Saddam, Machiavelli ja Brutuksen pojat

Niccolò Machiavelli, itsekkään voimapolitiikan vankkumaton edusmies, kirjoitti renesanssin aikoina seuraavasti:

"And this will always be known by those who read ancient history, that after a change of State, either from a Republic to a Tyranny, or from a Tyranny to a Republic, a memorable execution against the enemies of the existing conditions is necessary. And whoever restores liberty to a State and does not kill Brutus, and whoever restores liberty to a State and does not kill the sons of Brutus, maintains himself only a short time."

Sama tiiviimmässä muodossa ja suomeksi: "Vallan vaihtuessa Brutus ja hänen poikansa on tapettava".

Tämän päivän Brutus on Saddam Hussein. Hänen poikansa, Uday ja Qusay, makaavat luotien puhkomina haudoissaan. Hetken päästä Brutus itse joutuu haudan lepoon.

Oikeutetustiko?

Emme tiedä.

Oikeutus riippuu siitä oikeusjärjestelmästä, joka tuomion langettaa. Milošević pääsi Haagiin, kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen. Haag ei jakele kuolemantuomioita.

Irakilaiset tuomioistuimet eivät ole yhtä laupeita. Eivät Saddamin aikana, eivät nyt. Tuskin jatkossakaan.

Miksi Saddam ei päässyt Haagiin?

Emme tiedä. Kukaan tätä meille kerro. Hellämielinen eurooppalainen saattaa ajatella, että Haag olisi ollut oikeampi paikka nuijanheilutukseen sekä selon saamiseen Saddamin käymistä laittomista hyökkäyssodista sekä omien kansalaistensa joukkomurhista. Ehkä useampi puolustusasianajajakin olisi jäänyt henkiin.

Machiavelliläinen, omia laittomia hyökkäyssotiaan käyvä Yhdysvallat ei moiseen hempeilyyn ryhdy. Saddamin luovuttaminen omiensa eteen saa aikaan juuri sen, mitä halutaankin tapahtuvaksi. Hän saa osakseen massojen raakaa oikeutta. Voiman oikeutta.

Sudet raadelkoot omansa.

-- lot

[kuva: Crazy War by *Tunaferit]

Hyvää joulua

Toimitus siirtyy hyvin ansaitulle joulutauolle. Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille lukijoille ja kanssabloggaajille.

-- lot

Vastuussa: Satu Hassi

Satu Hassi: "Kehitysmaiden ihmisistä noin puolet on alle-18-vuotiaita. On luonnollista, että ihmisiä pyrkii muualta maailmasta töihin EU:n alueelle, aivan kuten Yhdysvaltoihinkin. Heidät on syytä toivottaa tervetulleiksi, se on oma etumme. Sodan jälkeen syntyneet eurooppalaiset siirtyvät kohta eläkkeelle."

Lähde: Satu Hassin EU-teesi numero 9.

Sanomien lämmin syli

Ikäviä juttuja aivan joulun alla. Niinkuin useimmat jo tietävät, oululainen nainen kolkattiin ja joukkoraiskattiin ulkkareiden toimesta. Hesarikin on kirjoittanut aiheesta laajalti, luonnollisesti tuomiten tapahtuneen mutta samalla korostaen, että asiasta ei saa vetää vääriä johtopäätöksiä.

Mielenkiintoinen pieni yksityiskohta asiaan liittyen: Näppäräsorminen netinkäyttäjä oli linkittänyt Jussin vieraskirjaan kuvaparin, jossa vertailtiin Hesarin nettiuutista. On tietenkin luonnollista, että uutisiin tehdään pieniä korjauksia kaiken aikaa, mutta tällä kertaa muutos oli aika erikoinen. Vertaa oheisessa kuvassa näkyvän uutisparin kakkoskappaleita toisiinsa.

En hämmästele sitä, että Hesari ei tykkää "neekeri"-sanasta. Hämmästelen sitä, että miten on mahdollista muuttaa lennossa haastateltavan rikoskomissaario Matti Luolavirran antamaa suoraa sitaattia. Suora sitaatti kun on määritelmällisesti jotain, joka tulee suoraan lähteestä.

