voi tapahtua. Peruuttamattomia yhteiskunnallisia muutoksia. Juuri sellaisia, joihin uusista asioista innostuvat suomalaiset ovat ennenkin sankoin joukoin innolla sännänneet, ja joiden takia vuosikymmen myöhemmin katkerasti typeryyttään kironneet.
-- lot, 2006
I've written about this subject before, many times. Vital question being, what's inside Mr Ahmadinejad's mind. 
So now we have a stand-off. Will there be a stand-down? Or shall this incident proceed through the usual path? That is, as time passes, the military force of a hostile opponent is always assumed to increase. Never decrease. When shall Iran have a military force capable of nuclear strikes? Ten years? Five? One? Are they there yet? What happens when either Iran or Israel fires a test blast?
Reuters on the same subject:
TEL AVIV (Reuters) - In October 1973, with its forces battling to repel invasions by Egypt and Syria, Israel did what had previously been unthinkable: It briefly wheeled its nuclear-capable Jericho-1 missiles out of their secret silos.
With Israel's current arch-foe Iran seen gaining the ability to produce nuclear weapons within a few years, and preventive military options limited, some experts now anticipate another "lifting of the veil" on the assumed Israeli atomic arsenal.
Were that to happen, experts say, the objective would be to establish a more open military deterrence vis-a-vis Iran and perhaps win Israel's nuclear option formal legitimacy abroad.
Talk of a nuclear stand-off between Israel and Iran has sparked comparisons with the "mutually assured destruction" formula that reigned during the Cold War and, more recently, between India and Pakistan. [..] But those precedents assume a parity that may not exist with Israel and Iran. Militarily advanced Israel is geographically small and vulnerable. Iran's atomic ambitions are at fledgling stage but its large size could help it survive a major strike.
There is also speculation that Ahmadinejad might welcome an apocalyptic confrontation, meaning the idea of a deterrent would not work.
"Israel cannot continue to rely on it (ambiguity policy) if Iran has nuclear weapons. This is because ambiguity leaves too many grey areas. The enemy cannot know with certainty what the red lines are and when he is risking an Israeli nuclear response," (Reuven Pedatzur, defence analyst) wrote.
"There must be a deterrent policy that will leave no room for misunderstandings," he added. "Thus, for example, we would make it clear that the identification of any missile launched from Iran in a westerly direction means, as far as we are concerned, the launch of an Iranian nuclear missile at us."Declaring capabilities is one way for a nation to becomes an official nuclear power. The other is a controlled atomic blast.
"If the Israelis really have any doubt about the credibility of their deterrence, they could conduct a nuclear test, say, in the Negev desert," said Gary Samore, a former adviser on nuclear non-proliferation in the U.S. National Security Council under President Bill Clinton.
"The sense of stability associated with mutually assured destruction grew out of a learning curve," [Avner Cohen] said. "Israel had its learning through crisis, especially the 1973 war. Do we have time for the Iranians to learn? Will they learn?"
-- lot
Blogit ovat osoittautuneet erinomaiseksi viestintävälineeksi maahanmuuttokriittisessä keskustelussa. Jussi Halla-Ahon scripta lienee blogeista luetuimpia. Laiva on täynnä jää toki vielä kauas taakse, mutta eilinen 400 päivittäisen kävijän ennätys toki kannustaa jatkamaan valitulla polulla.
Uusia blogejakin on ilmestynyt..
Uusi Viesti -blog kirjoittaa Väinö Valppaan johdolla islamista, maahanmuutosta sekä suomalaisten monikulttuuriuskovaisten pölvästöinnestä.
Kansankokonaisuus on tuore, yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä evolutiivisesta näkökulmasta tarkasteleva blogi. Ensimmäiset viestit ennustavat korkeatasoista viestintää jatkossakin. Blogia ylläpitää nimimerkki "Jukka".
