Multikulttuuriparadokseja, osa I

Yhteiskuntatieteilijät, antropologit ja evoluutiotutkijat kautta maailman näkevät valtavasti vaivaa osoittaakseen, että rotu-käsitteellä ei ole tieteellistä pohjaa. En halua ottaa itse tähän asiaan kantaa, mutta ainakin minun mielestäni näyttää siltä, että tämän vaivannäön tavoite ei ole yksinomaan tieteellinen vaan ainakin joiltain osin myös poliittinen. Rotu-käsite on aiheuttanut paljon harmia ja etnisten ryhmien välistä polarisaatiota. Käsitteen kumoamisella pyritään ilmeisesti siihen, että vastaavanlaisilta harmeilta vältyttäisiin jatkossa.

Samaan aikaan etnisen diversiteetin hyödyllisyyttä korostetaan. "Erilaisuus on rikkaus"-sitaatti lienee jokaiselle tuttu.

Mutta.

Jos erilaisuus on todellakin rikkaus, niin miksi ihmisten erilaisuuden häivyttämiseksi nähdään niin valtavasti vaivaa?

Eikö olisi järkevää toimia täsmälleen päinvastoin? Jos erilaisuus on hyvästä, niin miksei silloin voimavaroja keskitetä erojen löytämiseen ja niiden korostamiseen?

-- lot

Määränpää: Eurooppa

Eurooppa on kiva paikka. Ei ehkä absoluuttisen kiva, mutta ainakin kivampi kuin Senegal. Järkevä ihminen pyrkii vähemmän kivasta paikasta enemmän kivaan paikkaan. Näin ollen kaikkien fiksujen senegalilaisten on logiikan armottomien sääntöjen pakottamana pyrittävä Eurooppaan, vaikkapa Ranskaan tai Kanarian saarille.

Valitettavasti eurooppalaisten oma logiikka kertoo, että kivat paikat pysyvät kivoina vain niin kauan, kun muiden kivanpitäjien varpaat pysyvät poissa oman retkipatjan alueelta. Ehkäpä juuri tästä syystä tomerien senegalilaisten maahantulon esteeksi on kyhätty kaikenlaisia pieniä kommervenkkejä, kuten turvapaikanantamattomuuspolitiikka, EU:n ulkorajakontrolli sekä viisumipakko. Mutta ei hätää, netti auttaa ylittämään kaikenlaiset pikku esteet. Tässä senegalilaisille suunnattu oiva ohjeisto lihapatojen ääreen: senegalaisement.com.

Ehkä huomasit, että sivusto on ranskankielinen. Jos et osaa ranskaa, älä silti vaivu murheen äläkä Arjan alhoon. Netti auttaa ylittämään kaikenlaiset pikku esteet. Google automaattitulkkaa Ranska-Englanti-kieliparin "sinnepäin"-konversion käädenkänteessä: senegalaisement.com (english translation).

Eipä sitten muuta kuin valitsemaan kansalaisuudenhankintastrategiaa. Miten olisi "pack WEDDINGS" tai "homosexual asylum"?

MTV3 uutisoi samasta aiheesta ohjesta. Joka toinen senegalilainen nuori mies haaveilee kyllä lähteä Eurooppaan, MTV3:n haastattelema tutkija Silvain Sagne Helsingin yliopistosta kertoo.

-- lot

Linkki löydetty suomi24:lta.

Finland for Thought ja gambialainen huumekauppias

Finland for Thought on Phil-nimisen, Suomessa asuvan amerikkalaisen ylläpitämä blogi. Phil kirjoitti maanantaina vertahyytävästä oikeusmurhasta, johon vain epäinhimillinen suomalainen oikeusjärjestelmä kykenee.

Tapauksessa oli kyse Suomessa 10 vuotta asuneesta gambialaisesta miehestä joka oli syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Myynyt suurta heroiinierää siis. Korkein hallinto-oikeus ei moista katsonut hyvällä, löi pitkän vankeustuomion sekä vahvisti UVI:n esittämän karkoitustuomion. Miehen perhesiteet ja pitkä Suomessa oleskelu eivät riittäneet vakuuttamaan KHO:ta gambialaisen maahanjäämisen välttämättömyydestä.

Tätä vääryyttää Finland for Thought:n Phil ei voinut sietää. Inhosta ja kiukusta tärisevin sormin hän kirjoitti blogiinsa seuraavasti:

Vapaasti suomennettuna:

"Wow - vaikka olisit ollut Suomen kansalainen vuosikymmenen ajan ja sinulla olisi suomalainen puoliso ja lapsia, sinut voidaan silti karkoittaa vaikka kyseessä olisi vain huumausainerikos - eli uhriton rikos. Tämä ei ole oikein.. "

Phil sai tähän lyhyeen postaukseensa runsaasti kommentteja. Havaitsin hienonhienoa erimielisyyden häivähdystä kommenttiteksteissä. Phil ampui rivit välittömästi suoraksi kommentteineen:

"Alkoholi tappaa enemmän ihmisiä kuin heroiini, joten karkoitetaan Alko. Sitä minä kannatan."