En tiedä, mikä on sellainen väärä johtopäätös, johon ei saisi päätyä, mutta ainakin Hesarin toimituskunta ponnistelee kovasti auttaakseen ihmisiä oikean johtopäätöksen tekemisessä.

Minun oma henkilökohtainen ongelmani on se, etten oikeastaan edes tiedä, mikä tämän oikean johtopäätöksen oikein pitäisi olla. Ehkä tämä on tarkoituskin.

Voin tietysti olla väärässä, mutta alan yhä enenevissä määrin ajatella että: pelkkä neutraali tapahtumien uutisointi ei jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa mediayrityksille enää riitä. Maksavan yleisön houkuttelemiseksi ja ns "koukuttamiseksi" on välttämättä kehitettävä sellaisia viestinnällisiä toimintatapoja, jotka hienovaraisesti ohjaavat lukijat/kuulijat/katsojat takaisin mediayrityksen ylläpitämien viestintävälineiden lämpimään syliin. Syliin pääsystä pitää toki pieni hinta maksaa.

Kuluttajalle voi olla herttaisen yhdentekevää, ostaako hän euron hintaisen iltapäivälehden vai ei. Mediayritykselle tämä valinta ei ole yhdentekevä. Valinta määrittelee kyseisen yrityksen elämän säilyvyyden ja tulevaisuuden.

Yritys "haluaa" pysyä hengissä. Sen on välttämättä tehtävä näin. Ja jos mahdollista, laajennuttava. Tässä mielessä yritykset muistuttavat elollisia organismeja. Yrityksiä, niinkuin uskontojakin, on mukavaa ajatella evolutiivisina olioina. Ainakin siinä mielessä mukavaa, että mikäli tuntee jonkin toimivan tahon toimintaa määrittävät taustaoletukset, osaa myös ennustaa samaisen tahon toimintaa.

Toki taustaoletusten on oltava oikeita. Lainatakseni kansantaloustieteilijä Yrjö Vartiaa:

"Vain hyvin oudoissa tilanteissa vääristä oletuksista voi seurata oikeita johtopäätöksiä"

(lainausta ei ole peukaloitu blogillituksellisen linjan mukaiseksi)

Miten tätä voidaan soveltaa?

Vaikkapa seuraavasti: minä oletan, että liikeyritysten - jollaisia Alma Media Oyj, SanomaWSOY Oyj, STT, Kustannus Oy Aamulehti, Sanoma osakeyhtiö, Yhtyneet Kuvalehdet Oy jne ovat - keskeinen, kaikki muut tavoitteet ylittävä päätavoite on tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen. Päätavoite ei ole "luotettava tiedonvälitys", "yhteiskuntavastuu" tai "moraalikasvatus". Päätavoite on rahan ansainta. Kaikki muut tavoitteet ovat tälle tavoitteelle alisteisia. Kaikki. Täysin riippumatta siitä, mitä liikeyritys itse ilmoittaa keskeiseksi tavoitteikseen.

Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli Helsingin Sanomien talousjohto eräänä päivänä tajuaa, että uutisten sijaan olisi tuottavampaa jaella ihmisille pornoa, Helsingin sanomista tehdään pornolehti.

Älä naura. Iltapäivälehden kulkevat pienin askelin tähän suuntaan. Enkä ihmettele lainkaan. Ihmiset työntävät edelleen auliisti rahojaan sille, joka vaikuttaa tietävän asiat ihmistä itseään paremmin. Ja mikä olisikaan arvokkaampaa kuin tieto seksistä - asiasta, jonka ympärillä tämä maailma näyttää pyörivän.

"Kaikentietäjän" rooli on mediayritykselle tärkeä. Tämän roolin ilmentymiä ovat muuten Kirstin ja Torstin palsta. Hehän tietävät kaikesta kaiken. Moisten oraakkelien edessä kelpaakin madella: "kiitos Kirsti ihanasta palstastasi, muuta ei enää viitti lukeakaan" - ylikomisario hyvinkäältä.

Oletuksella on muitakin seurauksia. Kuten se, että uutisten tulisi informatiivisuuden lisäksi/sijasta olla houkuttelevia. Erinomainen uutinen olisi sellainen, joka avautuisi pala kerrassaan, vähitellen. Uuden käänteen selvittämiseksi olisi aina ostettava uusi numero. Tai palattava ruudun ääreen.