.. mutta niinkuin aina, vanhan täytyy väistyä uusien tieltä.
sixteenvolts-blogin vetäjä, tekniikan tohtori Ilkka Kokkarinen meni ilmeisesti liian pitkälle yrittäessään yhtä aikaa kritisoida feminismiliikettä, homoja sekä maahanmuuttoa. Paine kasvoi liian suureksi, hän lopetti kirjoittamisen ainakin toistaiseksi sekä julkaisi laajan itsekritiikin.
Jos Kokkarisen tapauksesta voidaan sen verran ottaa oppia, että ei kannata käydä päin koko muuta maailmaa. On parempi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tehdä sitten asiat niin hyvin kuin osaa. Kyse on kuitenkin vain tosiasioiden julkituomisesta, ei sen kummemmasta.
-- lot
Janne Virkkunen, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja kirjoittaa lehden 24.9.06 julkaistussa pääkirjoituksessa seuraavasti:
"Olemmeko tulleet tilanteeseen, jossa länsimaissa ei todellakaan voi kohdella islamilaista maailmaa samalla tavoin kuin kohdellaan muita järjestelmiä - satiirin ja ironian keinoin? Islamilainen maailma koettelee parhaillaan länsimaisen sananvapauden rajoja, eikä länsimaisella medialla puolestaan ole varaa antaa tässä taistelussa periksi. Itsesensuuri johtaa uskottavuuden menettämiseen yleisön silmissä ja on itse valittu tuhon tie."
Näin.
Kyse on Paavi Benedictus XVI:n viikko sitten pitämästä puheesta, joka on - yllätys, yllätys - jälleen kerran pakottanut veljemme raivopäät tarttumaan miekan kahvaan.
Muslimien reaktio ei liene kenellekään yllätys.
Paavin puheen kantaaottavia kohtia voidaan pitää pienoisena yllätyksenä.
Mutta suurin yllätys tulee Helsingin Sanomien Virkkuselta, yllämainitun sitaatin vuoksi. Vaikka Virkkunen käyttää esimerkkinä sariiria ja ironiaa, kyse lienee jostain muusta. Näistä kepeistä tyylilajeista pidättäytyminen ei vielä ole itsesensuuria. Mitä se sitten on?
Pauli Aalto-Setälän, Iltalehden ex-päätoimittajan mukaan itsesensuuri on "sitä, että jättää jonkin asian julkaisematta, vaikka se olisi sen arvoinen". Aalto-Setälä jatkaa: "Tietysti teemme paljon arvovalintoja, kun eteen tulee jotain uutta. Objektiivista mediaahan ei ole olemassa, siinä on aina arvot takana."
Itsesensuuri näyttäisi olevan jotain sellaista, mistä pitäisi kirjoittaa, mutta josta ei kuitenkaan kirjoiteta. Itsesensuroiva media voi tuottaa ainoastaan valikoitua, puutteellista totuutta.
Asiaan sisältyy pieni periaatteellinen ongelma: Puutteellinen totuus ei ole totuus lainkaan. Virkkunen on aivan oikeassa lausuessaan itsesensuurin johtavan tuhon tielle. Ei yhteiskunnan tuhon tielle, vaan itsesensuuria harjoittavan mediayrityksen tuhon tielle.
On mielenkiintoista nähdä, minkä valinnan HS lopulta päätyy tekemään - pitäytyykö se pönäkkänä, itsesensuroivana kaikentietäjänä vai voittaako journalististen arvojen mukainen politiikka lopulta. Puhtaana liikeyrityksenä HS:n tulisi edetä johdonmukaisesti tiellä, joka palvelee voitontuottamistavoitetta. Näin toimittaessa ollaan kuitenkin ristiriitaisella polulla lehden ääneenlausumattomien "arvojen" kanssa. Sillä Ideaalimaailman maalaamisessa lehden toimituksella ja muilla taustahahmoilla ei ole juuri muuta keinoa kuin valikoiva uutisointi sekä itsesensuuri.
Ei hyvältä näytä.
Virkkusen pääkirjoituksen sanomaa oltaisiin voitu helposti tukea julkaisemalla samassa 24.9 lehdessä edes yksi islamkriittinen kirjoitus.
Lienee turha edes sanoa, löytyikö sellaista.