(Tämä kommentti on hämmästyttävän hyvin linjassa ikiaikaisen, maahanmuuton haittavaikutuksia vähättelemään tarkoitetun "suomalaisetkin tappaa"-argumentin kanssa. Phil ei kuitenkaan huomaa, että alkoholin käyttäjiä on heroiinin käyttäjiin verrattuna tuhatkertainen määrä)

Edelleen vähemmistötaistelijamme laukoo:

"Hänellä on suomalainen vaimo ja lapsi, mielestäni häntä ei saisi karkoittaa mistään syystä. Hän maksoi velkansa yhteiskunnalle vankilassaolollaan, hänen pitäisi antaa olla vaimonsa ja lastensa kanssa."

Mitä tähän pitäisi lisätä? Yritän hillitä itseäni, etten postaisi Philille vittusaatana-aiheista palautetta. Yritän ymmärtää, että ulkomaalaisena Phil voi olla aidosti huolissaan siitä mahdollisuudesta, että rikollisia todella alettaisiin karkoittamaan maasta entistä säännönmukaisemmin. Toisaalta Phil:n tulisi ymmärtää, että jotkut saattavat olla enemmän huolissaan yhteiskunnallista saastaa edustavien heroiinikauppiaiden nurkissa pyörimisestä kuin vähemmistöjen oikeuksista. Hyvin ilmeisten syiden vuoksi.

Ja vielä: Mikko Ellilä esittää samaisessa FfT:n vieraskirjassa mielenkiintoisen havainnon:

"Mehän emme tiedä, oliko tämän gambialaisen huonoa kamaa myyneen diilerin lapsen äiti suomalainen vai joku Suomessa asuva afrikkalainen nainen. Ulkomaalaiset siis voivat tulla Suomeen ja solmia avioliittoja keskenään ja sitten näiden avioliittojen muodostamien "siteiden" perusteella estää toistensa karkoittamisen Suomesta. Siis esim. kaksi afrikkalaista tulee Suomeen, menee naimisiin keskenään, toinen heistä jää kiinni vakavasta rikoksesta, toinen estää hänen karkoituksensa esittämällä asianajajansa avulla sellaisen argumentin, että syytetylle on Suomessa asuvan puolisonsa ja Suomessa syntyneen lapsensa kautta muodostunut "pysyviä siteitä Suomeen".

Mitäpä tähän lisäisi?

-- lot

Pysyvä sota, pysyvä rauha

Nobelin rauhanpalkinto ei mennyt Martti Ahtisaarelle vaan professori Muhammad Yunukselle sekä Grameen-pankille. Palkitsemisperustet liittyivät kaikkein köyhimmille myönnettäviin mikrolainoihin.

Lainoja niille, jotka eivät tavallisilla perusteilla lainaa koskaan saisi. Miksipä ei?

Presidentti Tarja Halonenkin ehti jo Yunusta ja Grameen-pankkia onnitella: ".. köyhille suunnattu toiminta voi olla kestävää ja saada aikaan vakautta sekä parantaa kansalaisten – niin naisten kuin miestenkin – elinolosuhteita.". Halonen on muuten saanut vuonna 2004 Grameen Foundation -palkinnon, perusteina "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden , ihmisoikeuksien, köyhyyden poistamisen sekä sukupuoleten välisen tasa-arvon edistäminen."

Suuria sanoja, hienoja ihmisiä.

Oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta toimivia ihmisiä.

Vaikken henkilökohtaisesti juuri Halosesta pidä, on kuitenkin pakko myöntää, että hän työskentelee erinomaisen sitkeästi ajamiensa arvojen puolesta.

Kritisoin tammikuussa sitä, että maailmanlaajuisten ongelmien kanssa taistelun ei pitäisi olla Suomen presidentin tehtävä. Halonen on kuitenkin ottanut hyvin laajan skaalan asioita hoitaakseen.

Kauaskatsovalla logiikalla voidaan ehkä ajatella, että maailman etu on myös Suomen etu. Nobel-komitea on tämän vuoden valinnassaan ollut ilmeisen samoilla linjoilla. "Pysyvää rauhaa ei voida luoda ilman, että suuret kansanryhmät saadaan ulos köyhyyskierteestä", totesi Norjan Nobel-komitean puheenjohtaja Ole Mjös.

Ministeri Liisa Hyssälä lausui pari päivää sitten näin: "Köyhyys on turvallisuuskysymys". Ja edelleen: "Kyse on kaikkien yhtäläisestä oikeudesta tulla osalliseksi yhteiskunnan kehityksen tuomista hedelmistä". Linja nobelkomitean lausuman "jokikisellä ihmisellä on sekä potentiaali että oikeus hyvään elämään" kanssa on selvä.