Elokuvamaailma määrittelee termin "Cliffhanger", tarkoittaen wikitermein: "..yhtäkkistä lopetusta, jossa keskushahmot jäävät epätoivoiseen tai epävarmaan tilanteeseen, esimerkiksi roikkumaan kallionkielekkeeltä."

Mikä on uutisten kallionkielleke?

Onko se ristiriitainen viesti siitä, että puistoissa voi joutua raiskatuksi, mutta on rasistista epäillä ulkomaalaista potentiaaliseksi raiskaajaksi? Kaksikomponenttinen pelko - Skylla ja Kharybdis. Monen ihmisen pahimmat pelot ovat raiskaus ja sota. Raiskauksen uhriksi voi joutua kuka tahansa, rasismi on kytketty suoralla kausaliteetilla sotaan. Meidän osamme on tasapainoilla hirviöiden välissä, ohuen langan varassa.

Cliffhangerimme nerous on siinä, että ohut lankamme ei johda mihinkään. Median valotuikku näyttää vain pari seuraavaa askelta. Kukaan ei kerro, minne lanka johtaa. Sanotaan vain, että lankaa pitää seurata.

Lopullinen totuus ei koskaan selviä. Riippumatta siitä, kuinka monta uutista lukisi, lopullinen totuus ei koskaan paljasta itseään. Elämän mittainen salaisuus. Ei sinun elämäsi, vaan mediayrityksen elämän.

Näin.

Täsmennettäköön, että kaikki, mitä yllä on kirjoitettu, on kirjoitettu ainoastaan yhdessä tarkoituksessa - ymmärtämispyrkimyksessä. Minä yritän ymmärtää maailmaa. Ja tässä esitetty on yksi oletus mediamaailman tilasta. Oletus ei ole välttämättä oikea. Oletuksen taustalla olevat alioletukset a) mediayritykset toimivat liikeyritysten tavoin ja b) liikeyrityksen tehtävä on ansaita rahaa ovat kuitenkin kiistämättömiä.

Jotta maailmaa voisi muuttaa, sitä pitää ensin ymmärtää. Muuta tapaa ei ole. Sillä jos muuttaa jotain, minkä toimintaa ei ymmärrä, ei tule myöskään ymmärtämään niitä tuloksia, joita muutoksella saavutettiin.

-- lot

[EDIT ma 12:30 - pieniä muutoksia]

Rasistit ulos kaapista?

En jaksa enää pitää kirjaa siitä, kuinka monta kertaa meitä umpimielisiä suomalaisia on haukuttu piilorasisteiksi. Kertoja lienee monta. Jäin hetkeksi maiskuttelemaan tuota "piilorasismi"-sanaa. Onkohan ongelmana rasismi sinänsä vaiko nimenomaan se, että rasismi on piilotettua?

Lienee tunnettua, että kaikki kynnellekykenevät tahot taistelevat rasismia vastaan. Yhtä tunnettua on, että tämä taistelu ei etene kovin hyvin.

Auttaisikohan rasismin vastaisessa se, että kaikkia rasisteja kannustettaisiin lopettamaan piilottelu ja tunnustamaan avoimesti rasisminsa - siis tulemaan ulos kaapista?

Itse en keksi yhtään syytä, miksi juuri näin ei tulisi toimia. Sillä onhan aina helpompaa taistella sellaista vastaan, joka on selkeästi näkyvillä. Kysy vaikka Donald Rumsfeld:lta, jos et minua usko.

-- lot

Faisal Dahir Nur, somalit ja rasismi

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain 7.12.2006.

"Jos joku kuvittelee, että jos somalit ovat tulleet Suomeen elääkseen sossun rahoilla, hän on mielenvikainen", Suomen somaliliiton sihteeri Faisal Dahir Nur tuhahtaa. "Harva somalialaistaustainen työikäinen elää sosiaalituilla." Hän arvioi, että suunnilleen 70–80 prosentilla työikäisistä somalialaisista on työpaikka.

Hmmm.

Mitähän tästä nyt sanoisi?