Samat naamat, samat sitaatit. Professori Jaakko Hämeen-Anttilan kootut sloganit:
"Maltillisen islamin kannalta väkivalta on kuitenkin puolustautumista hyökkääjää vastaan."
"Muslimien hallitsema valtakunta on levinnyt sotaisestikin, mutta islamia ei uskontona ole levitetty väkivaltaisesti"
Ja mikä parasta, Hämeen-Anttilan varmasti todeksi muuttuvien toiveiden mukaan: "väkivaltaa korostavat lausunnot voivat H-A:n mukaan jäädä islamissa taustalle muutamassa vuosikymmenessä".
Tapio Laakso, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja säestää: "Kontrollin lisäämisen sijasta laillista maahanmuuttoa on helpotettava. [..] Siirtolaiset hakevat Euroopasta parempaa elämää, ja heillä on siihen täysi oikeus."
Hmm.
Mitähän tästä nyt pitäisi olla mieltä?
Ainakin sen verran, että yhden Hesarin sunnuntailäystäkkeen riveiltä ja rivien välistä oli mahdollista luoda maailmankuvaa seuraavasti:
1) Media ei kerro totuutta.
2) Media ei ole kuitenkaan huolissaan totuusvajeesta vaan siitä, että valheellisesti uutisoivan mediayrityksen liiketoiminta saattaa kärsiä.
3) Muslimit antavat väkivaltaisia lausumia..
4 .. joita meille itsesensuurin vuoksi ei uutisoida.
5) Mutta jos oikein kovasti toivomme, väkivalta voi joskus poistua..
6) .. tai sitten ei. Mutta joka tapauksessa muslimeilla on oikeus tehdä sitä, mitä he nyt sitten ovatkaan tekemässä.
Meidän osamme on ymmärtää.
Ja maksaa muiden oikeuksien toteutus.
Janne Virkkusen osa on päättää, mitä hän haluaa meille tulevaisuudessa totuutena syöttää.
Sinun osasi on miettiä itseksesi, kuinka paksua potaskaa jaksat nyt ja tulevaisuudessa niellä.
-- lot, 2006
Syrjintä kielletään perustuslaissa (6 §), työsopimuslaissa (2 luku 2 §) ja rikoslaissa (11 luku 9 § ja 47 luku 3 §). Syrjintä kuitenkin nimenomaisesti sallitaan yhdenvertaisuuslaissa (7 §). Niinsanottua positiivista erityiskohtelua ei pidetä syrjintänä.
Yhdenvertaisuuslain kuudes ja seitsemäs pykälä ovat keskenään sekä kaikkien muiden mainittujen syrjinnän kieltävien lakien kanssa huikeassa ristiriidassa. Sanakiemuroiden taakse kätkeytyy teesi: Syrjintä on sallittua silloin, kun tavoitteena on syrjinnän ehkäiseminen.
Lukija voi vain arvata, keitä on tarkoitus positiivisesti syrjiä, ja kenen kustannuksella. Edelleen lukija voi itsekseen miettiä, mitä implikaatioita on yhdenvertaisuuslakiin nimenomaisesti kirjatulla, viranomaisten ohjenuoraksi tarkoitetulla yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuudella.
Siinä se. Eriarvoinen yhteiskunta. Eri politiikka eri ryhmille. "Samanarvoisen" yhteiskunnan tähden.
Joku totesi kerran: Tie helvettiin on viitoitettu hyvillä aikomuksilla. Hän oli viisas mies.
Luulisi, että tässä olisi jo tarpeeksi. Mutta lisää tulee. Yhdenvertaisuuslain 17 § tekee jotain, minkä ei pitäisi läntisessä oikeusjärjestelmässä olla mahdollista: kääntää todistustaakan. Oletetun syrjijän on itse todistettava syyttömyytensä. Ellei tähän kykene, seuraa jopa 15000 euron sakko.
"Yhdenvertaisuuslaista" saamme kiittää Peruspalveluministeri Liisa Hyssälää. Kiitos Liisa. Kiitokset todella paljon. Mihin surkeaan epätasa-arvoiseen infernoon me ilman sinua joutuisimmekaan ?