Yunuksen, Grameen-pankin, Tarja Halosen, Ole Mjös:n sekä Liisa Hyssälän mielestä on toteennäytetty, että varallisuuden puute johtaa yhteiskunnalliseen epävakauteen, turvattomaan yhteiskuntaan, tilaan, jossa ei ole pysyvää rauhaa.

Hmm.

Onko todella näin?

Johtuuko rauhan puute todella siitä, ettei ihmisillä ole riittävästi rahaa?

Norjan rauhantutkimuslaitoksen johtaja Stein Tönnessonin pohdiskelee samoja asioita: "mitä tekemistä mikrolainalla ja rauhalla on?"

Mitä rauha ylipäätään on?

Rauha on wikin mukaan sodan poissaoloa. Kun ei ole sotaa, on rauha.

Mitä sota sitten on?

Sota puolestaan on sarja aseellisia yhteenottoja jonkin poliittisesti sovittamattoman kysymyksen vuoksi, kuten itsenäisyys, maa-alueet, resurssit, uskonto. Muitakin syitä voi olla.


Miten kaikkein köyhimmälle suunnatut mikrolainat sitten ehkäisevät itsenäisyyspyrkimyksistä aiheutuvia yhteenottoja?

Eivät mitenkään.

Entä maa-alueiden hallinnasta aiheutuvia valloitussotia?

Resursseista johtuvia sotia?

Uskonnosta johtuvia sotia?

Sama juttu. Eivät mitenkään. Se, että köyhille annetaan mahdollisuus kammeta itsensä pois surkeudesta, ei vaikuta perinteisiin sodan syihin millään tavalla.

Onko olemassa muunlaisia sotia? Ehkäiseekö köyhyyden poisto niiden syntymistä?

On vapaussota. Ja itsenäisyyssota. Coup d'etat eli vallankaappaus. Vallankumous ja kapina. Sisällissota. Ideologinen sota. Etninen sota. Uutena tulokkaana ennaltaehkäisevä sota.

Onko osoitettavissa, että mitään näistä sotatyypeistä voisi kategorisesti estää, jos vain köyhillä olisi enemmän varoja käytössään?

Tuskin.

Jokin yhteys asioiden välillä on kuitenkin oltava. Mikä se on?

Hämmästyttävänä huomiona todettakoon, että Yalen yliopiston Spencer R. Weart:n mukaan vakiintuneet liberaalit demokratiat eivät ole koskaan sotineet toisiaan vastaan. Wearth määrittelee käsitteen Demokraattinen rauha. On olemassa myös Oligarkinen rauha. Molempien rauhanmallien perusteiksi hahmotellaan ihmisten luontaista taipumusta sisä- ja ulkoryhmäluokitteluun. Ulkoryhmän jäseniä pidetään tyypillisesti alempiarvoisina, sopivina ja perusteltuina riiston kohteina. Demokraattisissa yhteiskunnissa kansalaiset luokittelevat kaikkien muidenkin demokratioiden jäsenet omaan sisäryhmäänsä. Ei jää jäljelle ketään jota riistää, näin sodat jäävät syntymättä.

Oligarkinen malli toimii vastaavasti; yhteiskunta lukee muut oligarkiat sisäryhmään. Eräs asia tekee kuitenkin tästä rauhamallista heikon: oligarkioiden eliitti ei tunne yhteenkuuluvuutta omia kansalaisiaan kohtaan vaan lukee heidät ulkoryhmään. Kansalaiset tuntevat eliittiä kohtaan samoin.

Demokratian vastakohta on yksinvaltius - autokratia. Autokratioissa vallitsee usein väkivallan kulttuuri, johtajaksi nousee se, joka kykenee taitavammin sellaisessa ympäristössä toimimaan. Valtaan noustuaan väkivaltaa käyttämään tottunut usein jatkaa samalla polulla. Myös suhteissaan ulkovaltoja kohtaan.

Autokratiat levittävät väkivallan meemiä lähialueille. Usein on kiinni sattumasta, mikä hallintomuoto leviää vallitsevaksi.

Wearth:n malli ei ennusta sitä, etteikö demokratia voisi enää koskaan sortua sotiin. Päinvastoin. Demokratia voi kehittää sisälleen uusia sisä- ja ulkoryhmiä. Ulkoryhmän voivat muodostaa esimerkiksi rikolliset tai terroristit. Wearth ei erikseen mainitse uskonnollisia ryhmiä, mutta voitaneen olettaa, että riittävän segregoitunut fundamentaaliuskovaisten joukko voi muodostaa ulkoryhmän. Riittävän erilaisten uskontotulkinnat voivat aikaansaada polarisaatiota väestöryhmien välille ja johtaa separatistisiin pyrkimyksiin. Toki separatismia voi syntyä muidenkin syiden takia. Maximiliano Herrera:n ylläpitämällä sivustolla on listattu 286 aluetta, joilla on eriasteisia irtautumispyrkimyksiä. Osassa näistä käytetään väkivaltaa. Osassa soditaan.