Aloittaisinko vaikka sillä, että vuoden 2005 lukuja tarkasteltaessa 4704 Suomessa asuvasta somalialaisesta vain 440 kävi töissä. Ylivoimainen enemmistö eli 91 % heistä ei käynyt töissä.

Mikäs järki tässä nyt sitten on?

Herra Nur ei tietenkään valehtele. Häpeä sille, joka edes epäili moista. Jokin muu selitys lienee tosi. Voisiko selitys olla joku näistä:

a) onko niin, että 70-80 prosentilla somaleista todella on työpaikka, mutta epäsuhta tilastokeskuksen lukuijen ja herra Nur:n lausumien selittyy sillä, että somaleiden työpaikat eivät sijaitsekaan Suomessa? Jospa Nur puhuukin somalien Somaliassa sijaitsevista työpaikoista? Tuskin he ovat pommikoneiden alta paetessaan ehtineet irtisanoutua Somalian työlainsäädännön määrittelemällä tavalla. Vaikka heidät maailmalla tunnollisiksi tiedetäänkin.

b) vai olisiko niin, että somalialaisilla työikäisyyden määritelmä on erilainen kuin suomalaisilla? Jospa suurin osa somalialaisten aktiivisesta eliniästä onkin henkistä ja fyysistä valmistautumista raivokkaanuutteraan mutta lyhytkestoiseen työntekoperiodiin? Näin ollen aiheettomasti työttömiksi epäillyt somalialaiset olisivatkin kokoamassa henkisiä, varmasti valtavia voimavarojaan tehdäkseen jotain, mikä saa meidät kaikki haukkomaan henkeämme. Olen taipuvainen ajattelemaan näin.

Samalla selittyisi usein väärin ymmärretty ajatus siitä, ettäkö somalit tietoisesti käyttäisivät sosiaalijärjestelmäämme hyväkseen. Väärin, väärin, väärin. Työikäiset somalit eivät "elä sosiaalituilla". Tietenkään. Työikäiset somalit tekevät töitä. Määritelmällisesti. Ne muut 91 % eivät vain ole vielä työikään pääseet. Tai he ovat sen jo ohittaneet. Kunnioituksemme heille.

c) kolmas selitys on se, että minä olen Nur:n tarkoittama "mielenvikainen". Tämä selitys on muuten täydellinen, mutta se sisältää ongelman. Ongelman juuret ovat siinä seikassa, että tätä blogia lukevat ihmiset tuntuvat olevan kanssani somalien työttömyysasiasta samaa mieltä. Samoin ajattelemalla sinäkin, lukijani, olet mielenvikainen. Edelleen mielenvikaisia ovat suomalaiset työnantajat, jotka tutkija Tuula Jorosen mukaan "eivät huolineet somalialaisia harjoittelijoita töihin edes ilmaiseksi." Vielä pahemmin ovat vinksallaan yritysten asiakkaat. Kuten Tuija-Leena Luoma kertoo: "Monista yrityksistä löytyisi halua palkata enemmänkin maahanmuuttajia, mutta esteeksi nousevat asiakkaiden rasistiset asenteet."

Hullu maailma. Hullut ihmiset. Eivät ymmärrä omaa parastaan. Onneksi totuus olla möllöttää Utaimessa.

Lisää totuutta Tuija-Leena Luomalta: "Yksi keino kitkeä ennakkoluuloja on totuttaa ihmiset näkemään maahanmuuttajia."

Muistelen joskus jonkun sanoneen, että yritykset, jotka tarjoavat asiakkailleen sitä, mitä nämä haluavat, menestyvät. Sellaiset yritykset, jotka eivät näin tee, eivät menesty.

Journalismin saralla asiat voivat olla toisin. Ehkä journalistinen perusoppi kuuluukin näin: mitä vähemmän ihmiset haluavat jotain asiaa nähdä ja kokea, sitä enemmän siitä pitää mediassa rumpua lyödä. Tämä sääntö on ollut kirkkaana mielessä silloin, kun Big Brotheriin on valittu kilpailijoita. Leo Poranen kritisoi Utaimessa sitä, että "Suomen Big Brother -kilpailun neljä kärkeä ovat varsin puhdasverisiä arjalaisia."