Yhtälailla osoitan vuolaat kiitokseni lain vahvistaneelle presidentti Tarja Haloselle. Kuudenneksi suurin suomalainen näytti kirkkaanpunaiset kyntensä. Vahvisti lain, poisti Suomesta tasa-arvon ja käänsi todistustaakan. Kiitokset, Tarja. Oikein suuret kiitokset.
Lain perusteluihin voi tutustua täällä.
-- lot
Pakkohan sinne oli mennä. Anarkistien mielenosoitukseen, jonne odotettiin "tuhansia ihmisiä", ja jossa oli tarkoitus järjestää "edes hieman sekasortoa". Sekasortoa hyvää tarkoitusta varten, eli Kiinan pienviljeliöiden tukemiseksi.
Puoli kuudelta paikalla. Siellä täällä poliiseja, toimittajia sekä varsinaisia mielenosoittajia. Hyvin rauhallinen, odottava tunnelma. Ei yhteishuutoa, ei punamustia vaatimuskylttejä, ei oikein mitään. Missä kaikki olivat? Ei näin pienellä porukalla sekasortoa kylvetä.
Odotetaan hetki, siis.
Lisäjoukot saapuivatkin pian. Mielenosoittajien harmiksi joukot olivatkin jouha-varusteisia poliiseja ja rajavartiolaitoksen edustajia. Heitä oli paljon.
Liian paljon.
..
En kertaa illan kulkua tämän tarkemmin, koska tapahtumat on dokumentoitu muualla paremmin kuin hyvin. Otan kuitenkin kantaa muutamaan hyvin ilmeiseen yksityiskohtaan, joita paikalla ollessani ihmettelin.
1. Anarkisteilta puuttui johto.
Johtuiko tämä anarkistien saamattomuudesta, poliisin taktiikasta vai sattumasta? Omien sanojensa mukaan ainakin Steen yritti päästä paikalle. Hän epäonnistui.
Muutamat pidemmän linjan aatteenharjoittajat (hän, hän ja hän) olisivat ehkä voineet paikata. Tilaisuutta ei koskaan tullut.
2. Johdon puuttuessa puuttui myös yhteinen tahto
Kun kukaan ei toimi kapellimestarina, orkesterin musiikki muuttuu kakofoniaksi. Tai loppuu kokonaan.
Kun ei ollut puheiden pitäjiä eikä musiikkia eikä julkilausumia eikä ylipäätään mitään, taistelutahtoa ei voi syntyä. Kun kukaan ei huuda "kyttä on natsisika":a, kenenkään mieli ei virity eikä taistelutahtoa synny. Iskee lamaannus ja toivottomuuden tila.
Anarkistit olisivat voineet järjestää mielenilmauksensa saarrosta huolimatta, sillä paikalla oli runsaasti niin toimittajia kuin videokuvaajiakin. Niin ei tehty. Typeryyttä.
3. Poliisien ylivoima oli rusentava
Johtajien kaikotessa tilanne näytti pian tältä. Eikä pikkutytöistä ollut vastusta jouhalaisille. Pitäisi tajuta, milloin ylivoima on liian suuri.
Jo Sun Tzu opetti: "It is the rule in war, if our forces are ten to the enemy's one, to surround him". Näin tehtiin. Täydellinen saartorengas. Joukkojen epäsuhta oli niin ilmeinen, että voidaan hyvin puhua kymmenkertaisesta taistelukapasiteetista.
Jos anarkistit olisivat koonneet voimansa, he olisivat voineet ehkä murtaa piirityksen yksinkertaisesti läpi juoksemalla. Sanomatalon kohdalla tämä olisi saattanut onnistuakin. Nuoret löivät asian kuitenkin leikiksi, he pysähtyivät juuri ennen muuria.
Hyvä niin. Pamppu sattuu.
4. Mediasodan avaimet
Riehumista yrittäneet tuomittiin kansalaisten keskuudessa yksimielisesti. Ainoat anarkisteja kannustavat tai ymmärtävät kommentit, jotka olen viime päivinä anarkisteista lukenut, ovat tulleet anarkisteilta itseltään.