Yhteiskuntien hallitusmuodot eivät myöskään ole pysyviä. Jo vanha Platon esitti, että demokratiat luisuvat usein tyrannioiksi. Hallitusmuoto voi muuttua myös esimerkiksi vallankaappauksen vuoksi.

A.J.P. Taylor kommentoi osuvasti, että sotien syntyminen muistuttaa liikenneonnettomuuksia. On olemassa tilanteita, joissa niiden syntyminen on todennäköistä, mutta mikään logiikka ei voi varmasti ennustaa "kolarin" tarkkaa sijaintia tai ajankohtaa.

Psykologit E.F.M. Durban ja John Bowlby puolestaan väittävät, että väkivalta kuuluu pysyvästi ihmisluontoon. Jos näin todella on, lienee mahdotonta välttyä tulevilta sodilta. Mutta voiko ihminen muuttua?

Ja mihin suuntaan muutos tapahtuu?

Rauhantahtoinen mieli luonnollisesti olettaa, että ihmiset muuttuvat rauhallisempaan suuntaan.

Entä, jos käykin päinvastoin?

Malthusilainen sodan teoria kertoo sotien johtuvan väestömäärän kasvusta suhteessa rajallisiin resurreihin. Väestömäärä on kasvussa. Resurssimäärät taas eivät.

Evolutiivisen psykologian teoriat puolestaan kertovat, että sotiminen on kehittynyt toimintamalliksi, joka aktivoituu silloin, kun

a) kansakunnan kimppuun käydään tai
b) kansakunta näkee oman tulevaisuutensa synkkänä, jolloin se hyökkää muiden kimppuun.

Me olemme aina sotineet. Soditaanko jatkossakin? Ehkä jotain voi päätellä allaolevasta kuvaajasta. Kuvaajaan on piirretty länsimaiden vuosien 1600-1945 aikana käymien sotien tiheys sekä intensiteetti. Kuvaajan piikit ovat: Kolmenkymmenen vuoden sota 1618-48, Ranskan sisällissota sekä Napoleonin sodat 1789-1815 sekä lopuksi 1. ja 2. maailmansota vuosina 1914-1945. Sotien kesto lyhenee mutta intensiteetti kasvaa. Ei hyvältä näytä.

Lähde: War cycles

Maiskutellaan vielä hetki Nobel-komitean sanoja: "Pysyvää rauhaa ei voida luoda ilman, että suuret kansanryhmät saadaan ulos köyhyyskierteestä".

Voisiko kuitenkin olla niin, että rauhan puute ei johdukaan köyhyydestä..

.. vaan suhteellisista, näkyvillä olevista varallisuuseroista sekä ihmisiin olennaisena osana kuuluvasta varallisuuden itsellehamuamispiirteestä - eli ahneudesta?

Onko niin, että mikäli todella köyhiltä katkaistaan mahdollisuus vaurauteen, luodaan samalla ihmisjoukko, jonka piiristä väkivaltaisuudet varmuudella jonain päivänä leimahtavat liekkeihin? Onko eliitille turvallisempaa, että annetaan surkeille massoille edes jonkinlainen toivonpilkahdus? Onko se myös näille surkeille itselleen turvallisempaa?

Kun Hyssälä sanoo: "Köyhyys on turvallisuuskysymys", en väitä vastaan. Niin ärsyttävää kuin Suomen järjettömän kovalta tuntuva veroprogressio onkin, tasainen tulonjako sammuttaa ahneuden kirkkaimman liekin. Uusi sisällissota Suomessa vaikuttaa siis epätodennäköiseltä. Mutta mitä tapahtuu globalisoitumisen edetessä? Mikä on oleva maailmanlaajuinen kehityksen suunta?

Informaation raja-aidat ovat kaatuneet. Mannertenväliset ip-verkot tuovat Manhattanin loiston aavikkotuulien ja monsuunisateiden piiskaamien hökkelikylien ihmeteltäväksi. Ja vaikka nettiä ei olsi, ei niin köyhää kylää enää maailmasta löydy, jossa ei tv:tä olisi. Varallisuuserojen räikeä epäsuhta lyö silmille. Ei meidän silmillemme. Vaan heidän.

"Minulle!", huutaa ensimmäinen. "Minulle myös", jatkaa toinen. "Minäkin haluan!", huutavat kymmenettuhannet muut.