Kritiikki on turhaa, sillä puhdasverisiä arjalaisia näytetään ruudussa juuri sen vuoksi, koska ihmiset inhoavat heitä sydänjuuriaan myöten.

Samalla selittyy Tuija-Leena Luoman kaihoama syy siihen, miksi maahanmuuttajia ei teeveessä näy. Heistä yksinkertaisesti pidetään niin paljon, ettei heitä voi telkkariin laittaa.

Sillä sitä, mitä rakastetaan, pidetään piilossa. Se, mitä ei niin hirveästi rakasteta, nostetaan esille. Tämä on epäilemättä syy siihen, miksi minäkin somaleista niin paljon kirjoitan.

-- lot

Poloneesi, Pompadour, Tango ja TorttuAfro

Ehkä ne eivät vie meidän naisiamme, mutta jotain epäilyttävää ja hämäräperäistä Minnan TorttuAFRO -tanssikurssissa kyllä piilee..

Jaakko Aspara ja nationalismista luopuminen

Itsenäisyyspäivä takana. Seuraavan päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus tykittää Jaakko Asparan suulla: "Suomalaisten oltava etujoukoissa nationalismista luovuttaessa". Pääkirjoitusten tapaan Asparan teksti on pitkä ja polveileva, toki asiallinen. Ajatusrakenne on seuraava:

Globalisaatio etenee vauhdilla. Mutta. Globalisaation pullasta ei voi noukkia pelkkiä rusinoita. Hyvien puolien lisäksi suomalaisten tulisi kantaa vastuunsa muun maailman ongelmista. Jos näin ei tehdä, syyllistytään "pikkusieluisuuteen".

Samaan aikaan suomalaisuuden käsite on hämärtymässä. Koska näin on, ajatus Suomen menestymisestä on "monikäsitteisyydessään täysin järjetön"

Aspara ennustaa nationalismin loppua Euroopassa. Tulevaisuudessa tärkeämmäksi nousee muodostuvat "ihmiskunnan hyvinvointi maista ja kansallisuuksista riippumatta"

Jep jep.

Aspara lienee Robert Putnamin henkisiä opetuslapsia, koska hän mukailee tämän teemaa: "Meidän pitäisi rakentaa sanalle 'Me' uusi merkitys." Mutta kaikille sallittakoon ripaus idealismia. Ei kukaan ole koskaan tyytyväinen vallitsevaan todellisuuteen. Idealisti kaikkein vähiten.

Jaakko Asparan ajatusrakennelmassa on kaksi ongelmaa. Ensimmäinen ongelma on se, että maailmassa on huomattava määrä ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua kuulua samaan ryhmään kaikkien muiden kanssa. Syyt ovat usein uskonnollisia. Muitakin syitä voi olla. Vaikkapa taloudellisia tai kulttuurisidonnaisia. Kukin yksilö määrittää oman sisä- ja ulkoryhmänsä omalla tavallaan.

Seuraa kysymys: jos sinä haluat omaan ryhmääsi jonkun sellaisen, joka ei ryhmääsi kuulumisesta välitä, miten käy? Jos yrität uhkailulla pakottaa tämän vastahankaisen ihmisen ryhmääsi, lopputulos ei ole hyvä. Jos turvaudut lahjontaan, lopputulos on vielä huonompi. Katteettomista lupauksistakaan ei taida olla apua.

Ja edelleen, myös tulijoiden joukossa - olivat nämä vapaaehtoisia tai vastahankaisia - on idealisteja. Juuri sellaisia, jotka eivät ole tyytyväisiä vallitsevaan todellisuuteen. Onko meillä oikeus kieltää heitä visioimasta ja toimeenpanemasta haavemaailmaansa?

Toinen Aspara-ajattelun ongelma on se, että hänen toivemaailmassaan suomalaisuus ei pidä sisällään yhtenäistä ajatusmaailmaa. Samaan aikaan hän kuitenkin kokoaa rivejä ylevän tavoitteen - kaikista välittämisen - taakse.

Seuraa toinen kysymys: jos suomalaisilla ei ole yhteistä arvopohjaa, yhteisiä tavoitteita ja yhteistä käsitystä hyvästä, miten ihmeessä suomalaiset saadaan enää kamppailemaan hyvän asian puolesta? Tai ylipäätään minkään asian puolesta?