Poliisin toimia on toki kritisoitu. En ihmettele. Lauantai-illalla käyskentelevät nousuhumalaiset mielihyvämetsästäjät ovat lyhytpinnaisia ja kärkkäitä kritiikkiin. Maijoihin vietiin monta ihmistä, niin miehiä kuin naisiakin. Ikää tai sukupuolta ei katsottu. Tämäkin nainen olisi päässyt nippusiteisiin ja putkaan hyvin helposti - olisi vain tarvinnut ojentaa kättä ja tarttua mellakkakilpeen.
Poliisin kritisointi ei kuitenkaan tuo gloriaa anarkisteille. Poliisin käytös päinvastoin ymmärrettiin johtuneeksi yhteiskuntarauhaa tarkoituksella rikkovien tahojen aiotuista toimista. Poliisi teki sen, mitä oli pakko tehdä. Pakko siksi, koska tekemättä jättäminen olisi johtanut vakaviin seurauksiin.
Poliisi voitti. Kari Rajamäki voitti. Jopa Chiracin nollaksi haukkuma Erkki Tuomioja voitti. Suomen maine EU-puheenjohtajamaana säilyi tahriutumattomana.
Hyvä niin, sillä tahriutumaton maine on tärkeätä säilyttää.
Ylipäätään kaikenlainen maine on syytä säilyttää.
Oli maineen haltija sitten anarkisti, poliisi tai joku muu, on välttämätöntä pitää kiinni maineestaan. On oltava sitä, mitä sanoo edustavansa. Toimittava niiden arvojen mukaisesti, joiden varaan oman elämänsä perustaa.
En halveksu anarkisteja. Enkä vihaa poliiseja. Yritän oppia molemmista.
Poliisien voitto johtui siitä, että he tekivät poliisin työnsä paremmin kuin anarkistit anarkistin työnsä. He olivat ymmärtäneet sodan lait paremmin.
Seuraavalla kerralla voi käydä toisin. Heikkokin joukko voi saavuttaa paljon, jos hallussa on paikallinen ylivoima. Paikallinen ylivoima syntyy, kun ratkaisupisteeseen keskitetyt voimat ylittävät vastustajan voimat.
Taisteleminen on ihmisille inherenttiä toimintaa. Me olemme aina taistelleet, enemmän tai vähemmän sivistynein keinoin. Mikään ei todista sen puolesta, ettemme tule jatkossakin samoin toimimaan. Kyse on vain siitä, kuka tekee taistelutyönsä muita paremmin. Kuka laskee voiton kaavan oikein.
Eräs kaavan osatekijä siinä muodossa kuin Maanpuolustuskorkeakoulun Sotatekniikan laitos sen meille kertoo:
Voiton kaava on panostaa sotatieteisiin ja käydä koko ajan pieniä sotia. Perustelu: Voittaminen perustuu innovaatioihin, jotka usein ovat teknisiä, mutta voivat myös olla taktisia ja joissain tapauksissa pedagogisia. Innovointi perustuu osin ajatteluun. Jos lisätään ajattelua esimerkiksi lisäämällä tutkimuspanosta, niin innovaatioiden määrä nousee. Innovaatiot liittyvät myös ongelmiin. Jos ongelmia ei tiedetä, niin niitä ei voi ratkaista. Näin ollen innovatiivisuus kasvaa, mikäli käydään sotaa. Siis pienen sodan käynti koko ajan lisää innovaatioiden määrää.
Ikuista, rajoitettua sotaa käyvät yksilöt, yhteisöt ja maat tulevat ylläsanotun perusteella lopulta voittamattomiksi. Siinä, mitä usein tekee, tulee hyväksi. Muiden osa on joko alistuminen tai tuhoutuminen.
Alistujat voivat saada pientä lohtua siitä, että myös alistumisessa tulee lopulta hyväksi.
-- lot
Kuvat: Olli Salo, Tarmo Pekola, Juha Blomberg, Ai Design.
Some texts in English also - please click 