Näin saavutaan jälleen mahdolliseen "kolaritilanteeseen". Seuraa valinta kahden huonon vaihtoehdon väliltä: resurssien ja omaisuuden tasaus tai sota. Vääjäämätöntä voi hetken viivästyttää paikalliskirurgialla; mikrolainoilla, kehitysapuprojekteilla. Mutta pieni näpertely ei ole koskaan padonnut suurten massojen alhaisia tahtoja. Köyhä haluaa vaurautta, tarvittaessa rikkaan kustannuksella. Rikas haluaa pitää vauraudestaan kiinni.

Ensin pyydetään. Sitten korotetaan ääntä.

Kun vastausta, kompensaatiota tai viisumia ei kuulu, sävy vaihtuu: "Jos ette anna, me otamme".

Ultimaattinen valinta on tehtävä noiden kahden vaihtoehdon väliltä. Sillä muita vaihtoehtoja ei ole.

-- lot

Reinoblogin pakinat

Reinoblogin lempeää vittuilua tiedätte-kyllä-mistä:

Positiiviset erityistoimenpiteet sekä Sensori HS:n toimistossa.

Myös varhaisemmasta Suomi julistaa Iso-Britannialle maasodan -pakinasta irtoaa huumoria hullua.

-- lot

Ammatti: vakoilija

Guardian:in elokuisen jutun mukaan brittiläisten yliopistojen opettajia ja henkilökuntaa on pyydetty vakoilemaan aasialaisen näköisiä sekä muslimeiksi tiedettyjä oppilaitaan. Näin siksi, koska kyseisten ryhmien edustajien epäillään osallistuvan islamilaisiin äärimmäisyysliikkeisiin sekä terrorismiin.

Opetusministeriön 18-sivuinen vakoiluohjeistuksen mukaan islamilaiset yhteisöt ovat viime vuosien aikana alkaneet voimakkaasti politisoitua. Ohjeistus kehoittaa tarkkailemaan yhteisöjen tuottamaa materiaalia sekä näiden puhujia. Terroristiryhmittymät head-hunttaavat sopivia opiskelijoita sekä valmistavat näitä tuleviin tekoihin. Erityisen hyviä kohteita ovat segregoituneet, vain omiensa kanssa seurustelevat opiskelijat.

Opetusministeriön edustajan mukaan radikalisoitumisprosessista löytyy suusanallisia todisteita yllikyllin.

..

En viitsi haaskata hyvää blogitilaa kertomalla siitä, minkälaisia vastalauseita moinen rasistinen toiminta on vähemmistöjen ja syvätiedostavien tahojen parissa herättänyt. Sensijaan tarjoan maanantain piristykseksi linkin TongueTied:iin. Linkin takaa löytyy poliittista korrektiutta isolla vasaralla mäiskivä sivusto, jonka esimerkkien absurdius muistuttaa jenkkimaassa nostettujen hullunkuristen oikeudenkäyntien tausta-aineistoja.

Esimerkki: brittien opettajien yhdistys on pohtinut mahdollisuutta olla käyttämättä "epäonnistuminen"-sanaa. Parempi, kämmäävien pilttien hauraita sieluja vähemmän vahingoittava termi olisi "viivästynyt onnistuminen".

Auts.

-- lot, monietnisyysdiskurssissa viivästyneesti onnistunut troglodyytti

Tutkimus maalaa etnisestä diversiteetistä kolkon kuvan

Seuraavassa suora suomennos Financial Times:n artikkelista "Tutkimus maalaa etnisestä diversiteetistä kolkon kuvan".

Alkuperäinen, englanninkielinen artikkeli: Financial Times, John Bloyd, 8.8.2006 Lontoo

Harvardin yliopiston professori Robert Putnam - eräs maailman vaikutusvaltaisimmista politiikan tutkijoista - paljastaa tutkimuksessaan etnisen diversiteetin yhteiskuntaa syövyttävän, kolkon vaikutuksen.

Mitä voimakkaampi etninen diversiteetti yhteisössä vallitsee, sen vähemmän yhteistön jäsenet muihin luottavat, tutkimus toteaa. Luottamuskato ulottuu niin lähinaapuriin kuin pormestariinkin.

Nykyisessä, maahanmuuton hyötyjä pohdiskelevassa asenneilmapiirissä saatu tutkimustulos on kiistanalainen. Professori Putnam kertoi Financial Times:lle viivästyttäneensä tutkimustulostensa julkaisua niin pitkään, kunnes hän oli keksinyt kompensoivia kannanottoja etnisen diversiteetin puolesta. Hänen mukaansa "olisi ollut vastuutonta olla tekemättä näin".