Jos suomalaisuus ja nationalismi tarkoittaa ihmisjoukkoa, joka turvaa samoihin arvoihin, ei tämä ole mielestäni kovin huono asia. Ei, vaikka sopassa olisikin pieni ripaus pikkusieluisuutta. Suurisieluisuus olisi tietenkin hieno asia, mutta ihan oikeasti, kuka tuntee ainuttakaan suurisieluista ihmistä?

Maailma ei ole täydellinen, kaukana siitä. Mutta jälleen kerran on nostettava esiin olennainen kysymys: kuinka paljon maailmaa parannetaan sillä, että tuodaan maailman taudinkuva Suomeen? Syövällekin annetaan sädehoitoa. Syöpää ei voi laimentaa tartuttamalla sitä mahdollisimman moneen sijaiskärsijään. Tai ehkä voikin, mutta sitten potilaita on pian yhden sijasta useita.

Tässä eräs syöpäsolukandidaatti. HS 7.12.2006: Suomi on myöntänyt viisumin kambodžalaiselle entiselle poliisipäällikölle Heng Peolle, joka on kotimaassaan tuomittu murhasta. Suomen Kambodžan-lähettilään Lauri Korpinen: "viisumi myönnettiin, sillä Peon ihmisoikeudet saattaisivat olla uhattuina, mikäli hän joutuisi palaamaan kotimaahansa suorittamaan vankilatuomiotaan." Peo on tuomittu Kambodžassa 18 vuodeksi vankilaan vuonna 2003 tehdyn tuomarin murhan suunnittelusta. Peo on oman ilmoituksensa mukaan luonnollisesti syytön omaan tilaansa. Kukapa ei olisi?

Kambodzhan ulkoministeri Hor Namhong piti lehdistötilaisuuden, jossa hän sanoi maansa seuranneen asiaa "syvästi tyrmistyneenä". "Tämä on toinen kerta, kun maanne on tarjonnut suojaa kambodzhalaiselle rikolliselle", ulkoministeri sanoi.

Sädehoidon suomalainen versio taitaa tosiaan olla sijaisinfektointi. Ei varsinaisesti paranna tautia, mutta ainakaan kenelläkään toisella ei ole hauskampaa kuin toisilla.

--lot

Hyvää itsenäisyyspäivää

Kaikille lukijoille oikein hyvää ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää. Hiljentymisessä auttaa Maamme-laulu Polyteknikkojen kuoron esittämänä (RealAudio).

Rauhaa kaipaamattomat voivat osallistua vaikkapa anarkistien kuokkavierasjuhliin.

Anti-feminisminen Tuuli

Mielenkiintoisia pohdintoja maahanmuuton ja feminismin leikkauspisteestä: Anti-feministinen tulevaisuus -blog, kirjoittajana Tuuli.

He kutsuvat sitä evoluutioksi

Isyyden iloja: heräät kello kymmeneltä illalla, nukuttuasi kaksi tuntia. Täysin virkeänä. Kyse ei ollut siitä tavanomaisimmasta heräämissyystä eli pojan "maito loppu"-parkumisesta vaan jostain muusta. Ei vain nukuta. Tämä on itselleni omituista, sillä minulla on yleensä erinomaiset unenlahjat. Ehkä jokin on muuttumassa. Taas.

Fyysinen kuntoni sen kun paranee, vaikken harrasta urheilua. Tein silti 76 punnarrusta. Kymmenen enemmän kuin viime kerralla puoli vuotta sitten. Isähormooneja?

Mutta tuo on vielä pientä. Isyys tarkoittaa muuttumista. Kaikki asiat muuttuvat, yksi kerrallaan. Siitä seuraavassa.

Kun poika oli vielä vuosi sitten äitinsä mahan sisällä, minuun iski melkoinen lukemis- ja kirjoittamisvimma. Vimma kohdistui evoluution ymmärtämiseen sekä jonkinlaisen maailmanselityksen muodostamiseen. On päivänselvää, että tietoisuus pian syntyvästä lapsesta oli ainakin osaltaan synnyttämässä tätä vimmaa.

Kun olin itse lapsi, ei näistä asioista paljoa puhuttu. Ala-asteen ensimmäisen luokan opettajani Rouva Järvinen kokosi meidät lapset piiriin, kaikkien eteen sytytettiin kynttilä. Seurasi jouluinen, hyvin tunnelmallinen tarina parin vuosituhannen takaa. Tämä maailmanselitys riitti lapselle. Selitys ei enää riitä aikuiselle.

Valmista selitystä minulla ei vielä tänä päivänäkään ole, mutta muutama selityksen osatekijä kylläkin. En enää niinkään pohdi perinteistä suurta kysymystä elämän tarkoituksesta, koska tämä kysymys on osoittautunut turhaksi. Mielenkiintoni kohdistui enemmänkin siihen, mitä me olemme, mitkä voimat meitä liikuttavat ja ennekaikkea minne me olemme menossa. Eri uskontokuntien jumaluuksiin perustuvat maailmanmallit ovat sikäli hyviä, että ne tarjoavat täydellisen paketin. Vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin elämän alkamisesta, elämisestä, kuolemasta sekä kuoleman jälkitilasta. Kukin uskonto omalla tavallaan.

En ala kiistellä kenenkään kanssa uskonasioista, koska nämä asiat ovat juuri sitä, mitä niiden nimi sanoo - uskon asioita. Esitän kuitenkin oman pohdiskeluni mukaisen uskontoselityksen hieman jäljempänä. Sitä ennen kuitenkin muutama sana evoluutiosta.

Noin vuosi sitten sain käsiini Oxfordin yliopistossa opettavan professori Richard Dawkins:n kirjoittaman Selfish Gene -kirjan. En yleensä käytä ylisanoja, mutta tämän kirjan kohdalla niin teen. Sillä lukukokemus oli kirjaimellisesti järkyttävä. Elämänkatsomuksellisia käsityksiä järkyttävä.

Dawkins on vuonna 1941 syntynyt biologi ja evoluutioteoreetikko, brittien ykkösälykkö, jonka suuri oivallus oli kyseenalaistaa ihmisen rooli luonnonvalinnassa. Johannes Kepler raivostutti 1600-luvun aikalaisensa väittämällä, ettei aurinko kierrä maata. Dawkins raivostutti oman aikamme Oikean tiedon haltijat väittämällä seuraavaa:

"Was there to be any end to the gradual improvement in the techniques and artifices used by the replicators to ensure their own continuation in the world? There would be plenty of time for their improvement. What weird engines of self-preservation would the millennia bring forth? Four thousand million years on, what was to be the fate of the ancient replicators? They did not die out, for they are the past masters of the survival arts. But do not look for them floating loose in the sea; they gave up that cavalier freedom long ago. Now they swarm in huge colonies, safe inside gigantic lumbering robots, sealed off from the outside world, communicating with it by tortuous indirect routes, manipulating it by remote control. They are in you and me; they created us, body and mind;and their preservation is the ultimate rational for our existence. They have come a long way, those replicators. Now they go by the name of genes,and we are their survival machines." [ Lähde ]

Lyhyesti: geenit elävät vuosituhansia tai -miljoonia. Geeneillä on ollut valtavasti aikaa varmistaa oma säilyvyytensä sekä kehittää toimivia kopioitumis- eli replikoitumistapoja. Geenit ovat hiljalleen kehittyneet eloonjäämisen mestareiksi. Ne ovat rakentaneet ympärilleen jättiläismäisiä koneistoja, joiden sisällä ne ovat turvassa. Me olemme noita koneistoja. Omien geeniemme eloonjäämiskoneistoja. Geenien elossapitäminen halki ajan on ultimaattinen syy täällä oloomme. Muita syitä ei ole.

Älä jatka eteenpäin, ennenkuin ymmärrät ylläolevan.

..

Kun luin tuon tekstin, tuntui siltä kuin joku olisi potkaissut mahaan. Tai aivoon. Pari miljoonaa aksonia ja dendriittiä alkoi vinkua: mitä jos tuo on totta? Näinkö tämä maailma on järjestynyt? Mitä tuo tarkoittaa? Mihin meidän pitäisi enää uskoa?