Tutkimuksen pääviesti on tässä: "Etnisen diversiteetin vaikutuspiirissä ihmiset alkavat kyyristellä, kyhjöttää". Käyttäydymme kilpikonnien tavoin. Diversiteetin vaikutus on pahempi kuin olemme ajatelleet. Emme pelkästään tunne epäluottamusta niitä kohtaan, jotka näyttävät erilaiselta. Diversoituneissa yhteisöissä ihmiset eivät luota myöskään niihin, jotka näyttävät kanssamme samanlaiselta."

Professori Putnamin tutkimustulosten mukaan luottamus oli heikointa Los Angelesissa -ihmisen historian diversoituneimmassa paikassa. Tutkimustulokset pitivät havaintojen kanssa yhtä myös Etelä-Dakotassa, jossa diversiteetti tarkoittaa "ruotsalaisen kutsumista norjalaiselle piknikille".
Tutkimusdata sovitettiin ottamaan huomioon yhteiskuntaluokkien, tulojen sekä muiden tekijöiden vaikutus. Tulosten mukaan luottamuksen menetys oli sitä suurempi, mitä enemmän eri rotujen (race) edustajia samassa yhteisössä asui. "Ei luoteta pormestariin, ei luoteta sanomalehtiin, ei luoteta toisiin ihmisiin eikä instituutioihin", Prof. Putnam kertoo. Ainoa asia, jota diversoituneessa yhteisössä) yhteisöissä on muita yhteisöjä enemmän, on protestimarssien määrä sekä tv:n katseluun kulutettu aika.

Englannin sisäasiainministeriön alullepanema tutkimus on viitannut yhdensuuntaisiin tutkimustuloksiin. Manchesterin yliopiston kanssa yhteistyössä toimiva professori Putnam kertoo, että myös muissa Euroopan maissa on todennäköisesti havaittavissa samansuuntaisia trendejä.

Putnamin vuonna 2000 julkaistu, perinteisen yhteiskuntamallin etenevää hajoamisprosessia tarkasteleva kirja Bowling Alone teki kirjoittajastaan akateemisen julkkishahmon. Vaikka jotkut tiedemiehet asettivatkin kyseenalaiseksi kirjan havaintojen sovellettavuuden Yhdysvaltojen ulkopuolella, päättäjät olivat vakuuttuneita. Putnam kutsuttiin esitelmöimään Camp Davidiin, Downing Street:lle sekä Buckingham Palaceen.

Professori Putnam kuitenkin painotti, että maahanmuutto merkittävissä määrin hyödyttää sekä maahanmuuton "lähettäviä" sekä "vastaanottavia" päitä. Lisäksi hänen mukaansa sellaiset trendit, jotka on "sosiaalisesti rakennettu" (trends that have been socially constructed), voidaan myös "sosiaalisesti uudelleenrakentaa" (can be socially reconstructed).

Putnam esitti alahuoneen puhemiehenä toimivaa Jack Straw:ta kohtaan peiteltyä kritiikkiä. Straw oli viikko sitten kertonut, että hänen mielestään musliminaisten ei tulisi käyttää kasvot täysin peittävää huivia. Putnam kommentoi: "Meidän ei pitäisi olettaa, että tulijoiden tulisi olla meidän kaltaisiamme. Meidän pitäisi rakentaa sanalle 'Me' uusi merkitys."

Vapaasti suomennettu: 11.10.2006 --lot

Anna Politkovskaja

Vain viisi päivää sitten kirjoitin Robert Redekeristä sekä siitä, kuinka syvästi huolissaan CPJ (Committee to Protect Journalists) oli häneen kohdistuneista tappouhkaksista.

Tänään CPJ:llä on taas asiaa. He eivät ole enää huolissaan. He tuomitsevat. Tuomion kohteena on venäläisen toimittajan Anna Politkovskajan murhannut kasvoton taho.

Aivan kuten Redekeriäkin, myös Politkovskajaa oli uhkailtu. Hän ei ollut suututtanut islamisteja. Hän oli suututtanut venäläisiä poliitikkoja. Harmaita eminenssejä, joiden rauhaa oli hyvin vaarallista häiritä. Anna tiesi sen. Silti hän teki niinkuin teki.

Kukaan ei voi väittää, ettei häntä varoitettu. Jatkuva uhkailu, ilmassa leijuva kuoleman uhka. Vankila. Maanpako. Myrkytys. Kuristava ote Annan kaulalla tiukkeni tiukentumistaan. Hän ei silti vaiennut. Velvollisuudentunto ylitti itsesuojeluvaiston.

Ihmisten väkivallasta hän kirjoitti, siitä samasta, joka hänet kiinni juoksi. Anna katsoi helvettiin - ja helvetti katsoi takaisin häneen.

..

Marttyyri.

Tuolla nimellä on tapana kutsua sellaisia, kuolevat sen puolesta, mihin he uskovat. Anna oli epäilemättä sellainen.

Mutta millä nimellä Annan murhan järjestänyt taho häntä kutsui?

Tuskin marttyyriksi.

Oliko hän murhaajalleen "она, которая говорит правду" (=todenpuhuja) vai "врушка" (=valehtelija)?

Ehkä hän oli molempia. Harmaa eminenssi lausui: "Tuon valehtelijan pitää kuolla". Hän tietysti tarkoitti: "Politkovskaja kertoo totuuksia, joita ei ole varaa päästää ihmisten tietoon".

Täsmälleen kuten John "The Birdman" Bryant meille kertoi: "Ei ole mitään syytä vaientaa näkemystä, paitsi jos se on totta, sillä valheellista näkemystä vastaan voidaan helposti taistella tosiasioilla ja logiikalla, kun taas totuutta vastaan ei voida taistella muuten kuin valheilla, jotka ovat suojattomia vääräksi todistamiselta. Totuutta vastaan voidaan taistella ainoastaan väkivalloin."

Anna kirjoitti totuuden. Hän kuoli totuuden vuoksi.

Totuutta suurempi mahti oli kuitenkin väkivalta. Suurempi siksi, koska väkivallan voima ylitti Anna Politkovskajan voiman. Kuollut ei enää kirjoita. Ja toimii varoittavana esimerkkinä muille. Primitiivistä, armotonta logiikkaa. Onko se oikeaa logiikkaa?

Onko antropologi Raymond Dart killer ape -teoriassa perää? Onko väkivaltaisuus ihmisiin sisäänrakennettu ominaisuus, evoluution raskas painolasti, edelleen läsnä meissä kaikissa? Olemmeko me tässä siksi, koska edellisten sukupolvien käyttäytymismallit ovat meissä läsnä, halusimme tai emme.

Osuiko Robert A. Heinlein oikeaan hänen kirjoittaessaan: "Violence, naked force, has settled more issues in history than has any other factor, and the contrary opinion is wishful thinking at its worst. Breeds that forget this basic truth have always paid for it with their lives and freedoms."

Länsimainen etiikka painottaa väkivallattomuutta ja toleranssia. Suvaitsevaisuutta. Toisen posken kääntämisen käyttäytymismalli on edelleen kodifioitu eurooppalaiseen tajuntaan. Toimiiko se? Vai onko väkivaltaan vastattava väkivallalla? Jos, niin koska?

Mikä on perimmäinen meemi, kun useat kilpailevat tahdot hamuavat itselleen samaa välttämättömyyttä? Mikä on harmaan eminenssin mielen toimintaohje? Onko se tämä:

1. Tee muille niinkuin haluat itsellesi tehtävän
2. Jos et saa tällä tavoin haluamiasi tuloksia, uhkaa.
3. Jos uhkailu ei auta, töni.
4. Jos töniminen ei auta, vahingoita.
5. Jos vahingoittaminen ei auta, tapa.

Kaikki eivät halua mennä loppuun asti. Ainakaan pienten panosten tähden. On kuitenkin selvää, että sitä mukaa kun panokset kasvavat, sitä pidemmälle ollaan valmiit menemään. Kun puhutaan Venäjän sisä- ja ulkopolitiikasta, mikään ei ole pientä.

Entä mikä oli Anna Politkovskajan meemi? Mikä käskysarja ohjasi hänen mieltään? Oliko se sama kuin harmaan eminenssin käskysarja?

Ensimmäinen kohta oli epäilemättä sama. Seuraavat - uhkailun, tönimisen ja vahingoittamisen - Anna toteutti kuten parhaiten taisi: kirjoituksillaan.

Roomalainen viisaus "De mortuis nil nisi bene" - ei pahaa vainajista - estää syvemmän pohdiskelun siitä, olisiko Anna ääriolosuhteissa hyväksynyt myös viidennen toimintaohjeen.

-- lot

Pohjois-Korean ydinkoe

Tulihan se sieltä. CTBTO (Preparatory Commission for the Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty Organization) kertoi havainneensa neljän richterin järistyksen Pohjois-Koreassa kello 9.10.2006 klo 4.35. Kyse on mitä ilmeisimmin pienestä maanalaisesta ydinkokeesta. Havainto on linjassa Pohjois-Korean oman ilmoituksen kanssa, jossa todettiin maan aloittavan kokeet.

Maan ulkoministerin sanoin "P-Korea ei tule koskaan käyttämään ydinaseitaan ensimmäisenä". Tämä "No first use"-politiikka on linjassa ex-neuvostoliiton maiden, Venäjän, Intian ja Kiinan kanssa. Yhdysvallat, Israel, Ranska, tai Pakistan eivät ole moisiin humanistisiin haihatuksiin sortuneet.

Tappakaa Robert Redeker!