Jos Dawkins:n väite on totta, niin silloin meidät on geneettisesti kovakoodattu a) pysymään elossa, b) tuottamaan jälkeläisiä, c) pitämään jälkeläisemme elossa ainakin siihen asti, kunnes d) jälkeläisemme tuottavat lisää jälkeläisiä. Ja niin edelleen. Ja koko ajan kehittymään. Toimimaan evoluution koekappaleina, Charles Darwin:in linjaamalla tavalla.

Tässä järkeilyssä ei ole vikaa. Asia on täsmälleen noin. Ilman jälkeläisiä ei olisi geenijatkumoa, ei geenimutaatioita, ei evoluutiota. Jotta me voimme olla olemassa, on pakko tehdä jälkeläisiä. Ja pitää heidät hengissä. Samoin jonkun on pitänyt tehdä meidät. Linjan on oltava katkeamaton. Geneettinen altruismi saa meidät tarvittaessa uhraamaan henkemme jälkeläistemme puolesta. Tämä ei ole itsemme kannalta järkevää. Geeniemme kannalta se on erittäin järkevää.

Koska tämä on blogi/nettipäiväkirja/ajatussammio eikä tieteellinen areena, jätän enemmät todistukset käsittelemättä. Niitä on paljon. Ja jos voin jollekin asialle antaa hyvän suosituksen, niin annettakoon tässä nyt sellainen: Lue Dawkins:ia. Revi maailmasi rakennuspalikat auki, ymmärrä se suuri turhuus ja loska, jonka parissa ihmiset aikansa viettävät. Kehity. Tajua.

Dawkins tunnetaan myös Meemi-termin isänä ("meme"). Meemi on konkreettisen geenin abstrakti, mentaali vastine. Jos geenit liittyvät biologiseen evoluutioon, meemit liittyvät kulttuurievoluutioon. Meemin synonyymi voisi olla vaikkapa "toimintatapa". Meemit leviävät kantajissaan - eli meissä. Ne leviävät hyvin nopeasti. Samoin on kehittymisen laita. Geenien mutatoituminen vie paljon aikaa. Meemin mutatoituminen voi olla salamannopeaa. Usein niiden elossapysymisen kustannuksella. Nopeasti levinnyt meemi kuolee usein nopeasti siksi, koska kilpailevat meemit korvaavat sen.

Takaisin uskontoihin. Ja siihen, miten ne liittyvät evoluutioon? Geemeihin? Meemeihin?

Sain käsittämättömän inspiraatiotuokion tämän vuoden helmikuussa, kaksi viikkoa ennen pojan syntymää. Kirjoitin silloin pitkän, runomittaisen, vaikeatajuisen (vaiko mahdotontajuisen?) tekstin siitä, miksi Allah ja kaltaisensa vaikuttavat maapallon yhteiskuntiin. Tekstin pääviesti on tämä:

Uskonnot ovat evolutiivisia itsenäisiä olentoja.

Lyhyesti: uskonnot ovat meemejä. Tai pikemminkin ne ovat monta meemiä yhdessä - tällaista konstruktiota kutsutaan meemipleksiksi (johdettu sanasta meemikompleksi).

Uskonnot ovat myös osa ihmisten evoluutiota. Ne ovat kehittyneet ihmisten rinnalla, heidän sisällään, mielissään. Molempia hyödyttävässä symbioosissa. Ilman uskontoja ihmiset eivät olisi sitä, mitä he niiden kanssa ovat. Ja tässä ihmisellä tarkoitetaan sekä yksilöitä että yhteisöjä. Tähdennän, että molempien hyötyminen riippuu tietenkin siitä, mitä opinkappaleita evolvoituva uskonto pitää sisällään. Joidenkin uskontojen dogmat - siis meemit ovat kantajilleen haitallisia. Kaikki meemit eivät toimi kaikissa tilanteissa. Tai kaikkina aikoina. Tai muita, kilpailevia uskontomeemejä vastaan. Täsmälleen samoin on geenien välittämän informaation laita. Vanhan Darwinin "survival of the fittest" ei tarkoita vahvimman eloonjäämistä. Se tarkoittaa elinympäristöönsä sopivimman eloonjäämistä. Ja siitähän tässä kaikessa on kyse.

..

Kello on kaksi yöllä. Edelleenkään ei väsytä.

-- lot