Ranskalainen 52-vuotias filosofian professori Robert Redeker teki jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Hän nimitteli islamin perustajaa termein "säälimätön sotapäällikkö, ryöstäjä, juutalaisten massamurhaaja". Koraania hän kuvaili sanoilla "uskomattoman väkivaltainen kirja". Ja edelleen: "Muhammed on vihan Mestari (=Master of hate)". Kyseiset kommentit julkaistiin Le Figaro -lehdessä syyskuun 19. päivänä.

Mitä tästä seurasi?

Redeker sai kirjoituksestaan palautetta. Vihaista sellaista. Eräs palaute totesi näin: "Et tule enää koskaan tuntemaan oloasi turvalliseksi. 1,3 miljardia muslimia on valmis tappamaan sinut".

Myös Redeker:n vaimo ja lapset saivat samansuuntaista palautetta. Jos Salman Rushdie sai aikanaan fatwan, niin Redeker sai sitten perhe-fatwan.

Monikulttuurisuudessa on se mukava piirre, että kulttuuriset erityispiirteet sekoittuvat. Nimeltä mainitsemattomiin kulttuureihin kuuluva "kuolemanpartio"-erityispiirre toimiikin kätevämmin, kun se yhdistyy on nykyaikaiseen "tehokas viestintäteknologia"-erityispiirteeseen. Redekerin pään menoksi olikin nopeasti pystytetty www-sivustoja, joista löytyi fatwa-määräyksen lisäksi miehen asuin- ja työpaikan osoite sekä hänen valokuvansa.

Länsivallat ovat ryhtyneet välittömiin toimiin suojatakseen kansalaistaan sekä demokratialle kriittistä sananvapautta. CPJ (Committee to Protect Journalists) löi rautanyrkkinsä pöytään ensimmäisenä ja ilmoitti olevansa "syvästi huolissaan" tapahtuneesta.

Ranskalaiset human rights -järjestöt, French Human Rights League etunenässä, ovat tuominneet tappouhkaukset, mutta tasapuolisuuden nimissä ovat toki muistaneet syyttää Redekeriä "typeristä, vihantäyteisistä ja pahoinvointia aiheuttavista" kommenteista.

Entä Ranskan valtio? Ehkä sekin on pyrkinyt tasapuolisuuteen, sillä valtion instanssit eivät ole tehneet mitään. Redeker on itse joutunut hankkimaan itselleen suojapaikan. Tai itse asiassa useita sellaisia, koska yhdessä suojassa ei ole mahdollista olla kovin pitkään. Redeker luonnollisesti maksaa suojapaikoistaan itse. Onneksi poliisi sentään heltyi ja antoi Redekerille turvamiehiä. Nähtäväksi jää, saako Redeker myöhemmin laskun heidän palveluksistaan.

Eräs kysymys nousee väkisinkin mieleen: onko muslimien toiminta järkevää? Hehän saavuttavat vähällä vaivalla huomattavan paljon. Pari anonyymiä kirjettä, muutama epämääräinen, väkivallalla uhkaava www-sivusto. Ja koko maa vaikenee, pelosta hiljaisena. Mahtava Ranska, Rousseaun, Voltairen ja Satren kotimaa - kauhusta jäykkänä.

Mikä avuksi?

Islamin kielto? Ei taida onnistua. Eurooppalaiset kannattavat monikulttuurisuutta kiivaammin kuin muslimit omaan uskoaan.

Sananvapauden poistaminen? Voisi toimia. Mutta kattavan sensuurin ylläpito on vaivalloista, ja ranskalaiset luonnostaan laiskoja.

Yhdysvallatko sitten? Taas?

Ehkä. Presidentti Harry Trumanin doktriini vuodelta 1947 kertoo seuraavaa: "..olkoon Yhdysvaltain toimintaohjeena vapaiden ihmisten puolustaminen silloin, kun he vastustavat aseistettujen vähemmistöjen valtapyrkimyksiä.."

Mutta sitten taas toisaalta: kuka tietää, minne historian kiemurat meitä johdattavat. Ehkä jonain päivänä Yhdysvalloissa ja EU:ssa on muslimihallinto ja noita aseistettuja vähemmistöjä edustamme me.

Toivottavasti Trumanin doktriini ei ole enää silloin voimassa.

-- lot

Blogin päivitys

Blogia päivitetään uuteen versioon. Laitan kaikki mahdolliset omituisuudet ja toimimattomuudet versiopäivityksen piikkiin.

-- lot

Ydinkokeiden sarja alkaa

HS: Pohjois-Korea ilmoitti tiistaina tekevänsä ydinkokeen vahvistaakseen puolustustaan Yhdysvaltojen uhkaa vastaan.

Seuraavana vuorossa Israel. Sitten Iran. Syiden vuoksi, jotka mainittu viikon takaisessa postauksessa: "Declaring capabilities is one way for a nation to becomes an official nuclear power. The other is a controlled atomic blast."

-- lot